Lue keskustelun säännöt.
Olen huono keskustelija joka saa muut vaivaantumaan pelkällä läsnäolollaan. Miten voisin oppia sosiaalisia taitoja?
17.04.2017 |
Ongelmani on huonot sosiaaliset taidot, etenkin keskustelutaidot. Olen tahtomattani ikävä tunnelmanpilaaja, joka saa kahvipöytäkeskustelut tyrehtymään ja muut vaivaantumaan pelkällä läsnäolollaan, kun en osaa jutella muiden kanssa.
Suurin syy on varmaan harjoittelun puutteessa. Kasvoin syrjäisellä maaseudulla koulukiusattuna, eikä kukaan tahtonut viettää aikaa kanssani. Nuorena sosiaaliset kontaktini rajoittui pitkälti opettajiin, psykologeihin ja vastaaviin, joiden kanssa opin kertomaan jotain itsestäni ja vastaamaan kysymyksiin, mutta vastavuoroiset keskustelut ja normaaliin elämään kuuluva tilannetaju jäi kehittymättä. Netti sosiaalisine kontakteineen tuli mukaan kuvioihin vasta yliopistossa, mutta nettikeskustelut poikkeaa niin paljon livekeskusteluista, ettei niistä ole paljoakaan hyötyä.
Tahtoisin kovasti parantaa sosiaalisia taitojani, mutta miten? Olen niin kaukana muiden aikuisten tasosta, että nolaan vaan itseni ja pahoitan muiden mielen yrittämällä jutella muiden kanssa. Mulla ei ole aspergerin syndroomaa tai muutakaan diagnosoitavissa olevaa ongelmaa, jonka avulla voisin saada kuntoutusta. En ole edes pahasti masentunut, vaikka totaalinen yksinäisyys ja työttömyys vetääkin mielen matalaksi. Tulevaisuus näyttää tosi synkältä, kun sosiaalisten taitojen puute rajoittaa elämää niin paljon. Onko mitään tehtävissä vai onko peli jo menetetty, kun tilanne on päässyt näin pahaksi?
Kommentit (48)
Vapaudu. Kuunnella varmaan osaat. Hymyä ja naurua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että sosiaaliset taidot perustuu niinkään harjoitteluun kuin siihen, että on varaa olla mukava muille. Eli kun luotat itseesi ja koet että sinulla on asiat hyvin, silloin keskustelu sujuu helposti.
Taustalla voi olla myös jo pienenä opittuja haitallisia tapoja suhtautua muihin ihmisiin. Niistä eroon pääseminen saattaa vaatia pitkää ja kallista terapiaa mutta mahdollista se on.
Eli varmasti on toivoa!
Tämä saa alapeukkuja koska ei lupaa helppoa ratkaisua
Pieni vinkki, jos olet nopeaälyinen ja fiksu niin sun pitää vähän tyhmentyä seurassa että olet samalla aaltopituudella, ei siksi että muut olisi aina tyhmempiä vaan siksi kun yleensä muutkin tekee sen automaattisesti. Kannattaa opetella tarttumaan kaikenlaisiin puheenaiheisiin pienillä myötämielisillä kommenteilla niin muut kokee sinut ystävälliseksi. Silloin ei niin haittaa jos välillä käyttäytyy oudosti.
Vierailija kirjoitti:
En usko että sosiaaliset taidot perustuu niinkään harjoitteluun kuin siihen, että on varaa olla mukava muille. Eli kun luotat itseesi ja koet että sinulla on asiat hyvin, silloin keskustelu sujuu helposti.
Taustalla voi olla myös jo pienenä opittuja haitallisia tapoja suhtautua muihin ihmisiin. Niistä eroon pääseminen saattaa vaatia pitkää ja kallista terapiaa mutta mahdollista se on.
Eli varmasti on toivoa!
Tämä on ihan totta ja pitää nähdä osana kehitystä, jossa syy ja seuraus ei aina erotu helposti toisistaan. Minulla on huonot sosiaaliset taidot lapsuudesta alkaen ja silloin ei asiat todellakaan olleet hyvin, vaan häpesin itseäni ja koin turvallisemmaksi vältellä vieraita ihmisiä, paljastaa itsestäni mahdollisimman vähän. Vastaavasti ajattelin muiden kokevan itseensä kohdistuvan mielenkiinnon ahdistavaksi, joten säästin heidät siltä.
Terapiaan pääsin, kun lopulta pystyin se itse maksamaan. Tämä vain tapahtui sellaiset 30 vuotta myöhemmin kuin sosiaalisen kehityksen kannalta olisi ollut tarpeen, enkä ole edes varma onko myöhään edes kovin paljon parempi kuin ei milloinkaan. Yritän silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat kohta vinkkejä jeesustelioilta ja maailmanpelastajaideologeilta, mutta näin realisitina sanoisin että peli on menetetty.
Olen itsekin realisti ja sanoisin, että vaikka huippuhyvistä sosiaalisista taidoista on turha haaveilla, kelvolliset sosiaaliset taidot voi silti saavuttaa tekemällä ahkerasti töitä sen eteen. Kelvollisilla sosiaalisilla taidoilla voi saada ihan tyydyttävän sosiaalisen elämän, johon ei ehkä kuulu sydänystävää mutta joitain kavereita kuitenkin. Myös kumppanin voi saada, jos on nainen ja tyytyy sosiaalisesti rajoittuneeseen mieheen joka on ihan mukava muttei erityisen sykähdyttävä.
Tää on pahinta moskaa ikinä. Kyllä sosiaalisesti tumpelo voi todellakin saada sydänystäviä ja ihanan puolisonkin, ei tarvitse tyytyä kehenkään.
Itsekin olen sosiaalisesti todella surkea, mutta tutussa seurassa olen ihan erilainen. Kyllä mulla on aina ollut ystäviä (vaikkei mitään laajaa kaveripiiriä olekaan) ja puolisokin on täysin normaali, sosiaalisesti erittäin lahjakas tyyppi.
Ap:lle tsempit. En tiedä onko kursseista välttämättä apua, mutta voit lohduttautua sillä että samasta ongelmasta kärsiviä on vaikka kuinka. Suurin osa heistä taitaa kuitenkin elää ihan kelvollista elämää. Ja ainakin fiksulta vaikutat, olen kuitenkin kouluttautunutkin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten urheilijatkin parantavat lajiosaamistaan, mielikuvaharjoittelemalla. Ekan kommentin antajan voit jättää huomiotta. Hänen pelinsä on menetetty.
Mielikuvaharjoittelu ei auta, jos ei todellakaan tiedä miten missäkin tilanteessa kuuluisi toimia. Sosiaalinen tumpelo tekee mielikuvaharjoittelulla itselleen pelkkää hallaa, koska se vain vahvistaa omia virheellisiä käsityksiä siitä, mikä toimii ja mikä on ylipäätään hyväksyttävää.
Aivan. Jos palataan alkuperäiseen urheiluvertaukseen, kyse on vähän samasta asiasta kuin siitä että harjoittelee mielikuvissaan jääkiekkoa, vaikka on luistellut pelkästään kaunoluistimilla ja pelannut pelkkää sählyä. Omissa mielikuvissaan voi toki kehittyä vaikka millaiseksi NHL-tähdeksi, mutta pudotus maan päälle on kova kun laittaa ne hokkarit oikeasti jalkaan ja koittaa saada kiekon maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Pieni vinkki, jos olet nopeaälyinen ja fiksu niin sun pitää vähän tyhmentyä seurassa että olet samalla aaltopituudella, ei siksi että muut olisi aina tyhmempiä vaan siksi kun yleensä muutkin tekee sen automaattisesti. Kannattaa opetella tarttumaan kaikenlaisiin puheenaiheisiin pienillä myötämielisillä kommenteilla niin muut kokee sinut ystävälliseksi. Silloin ei niin haittaa jos välillä käyttäytyy oudosti.
Tässä on totuuden siemen, mutta oikeastaan se ei johdu siitä, että muut aina olisivat tyhmempiä, vaan siitä, että sosiaalisessa tilanteessa on löydettävä ihmisten välinen yhteinen nimittäjä ja monesti se löytyy aika yksinkertaiselta tasolta, vaikka kaikki olisivat sinänsä todella monimutkaisia ihmisiä.
Eli konkreettisesti: aina voi puhua säästä, koska se yhdistää ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on opetella kommentoinaan asioita mahd. positiiviseen sävyyn. Ei liikaa vastaväitteitä tai sarkasmia. Vitsikkyys hyvästä, mutta liiallinen vääräleukailu häiritsee hyviä keskusteluja. Muut tuntevat myötähäpeää ja alkavat varmasti vilkuilla sinua hieman oudoksuen. Ja kaikkein kärkkäimmätkin mielipiteet voi ilmaista hieman pehmennetysti.
Ja unohda liiallinen saarnaaminen. Ketään ei jaksa kiinnostaa jatkuva neuvominen, jos ei ole varsinaisesti apua pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Toi jäänmurtajat voisi olla hyvä paikka sulle ap! Harkitsepa aivan tosissasi! Siellä saa nimenomaan käytännön vinkkejä mainitsemaasi asiaan. En itse ole sitä käynyt, mutta vaikuttaa silti niin hyvältä, että voin suositella. Ei se ota jos ei annakaan, et häviä mitään tai sitten voit tosiaan vain haaveilla 10-15 kuluttua, että jospa olisit aikoinaan tehnyt asialle ees jotain.
Hei Karla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vähän samassa tilanteessa vielä muutama vuosi sitten. Olin hakannut päätäni seinään monen vuoden ajan ilman että mainittavaa kehitystä oli tapahtunut. Melkein luulin jo olevani toivoton tapaus. Sitten rupesin lukemaan paljon sosiaalisia taitoja, kehonkieltä, ystävystymistä yms. käsittelevivä ohjeita netistä ja kirjoista. Hakeuduin aktiivisesti sosiaalisiin tilanteisiin, joista tein jälkikäteen viiltäviä analyysejä. Kiinnitin paljon huomiota niin epäonnistumisiin kuin onnistumisiinkiin, ja etenin kohti parempia sosiaalisia taitoja kiinnittämällä erityistä huomiota aina yhteen tai korkeintaan muutamaan asiaan kerrallaan. Tarkkailin myös omia reaktioitani muiden käytökseen - mitkä asiat sai aikaan positiivisia reaktioita, mitkä puolestaan negatiivisia?
Olen päässyt muutaman vuoden aikana pitkälle, mutta paljon on vielä matkaa siihen että olisin tyytyväinen omaan suoritustasooni. En voi luvata oikotietä onneen, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että kehitystä voi tapahtua vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta. Tsemppiä!
Mäkin olen aika samanlaisessa tilanteessa, paitsi että mulla on varmaan asperger. En pääse tutkimuksiin koska rahat ei riitä yksityiseen ja julkisella puolella sanotaan ettei ongelmani ole tarpeeksi vakavia. Yksinäisyyteen ei suhtauduta vakavasti, vaikka tutkimukset osoittaa että ihmissuhteet on yksi tärkeimpiä tekijöitä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
Olen lukenut sosiaalisista taidoista paljon mutten koe saavani siitä mitään hyötyä. Autisminkirjolaisille suunnatut oppaat on aivan liian alkeellisella tasolla, tyyliin "hymy on positiivinen ja ystävällinen ele" ja "vaikka katsekontakti on tärkeää, keskustelukumppanin tuijottaminen jatkuvasti silmiin ilman taukoja koetaan helposti epämiellyttävänä". Tavallisille ihmisille suunnatut oppaat voi jakaa kahteen kastiin: Osa on ympäripyöreää lässytystä itsestäänselvyyksistä, joiden tarkoituksena on varmaan antaa lukijoille luottamusta omiin kykyihinsä ja motivoida yrittämään. Loput on ainakin mulle liian vaikeatajuisia, mutta ehkä normaalit ihmiset saa niistä jotain irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
....
Tavallisille ihmisille suunnatut oppaat voi jakaa kahteen kastiin: Osa on ympäripyöreää lässytystä itsestäänselvyyksistä, joiden tarkoituksena on varmaan antaa lukijoille luottamusta omiin kykyihinsä ja motivoida yrittämään. Loput on ainakin mulle liian vaikeatajuisia, mutta ehkä normaalit ihmiset saa niistä jotain irti.
Itseapukirjallisuudelle tuntuu olevan yhteinen piirre, että ne antavat kyllä ihan fiksut ohjeet miten tulisi toimia, mutta eivät huomioi niitä esteitä joita ihmisillä on alunpitäenkin ollut toiminnan tiellä. Psykologinen ammattikirjallisuus varmaan antaisi vastauksia, mutta on vaikeammin saatavissa ja omaksuttavissa. Psykoterapiaankin vähän petyin, kun terapeutti ei lähtenyt vastaamaan asiaa koskeviin kysymyksiini. Ehkä vaikenemiseen oli hoidolliset perusteet, mutta vahvemmin tuli vaikutelma ettei hän ei niitä tiennyt itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... miten joku sattuikin vastaamaan näin heti ekassa kommentissa? Ei tuo kuitenkaan mikään kovin yleisesti tunnettu lafka ole. Mainostamisprovon makua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... miten joku sattuikin vastaamaan näin heti ekassa kommentissa? Ei tuo kuitenkaan mikään kovin yleisesti tunnettu lafka ole. Mainostamisprovon makua...
Välillä osuu aihe ja linkki kohdalleen, oli se sitten mainos tai ei. Pitäisi tietää mikä on perustaso ennen kuin voi päätella onko kyseessä mainitseminen vai mainostaminen. Ihmissuhteista on puhuttu tällä palstalla loputtomasti ilman että Jäänmurtajia mainitaan, mutta sitä tuskin pidetään tarkoituksellisena vaikenemisena?
Jos ap voisi antaa jonkun konkreettisen esimerkin tilanteesta, jossa sosiaalinen kontaki ei onnistunut, näkisimme enemmän mikä on ongelmana.
Ap:llähän on muuten hyvät lähtökohdat, jos ei ole aspergeriä, ja itse tiedostaa omat puutteensa.
Kirjoittele tänne. Kyllä, nettikeskustelut eroaa oikeasta elämästä mutta täällä on silti muita ihmisiä. Täällä juttelu on ainakin omalla kohdallani alentanut kynnystä puhua muille, ja keksin nykyään paremmin sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittele tänne. Kyllä, nettikeskustelut eroaa oikeasta elämästä mutta täällä on silti muita ihmisiä. Täällä juttelu on ainakin omalla kohdallani alentanut kynnystä puhua muille, ja keksin nykyään paremmin sanottavaa.
Lisään vielä, muista että niille sosiaalisille ja fiksuilta vaikuttavillekin käy joskus mokia ja hölmöjä möläytyksiä. Jos stressaa sitä tilannetta, se näkyy. Mieti aina vähän etukäteen mitä sanot jos mahdollista, mutta älä luettele sen keskustelupartnerin kysymyksiin listamaisia vastauksia.
Esimerkkinä... no, vaikkapa vastaus "luin tenttiin ja leivoin" kysymykseen "miten viikonloppu meni" vaikuttaa sille että haluat juosta karkuun, kun taas "ihan normaalisti, lueskelin ja satuin leipomaan sunnuntaina pullaa kun tuli makeannälkä" on rentoa jutustelua. Se kenelle puhut rentoutuu myös, ja tämän jälkeen on helpompaa vaan jutella niitä näitä.
Virheitäkään ei muuten huomata niin herkästi sen jälkeen kun osoitat että olet edes jotenkuten kykeneväinen normaaliin, kahden aikuisen väliseen vuorovaikutukselliseen keskusteluun. 38
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä... no, vaikkapa vastaus "luin tenttiin ja leivoin" kysymykseen "miten viikonloppu meni" vaikuttaa sille että haluat juosta karkuun, kun taas "ihan normaalisti, lueskelin ja satuin leipomaan sunnuntaina pullaa kun tuli makeannälkä" on rentoa jutustelua. Se kenelle puhut rentoutuu myös, ja tämän jälkeen on helpompaa vaan jutella niitä näitä.
Juuri tällaiset harmittomaksi tarkoitetut, mutta minuun kohdistuvat kysymykset ovat olleet minulle vaikeita. En missään tapauksessa halua kertoa viikonlopustani, koska häpeän ettei siinä ollut mitään hohdokasta. Haluan keskustelun mahdollisimman nopeasti pois itsestäni.
Sanoisin että tärkeintä on rentoutuminen. Älä ole jännittynyt muiden läsnäollessa sillä ihmiset vaistoavat mikroilmeet joita et voi piilottaa. Pitäisi itsesuggeroida itselleen että nämä tyypit ovat mahtavia ihmisiä ja minä viihdyn heidän kanssaan
Mutta kyllä jotkut on silti ihan tuskallisen huonoja sosiaalisesti, että joskus asioille on tehtävä jotain muutakin.