Lue keskustelun säännöt.
Olen huono keskustelija joka saa muut vaivaantumaan pelkällä läsnäolollaan. Miten voisin oppia sosiaalisia taitoja?
17.04.2017 |
Ongelmani on huonot sosiaaliset taidot, etenkin keskustelutaidot. Olen tahtomattani ikävä tunnelmanpilaaja, joka saa kahvipöytäkeskustelut tyrehtymään ja muut vaivaantumaan pelkällä läsnäolollaan, kun en osaa jutella muiden kanssa.
Suurin syy on varmaan harjoittelun puutteessa. Kasvoin syrjäisellä maaseudulla koulukiusattuna, eikä kukaan tahtonut viettää aikaa kanssani. Nuorena sosiaaliset kontaktini rajoittui pitkälti opettajiin, psykologeihin ja vastaaviin, joiden kanssa opin kertomaan jotain itsestäni ja vastaamaan kysymyksiin, mutta vastavuoroiset keskustelut ja normaaliin elämään kuuluva tilannetaju jäi kehittymättä. Netti sosiaalisine kontakteineen tuli mukaan kuvioihin vasta yliopistossa, mutta nettikeskustelut poikkeaa niin paljon livekeskusteluista, ettei niistä ole paljoakaan hyötyä.
Tahtoisin kovasti parantaa sosiaalisia taitojani, mutta miten? Olen niin kaukana muiden aikuisten tasosta, että nolaan vaan itseni ja pahoitan muiden mielen yrittämällä jutella muiden kanssa. Mulla ei ole aspergerin syndroomaa tai muutakaan diagnosoitavissa olevaa ongelmaa, jonka avulla voisin saada kuntoutusta. En ole edes pahasti masentunut, vaikka totaalinen yksinäisyys ja työttömyys vetääkin mielen matalaksi. Tulevaisuus näyttää tosi synkältä, kun sosiaalisten taitojen puute rajoittaa elämää niin paljon. Onko mitään tehtävissä vai onko peli jo menetetty, kun tilanne on päässyt näin pahaksi?
Kommentit (48)
Hei!Ei hätää, sosiaaliset taidot on opittavissa ja niinhän ne alunperin saadaankin.Lähtökohdaksi sanoisin että reippaasti mukaan ja juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Jos et aluksi osaa jutella niin ainakin seuraa.Sillä oppii jo paljon. Hautaa ajatukset siitä ettet osaa tai että olet jotenkin kömpelö tai huonompi kuin muut, jokainen saa sellaiset lähtökohdat kun saa ja tästä alkaa matka siitä eteenpäin.Itse suosittelen hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan joiden kansaa sinulla voisi olla yhteistä.Helpompi keksiä puhuttava.Myöd puheliaan henkilön seura voi olla hyvä kikka, tosin siinäet ehkä opi puhumaan paremmin vaan joudut ehkä enemmän kuuntelemaan.Siksi joskus voi olla parempi tapa jutella jopa itseäänkin hiljaisemman henkilön kansa jolloin joutuu haastamaan itseään.Mä uskon suhun kyllä se siiittä helpottaa!:) Äläkä lannistu takapakeista, jokaiseen kehitykseen kuuluu niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä... no, vaikkapa vastaus "luin tenttiin ja leivoin" kysymykseen "miten viikonloppu meni" vaikuttaa sille että haluat juosta karkuun, kun taas "ihan normaalisti, lueskelin ja satuin leipomaan sunnuntaina pullaa kun tuli makeannälkä" on rentoa jutustelua. Se kenelle puhut rentoutuu myös, ja tämän jälkeen on helpompaa vaan jutella niitä näitä.
Juuri tällaiset harmittomaksi tarkoitetut, mutta minuun kohdistuvat kysymykset ovat olleet minulle vaikeita. En missään tapauksessa halua kertoa viikonlopustani, koska häpeän ettei siinä ollut mitään hohdokasta. Haluan keskustelun mahdollisimman nopeasti pois itsestäni.
Hei, ei muidenkaan elämä ole pääosin mitenkään hohdokasta. Jos et ole ns tehnyt mitään viikonloppuna, voit sanoa että oli oikein kunnon lepo/rento viikonloppu.
Voit vaikka opetella kehumaan jotain kivaa yksityiskohtaa keskustelukumppanin asussa tai sanoa, jos tämä on taitava jossain asiassa. Myös pienet, ei liian utelevat kysymykset, kuten "mites viikonloppu sujui", ovat sopiva lähtökohta. Kohdenna sius huomio toiseen sen sijaan, että kämmenet hikoillen pohtisit, mitä toinen mahtaa sinusta ajatella. Useimmat ihmiset tykkäävät puhua itsestään tai omista kiinnostuksenkohteistaan, joten kannattaa yrittää saada keskustelukumppani innostumaan puhumaan.
Älä kuitenkaan väkisin yritä ylläpitää keskustelua, seurassa on ok olla välillä hiljaa, jos se tuntuu luontevammalta.
Voisit ehkä opetella puhumaan itsestäsi hiukan humoristiseen sävyyn, vaikutat rennolta ja kivalta tyypiltä, jos annat ymmärtää, ettet ota itseäsi liian vakavasti. Voit vaikka kertoa että " mä kävin eilen ostoksilla siellä uudessa vaatekaupassa. En kyllä meinannu ensin löytää koko myymälää, vaan pyörin kuin orpo piru pitkin kauppakeskusta".
Älä yritä peittää jännittyneisyyttäsi, saat jännittää niin paljon kuin haluat. Olet aidosti oma itsesi, kun annat itsesi jännittää. Jos mitenkään uskallat, niin mene juttelemaan tuntemattomille ja kehu itseäsi sen jälkeen. Muutenkin kannattaa tehdä asioita, jotka pelottaa tai jännittää, sillä se lisää rohkeutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen aika samanlaisessa tilanteessa, paitsi että mulla on varmaan asperger. En pääse tutkimuksiin koska rahat ei riitä yksityiseen ja julkisella puolella sanotaan ettei ongelmani ole tarpeeksi vakavia.
Miksi haluaisit tutkimuksiin? Miten se diagnoosi muuttaisi elämääsi? Oletan, että olet aikuinen, niin et tarvitse enää aspergerin takia esim. henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa peruskouluun. Aspergeriin ei myöskään ole olemassa mitään yhtä tiettyä lääkevalmistetta, joka poistaisi aspergerin. Joten miksi sinut pitäisi tutkia ja diagnosoida? MItä hyötyä siitä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos ap voisi antaa jonkun konkreettisen esimerkin tilanteesta, jossa sosiaalinen kontaki ei onnistunut, näkisimme enemmän mikä on ongelmana.
Ap:llähän on muuten hyvät lähtökohdat, jos ei ole aspergeriä, ja itse tiedostaa omat puutteensa.
On ilahduttavaa, että tässä ketjussa on ihmisiä, jotka osaavat käyttää sosiaalisia taitojaan auttamiseen ja hyvään (eikä pahaan, kuten yleensä täällä). Muutenkin olen viestistäsi samaa mieltä. Sen verran lisäisin että ei asperger ole este sosiaalisten taitojen oppimiselle. Ei sillä ole väliä, mikä nimittäjä minkäkin ongelman taustalla on, jos ongelma on samanasteinen, ollaan samalla viivalla ja opetellaan.
Opettele repimään juttua tyhjästä. Jos haahuilit perjantaista sunnuntaihin yövaatteissa, pelailit koneella yhteensä yhden vuorokauden verran ja tilasit pizzaa niin sano "en tehnyt mitään erikoista, lepäilin ja tilasin pizzaa kun ei huvittanut mennä kauppaan". Jos et edes tilannut sitä pizzaa niin sano "lepäsin ja söin mitä kaapista löytyi, mutta nyt ei ainakaan enää väsytä kun on tullut nukuttua niin paljon". Sen jälkeen kysy mitä se kenelle puhut teki, ja jos tämä teki jotain mielenkiintoisempaa vaihda puheenaihe siihen. "Pitäisi lähteä itsekin joskus taas elokuviin, viime kerrasta on melkein vuosi... oliko muuten hyvä leffa? Pitääkin miettiä jos kävisin itsekin katsomassa sen". 38