Voi luoja mä kiehun! Anoppiasiaa taas kerran

Anopeille ei kannata sanoa hänen pojastaan yhtäkään moittivaa sanaa. Herneet vetää molempiin sieraimiin.

t.kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Töiden jälkeen haen lapset hoidosta, syötän ne ja vien harrastuksiin / puistoon. Yleensä vaimo tulee kotiin harrastustoiminnan aikana. Toimii hyvin eikä juuri multa energiaa vie... T. Työssäkäyvä mies ja isä joka haluaa viettää aikaa lastensa kanssa

Varmasti olet oikeassa, mutta ehkäpä anopin synttärit oli väärä paikka avautua asiasta.

Mikä on miehesi ammatti?

Oikeassahan anoppi oli, makaat kotona päivät pitkät lasten kanssa. Taitaa olla oman perseesi painaumat siinä sohvassa?

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Miksi olet tekemisissä noin ikävän anopin kanssa?

Meillä miehellä on niin stressaava työ ja joutuu sen myötä matkustelemaan niin paljon, etten oleta hänen kotona ollessaan tekemään juurikaan mitään. Pakkohan se on levätä, että jaksaa siinä oravanpyörässä. Minä hoidan kodin ja lapset, mutta tietysti jokaiben perhe miettii mikä toimii itsellä parhaiten.

Ei tehnyt exäkään mitään. Paljon helpompaa kun on yksi kiukutteleva mieslapsi vähempänä.

No jää lasten kanssa kotiin, jos hän ei auta. Sillai se työnjako selkenee kummasti.

Näin meillä.

Ööö.... anteeksi nyt ap, mutta onko sinusta kivaa, jos miehesi vittuilee sinusta kun olette vanhemmillanne kylässä?

Tuollainen kevyt kenttävittuilu toisen sukulaisten kuullen on vihoviimeistä passiivisaggressiivisuutta.

Jos sinulla on jotakin hampaankolossa, tappele se kahdestaan miehesi kanssa, äläkä pyri nolaamaan häntä muiden kuullen. Tuollainen käytös on halpamaista, ja olen itse asiassa anopin puolella täysin.

Toki miehesi saisi tehdä kotiin tultuaan hiukan kotihommiakin (lastenhoito mukaanlaskien), mutta jos sinä olet lasten kanssa kotona, on aika oletettavaa, että teet kodin töistä tällä hetkellä enemmän kuin töissä käyvä mies. Kannattaisi ehkä jakaa työt vastuualueittain, niin niistä ei tarvitisi koko ajan säätää. Jos miehelle esim, jää koko pyykkihuolto, niin et sitten tosiaan ala niitä pestä kuin korkeintaan itsellesi ja lapsille välttämättömiä, mies alkaa kyllä pyykätä, kun puhtaat vaatteet loppuu kaapista kokonaan.

Joka tapauksessa tuollaisia asioita ei tapella muiden kuullen.

N50

Kun olin kotiäitinä, niin tein kotitöitä ja hoidin lapsia sen ajan, kun mies oli töissä. Sitten kun molemmat oli kotona, jaettiin lasten hoito ja yli jääneet kotityöt siten, että molemmilla oli aikaa myös esim omaan urheiluharrastukseen ja lepäämiseen.

Kotiäidin palkaton työpäivä vaan on joidenkin ihmisten mielestä 24h pitkä, kun taas palkkatyössä riittää se 8h päivässä...anoppisi taitaa kuulua näihin.

Kinastelu kannattaa säästää omaan kotiin. Se mikä teille on leikkisää, voi kuulostaa muille ikävälle vittuilulle.

Jospa säkin menisit töihin kotoa makaamasta.

Olen mies ja teen töiden jälkeen ihan mitä huvittaa. Välillä vain makaan sohvalla ja katselen Youtube-videoita, välillä jään kaupungille tapaamaan kavereita, välillä menen lenkille kameran kanssa ja käsittelen kuvia. On päiviä, jolloin ei tosiaan jaksa edes syödä lämmintä ruokaa, mutta jos niitä on useita per viikko, alkaisin huolestua voinnistani.

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Jos minun lasteni puolisot alkaisivat mollata tuolla lailla siippojaan meillä, niin ihan varmasti puuttuisin. Samoin jos omat lapseni alkaisivat tuolla lailla haukkua puolisoitaan. Kotitöiden jaosta ei vittuilla muuden kuullen.

no jos ap olisi töissä niin sitten mummon älähdys olisi naurettava, mutta jos kerta ap on kotiäiti niin on siinä jotain perää anopillakin. Tietenkin isän pitää olla isä lapsille työpäivän jälkeenkin, mutta se että odottaisi häneltä 50% on mielestäni väärin. Mies voisi painottaa aikaa vaikka leikkimiseen lasten kanssa, sillä onhan hän pyörittänyt perheen

arkea minimissään jo sen 8h. Ei ole laiskaa sellainen.

Aika halpamaista ap:lta ottaa anoppilassa tuollainen asia puheeksi! Itse en kehtaisi naamaani näyttää jos olisin jossain mielenhäiriössä mennyt moisia möläyttelemään. Mä kunnioitan appivanhempiani jo ihan sen vuoksi, että ovat itseäni iäkkäämpi enkä senkään vuoksi arvostelisi heidän lastaan, heidän kodissaan, päin naamaa. Tuollaiset asiat puhutaan kotona, kahdenkesken.