Lue keskustelun säännöt.
Äitien oma-aika
16.04.2017 |
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko teillä pienten lasten vanhemmilla(äideillä) ns.omaa aikaa? Nyt en puhu siis kreisibailaamisesta vaan ihan saunassakäymisestä tai salilla käymisestä.
Itse aloitin työt lapsen ollessa vuoden ja en ole töiden aloituksen jälkeen ollut erossa lapsesta kuin sen työpäivän ajan. Loppuillan leikin, ruokin ja nukutan lapsen. Ja lopulta nukahdan itse. En siis ole yh.
Koen huonoa omaatuntoa, kun olen päivät poissa ja jotenkaan en raski lähteä vaikkapa salille suoraan töistä. Viikonloput olen myös ihan kiinni lapsessa, koska ikään kuin korvaan menetettyä aikaa olemalla hänen kanssaan kotona.
Miten te muut olette asian hoitaneet?
Kommentit (8)
No mä olen kotona ja omaa aikaa on, kun vauva nukkuu tai isä hoitaa. En kyllä hirveästi käy missään yksinäni (muutaman kerran käynyt lyhyesti ostoksilla ilman vauvaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se nyt perkele, jos ei edes saunaan pääse yksin!
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt perkele, jos ei edes saunaan pääse yksin!
Juuri siksi kysynkin, että eikai tälläinen ihan normaalia ole. Olen yrittänyt livahtaa saunaan lapsen nukkuessa, mutta sieltä hän herää ja lapsen isä ei saa rauhalliseksi.
Mies pystyy tekemään töitä osittain kotoa käsin, joten hän hoitaa päivät ja illat jää minun vastuulle.
Ei se minun lapseni voi yhtään sen paremmin, jos vietän kaiken ajan hänen kyljessään kiinni, enkä ota ollenkaan omaa aikaa. Minulla on säännöllisiä viikkoharrastuksia ja kotonakin meillä molemmilla vanhemmilla on omaa aikaa. Ei kukaan lapsistani ole mennyt rikki siitä, että minä käyn jumppatunnilla, luen kotona kirjaa tai käyn kaverin kanssa kahvilla. Meillä on monta lasta ja isot ikäerot ja jos olisin jokaisen kanssa ollut vaikkapa kolme ensimmäistä vuotta ihan ilman omaa aikaa, niin olisin ollut miltei 10 vuotta ilman omaa aikaa. Vaikea uskoa että siitä olisi ollut lapsilleni hyötyä. O_o
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt perkele, jos ei edes saunaan pääse yksin!
Juuri siksi kysynkin, että eikai tälläinen ihan normaalia ole. Olen yrittänyt livahtaa saunaan lapsen nukkuessa, mutta sieltä hän herää ja lapsen isä ei saa rauhalliseksi.
Mies pystyy tekemään töitä osittain kotoa käsin, joten hän hoitaa päivät ja illat jää minun vastuulle.
No voiskohan se vaikka hoitaa niitä iltojakin, niin lapsi saa tottua siihen että se päivävanhempi osaa myös iltahommat? Ihan kuulostaa siltä, että olette itse "ongelmanne" aiheuttaneet ja ihan itse osaatte/saatte ne myös ratkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt perkele, jos ei edes saunaan pääse yksin!
Juuri siksi kysynkin, että eikai tälläinen ihan normaalia ole. Olen yrittänyt livahtaa saunaan lapsen nukkuessa, mutta sieltä hän herää ja lapsen isä ei saa rauhalliseksi.
Mies pystyy tekemään töitä osittain kotoa käsin, joten hän hoitaa päivät ja illat jää minun vastuulle.
No voiskohan se vaikka hoitaa niitä iltojakin, niin lapsi saa tottua siihen että se päivävanhempi osaa myös iltahommat? Ihan kuulostaa siltä, että olette itse "ongelmanne" aiheuttaneet ja ihan itse osaatte/saatte ne myös ratkoa.
Itse tehty ongelmahan tämä on ja kyllä minäkin äitinä haluaisin myös sitä omaa aikaa ilman lasta.
Jostain sanattomasta sopimuksestahan tämä on lähtenyt, että hoitovastuu on siitä lähtien minulla kun oven avaan töistä palatessa.
Olen itse hyvin uupunut siihen, että en ole itse olemassa vaan täysin symbioosissa lapseen. Oma syyni kuulemma, koska valitsin palata töihin.
Äitiyslomalla minulla oli oikeasti myös sitä omaa aikaa.
Tulee huono-olo kun ei ole oma-aikaa.
Minä olen kyllä käynyt kahvilla, lenkillä, saunassa ja harvakseltaan jopa siellä kreisibailaamassa. Lapsi ei ole kyllä vielä hoidossa, mutta vaikea kuvitella että tilanne radikaalisti muuttuisi töihin palaamisen jälkeen. Meillä lapsi hoidetaan miehen työpäiviä lukuunottamatta 50-50, enkä usko että mies edes haluaisi minun "omivan" lapsen kokonaan, hän todella nauttii lapsen kanssa olemisesta.