Lue keskustelun säännöt.
Humanistit vs luonnontieteilijät
15.04.2017 |
Oon huomannut, että luonnontieteilijöillä on usein jonkinlainen tietämys humanististen alojen asioista, mutta humanistit ovat matikan ja luonnontieteiden suhteen varsin rajoittuneita. Oikeastaan huomasin tämän jo lukiossa, kun pitkään matikkaan ja fyssaan suuntautuneet vetelivät historiasta ja yhteiskuntaopista ysejä, mutta historiasta kiinnostuneet lyhyen matikan opiskelijat olivat aika onnettomia matikassa. Onko teillä samanlaisia tai erilaisia kokemuksia?
Kommentit (44)
Mutta eihän fysiikalla ja matematiikalla ole oikeastaan mitään tekemistä luonnontieteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän fysiikalla ja matematiikalla ole oikeastaan mitään tekemistä luonnontieteiden kanssa.
Tämä, filosofiaahan ne ovat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkaihmiset pitää itseään muita fiksumpina ja ahkerampina. Mutsini oli tällainen, luki pitkän matikan lukiossa.
Häntä harmitti suunnattomasti, kun valitsin lyhyen matikan. Vaikka perustelin, että en ymmärrä matematiikkaa tarpeeksi hyvin, jotta pystyisin suorittamaan pitkän matematiikan oppimäärän. Älli vaan ei riitä, kuten ei riittänyt fysiikkaan eikä kemiaankaan.
Valitsin siis kielet, koska ne oli helpompi oppia.
Luonto vaan on niin ihmeellinen.
Äiti moitti, että olen vaan laiska.Äitisi oli ihan oikeassa.
On paljon parempi osata jotain ja kieliä, kuin osata vain kieliä. Ja esim. matematiikka tarvitsee paljon harjoitusta, että se sujuu, eikä monet sitä yksinkertaisesti siksi viitsi tehdä.
No, sluibaamalla lukio terveystiedolla, uskonnolla ja kielillä on sitten jatko-opintopaikoista kisaamassa sen valtavan massan kanssa, jotka on valinneet saman taktiikan. Luuletteko että se on helpompaa niin? Ei. Päin vastoin.
Olen vieläkin eri mieltä tuosta laiskuudesta. Olen nyt yli viisikymppinen ja tämä riita mutsin kanssa käytiin siis yli 30 vuotta sitten.
Pääsin yliopistoon lukemaan englantia ja tiedotusoppia ja mielestäni koulutus ei mennyt hukkaan, vaikka en saanut oman alan töitä. Opin kuitenkin kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa sekä yleissivistystä.
Olen tehnyt työtä kirjanpidon ja laskennan parissa koko opiskelun jälkeisen tyluran, mutta kyllä se on vieläkin vaikeaa. Numerot menevät yhä helposti sekaisin keskenään. Työtovereilla, joilla on esim. merkonomin koulutus, on osalla aivan ilmiömäinen matikkapää.
Olen siis vieläkin eri mieltä tuosta laiskuudesta.
No, ainakin nyt työssä olen oppinut prosenttilaskun vähän paremmin kuin koulussa...
Humanistiset tieteet ovat paljon muutakin kuin historia ja kirjallisuus. Se, että ihminen on lukenut paljon, ei vielä takaa että osaisi tehdä historiallista tai kirjallista tutkimusta ja käyttää humanistisia teorioita. Olen myös humanistina tavannut paaaaaaljon dippainssejä ja luonnontieteilijöitä, jotka LUULEVAT tietävänsä paljon humanistisista aloista, mutta tavatessaan humanistin, eivät osaa keskustella aiheista kuin pintapuolisesti. Dippainssi usein vieläpä loukkaantuu, jos paljastuukin, ettei hän olekaan totipotentti.
Vierailija kirjoitti:
Humanistiset tieteet ovat paljon muutakin kuin historia ja kirjallisuus. Se, että ihminen on lukenut paljon, ei vielä takaa että osaisi tehdä historiallista tai kirjallista tutkimusta ja käyttää humanistisia teorioita. Olen myös humanistina tavannut paaaaaaljon dippainssejä ja luonnontieteilijöitä, jotka LUULEVAT tietävänsä paljon humanistisista aloista, mutta tavatessaan humanistin, eivät osaa keskustella aiheista kuin pintapuolisesti. Dippainssi usein vieläpä loukkaantuu, jos paljastuukin, ettei hän olekaan totipotentti.
Kuinka syvällisesti tuntemasi humanistit osaavat keskustella matikkaan ja luonnontieteisiin liittyvistä aiheista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen humanisti, mutta oppiaineeseeni kuuluu tilastotiedettä, matikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä. Olen kai silti silmissäni rajoittunut? Olen käynyt samat kurssit kuin luonnontieteiden opiskelijat ja saanut parhaat arvosanat. Toki olen opiskellut myös puhtaasti humanistisia aineita. Mietin vaan, että surettaako sinua, kun poikkitieteellisyys valtaa alaa ja digihumanismi on arkea? Se hankaloittaa selvästi arvotustasi vai aiotko pysyä näkemyksessäsi loppuelämän? Voi sukulaisnuori-parat..
Tämä vaatii hieman avaamista. Olet käynyt samat kurssit kuin luonnontieteilijät, mutta oot kuitenkin humanisti eli käytännössä oot suorittanut opintoja vähintään kahden maisterintutkinnon verran? Ei minua sureta mikään. Tein vain havainnon ja mua kiinnostaa ovatko muut tehneet samanlaisia/erilaisia havaintoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkaihmiset pitää itseään muita fiksumpina ja ahkerampina. Mutsini oli tällainen, luki pitkän matikan lukiossa.
Häntä harmitti suunnattomasti, kun valitsin lyhyen matikan. Vaikka perustelin, että en ymmärrä matematiikkaa tarpeeksi hyvin, jotta pystyisin suorittamaan pitkän matematiikan oppimäärän. Älli vaan ei riitä, kuten ei riittänyt fysiikkaan eikä kemiaankaan.
Valitsin siis kielet, koska ne oli helpompi oppia.
Luonto vaan on niin ihmeellinen.
Äiti moitti, että olen vaan laiska.Äitisi oli ihan oikeassa.
On paljon parempi osata jotain ja kieliä, kuin osata vain kieliä. Ja esim. matematiikka tarvitsee paljon harjoitusta, että se sujuu, eikä monet sitä yksinkertaisesti siksi viitsi tehdä.
No, sluibaamalla lukio terveystiedolla, uskonnolla ja kielillä on sitten jatko-opintopaikoista kisaamassa sen valtavan massan kanssa, jotka on valinneet saman taktiikan. Luuletteko että se on helpompaa niin? Ei. Päin vastoin.Olen vieläkin eri mieltä tuosta laiskuudesta. Olen nyt yli viisikymppinen ja tämä riita mutsin kanssa käytiin siis yli 30 vuotta sitten.
Pääsin yliopistoon lukemaan englantia ja tiedotusoppia ja mielestäni koulutus ei mennyt hukkaan, vaikka en saanut oman alan töitä. Opin kuitenkin kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa sekä yleissivistystä.
Olen tehnyt työtä kirjanpidon ja laskennan parissa koko opiskelun jälkeisen tyluran, mutta kyllä se on vieläkin vaikeaa. Numerot menevät yhä helposti sekaisin keskenään. Työtovereilla, joilla on esim. merkonomin koulutus, on osalla aivan ilmiömäinen matikkapää.
Olen siis vieläkin eri mieltä tuosta laiskuudesta.
No, ainakin nyt työssä olen oppinut prosenttilaskun vähän paremmin kuin koulussa...
Totta kai on vaikeampaa oppia laskentaa työelämässä kun on ensin vältellyt sitä noin 12+5 vuotta opiskeluaikaan. Jos olisit nähnyt vaivaa tuolloin, se olisi tehnyt nykyisen elämäsi helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistiset tieteet ovat paljon muutakin kuin historia ja kirjallisuus. Se, että ihminen on lukenut paljon, ei vielä takaa että osaisi tehdä historiallista tai kirjallista tutkimusta ja käyttää humanistisia teorioita. Olen myös humanistina tavannut paaaaaaljon dippainssejä ja luonnontieteilijöitä, jotka LUULEVAT tietävänsä paljon humanistisista aloista, mutta tavatessaan humanistin, eivät osaa keskustella aiheista kuin pintapuolisesti. Dippainssi usein vieläpä loukkaantuu, jos paljastuukin, ettei hän olekaan totipotentti.
Kuinka syvällisesti tuntemasi humanistit osaavat keskustella matikkaan ja luonnontieteisiin liittyvistä aiheista?
En varmasti osaakaan, mutta en ole väittänyt myöskään osaavani - kuten tässä ketjussa luonnontieteilijät ovat väittäneet hallitsevansa humanistiset alat suvereenisti yleissivistyksensä pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkaihmiset pitää itseään muita fiksumpina ja ahkerampina. Mutsini oli tällainen, luki pitkän matikan lukiossa.
Häntä harmitti suunnattomasti, kun valitsin lyhyen matikan. Vaikka perustelin, että en ymmärrä matematiikkaa tarpeeksi hyvin, jotta pystyisin suorittamaan pitkän matematiikan oppimäärän. Älli vaan ei riitä, kuten ei riittänyt fysiikkaan eikä kemiaankaan.
Valitsin siis kielet, koska ne oli helpompi oppia.
Luonto vaan on niin ihmeellinen.
Äiti moitti, että olen vaan laiska.Äitisi oli ihan oikeassa.
On paljon parempi osata jotain ja kieliä, kuin osata vain kieliä. Ja esim. matematiikka tarvitsee paljon harjoitusta, että se sujuu, eikä monet sitä yksinkertaisesti siksi viitsi tehdä.
No, sluibaamalla lukio terveystiedolla, uskonnolla ja kielillä on sitten jatko-opintopaikoista kisaamassa sen valtavan massan kanssa, jotka on valinneet saman taktiikan. Luuletteko että se on helpompaa niin? Ei. Päin vastoin.Olen vieläkin eri mieltä tuosta laiskuudesta. Olen nyt yli viisikymppinen ja tämä riita mutsin kanssa käytiin siis yli 30 vuotta sitten.
Pääsin yliopistoon lukemaan englantia ja tiedotusoppia ja mielestäni koulutus ei mennyt hukkaan, vaikka en saanut oman alan töitä. Opin kuitenkin kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa sekä yleissivistystä.
Olen tehnyt työtä kirjanpidon ja laskennan parissa koko opiskelun jälkeisen tyluran, mutta kyllä se on vieläkin vaikeaa. Numerot menevät yhä helposti sekaisin keskenään. Työtovereilla, joilla on esim. merkonomin koulutus, on osalla aivan ilmiömäinen matikkapää.
Olen siis vieläkin eri mieltä tuosta laiskuudesta.
No, ainakin nyt työssä olen oppinut prosenttilaskun vähän paremmin kuin koulussa...Totta kai on vaikeampaa oppia laskentaa työelämässä kun on ensin vältellyt sitä noin 12+5 vuotta opiskeluaikaan. Jos olisit nähnyt vaivaa tuolloin, se olisi tehnyt nykyisen elämäsi helpommaksi.
Kuulutko siis niihin, jotka uskovat, että jokainen voi oppia mitä tahansa, jos tarpeeksi kovasti ja ahkerasti harjoittelee?
Minä en usko niin.
T. Humanisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistiset tieteet ovat paljon muutakin kuin historia ja kirjallisuus. Se, että ihminen on lukenut paljon, ei vielä takaa että osaisi tehdä historiallista tai kirjallista tutkimusta ja käyttää humanistisia teorioita. Olen myös humanistina tavannut paaaaaaljon dippainssejä ja luonnontieteilijöitä, jotka LUULEVAT tietävänsä paljon humanistisista aloista, mutta tavatessaan humanistin, eivät osaa keskustella aiheista kuin pintapuolisesti. Dippainssi usein vieläpä loukkaantuu, jos paljastuukin, ettei hän olekaan totipotentti.
Kuinka syvällisesti tuntemasi humanistit osaavat keskustella matikkaan ja luonnontieteisiin liittyvistä aiheista?
En varmasti osaakaan, mutta en ole väittänyt myöskään osaavani - kuten tässä ketjussa luonnontieteilijät ovat väittäneet hallitsevansa humanistiset alat suvereenisti yleissivistyksensä pohjalta.
Esim. insinööri tai fyysikko voisi kirjoittaa yhtä syvällisen ja monitasoisen kirjallisuustutkimuksen kuin kuka tahansa kirjallisuutta opiskellut humanisti?
Mutta hän ei tee niin, koska sillä ei ole merkitystä talouden kannalta? Tai luonnontieteen kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Humanistiset tieteet ovat paljon muutakin kuin historia ja kirjallisuus. Se, että ihminen on lukenut paljon, ei vielä takaa että osaisi tehdä historiallista tai kirjallista tutkimusta ja käyttää humanistisia teorioita. Olen myös humanistina tavannut paaaaaaljon dippainssejä ja luonnontieteilijöitä, jotka LUULEVAT tietävänsä paljon humanistisista aloista, mutta tavatessaan humanistin, eivät osaa keskustella aiheista kuin pintapuolisesti. Dippainssi usein vieläpä loukkaantuu, jos paljastuukin, ettei hän olekaan totipotentti.
Aika moni on aika tönkkösuolattu ja hyvin rajoittuneesti ajatteleva.
Useat Nobel-palkinnon saajat harrastavat jotakin taidetta erittäin vaativalla tasolla (ja esim. pianonsoitto ei nyt tosiaankaan tule lukion suomalla yleissivistyksellä).
https://priceonomics.com/the-correlation-between-arts-and-crafts-and-a/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Humanistiset alat ovat paljon lähempänä arkielämää. On paljon ihan kouluja käymättömiäkin, jotka tuntevat esim. kirjallisuutta.
Matikka ja luonnontieteet taas ovat sikäli abstrakteja, että niitä täytyy erikseen opiskella.
Kirjallisuuden kuluttaminen ei tee vielä kirjallisuustieteen tuntijaksi.
Aika paljon on kouluja käymättömiä, jotka ovat melko laajastikin tutustuneet esimerkiksi painovoimaan ja vaikkapa faasimuutoksiin. Useimmat myös hyödyntävät sähkömagnetiikkaa. Matematiikkaakin vähemmän koulutetutkin ihmiset käyttävät, vaikka eivät sitä ajattele käyttävänsä. Mielestäni nuo ovat hyvinkin arkisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistiset tieteet ovat paljon muutakin kuin historia ja kirjallisuus. Se, että ihminen on lukenut paljon, ei vielä takaa että osaisi tehdä historiallista tai kirjallista tutkimusta ja käyttää humanistisia teorioita. Olen myös humanistina tavannut paaaaaaljon dippainssejä ja luonnontieteilijöitä, jotka LUULEVAT tietävänsä paljon humanistisista aloista, mutta tavatessaan humanistin, eivät osaa keskustella aiheista kuin pintapuolisesti. Dippainssi usein vieläpä loukkaantuu, jos paljastuukin, ettei hän olekaan totipotentti.
Kuinka syvällisesti tuntemasi humanistit osaavat keskustella matikkaan ja luonnontieteisiin liittyvistä aiheista?
En varmasti osaakaan, mutta en ole väittänyt myöskään osaavani - kuten tässä ketjussa luonnontieteilijät ovat väittäneet hallitsevansa humanistiset alat suvereenisti yleissivistyksensä pohjalta.
Ketkä luonnontieteilijät ovat väittäneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon huomannut, että monet yliopistolla ovat niitä, jotka olisivat voineet hakeutua ja valikoitua lähes mille tahansa alalle. Eli sellasta perusfiksua porukkaa, joiden pääaineet heijastavat omaa kiinnostuneisuutta. Sellanen kapeakatseisuus ja kykenemättömyys poikkitieteelliseen keskusteluun on ehkä enemmän luonne-kysymys, eikä niinkään tiedekuntaan sidottua. Heitä löytyy jokaisesta tiedekunnassa ja se ajattelu kyllä näkyy myös oman tieteenalan sisäisessä keskustelussa. Eniten näitä olen tavannut dippainsseissä ja taloustieteilijöissä, mutta en sen perusteella lähde yleistämään. Mä tykkään ite ihan hurjasti keskustella kaikelaisesta eri alojen opiskelijoiden kanssa, koska se on tosi virkistävää ja opettavaista. Toivoisinkin enemmän yliopiston kursseihin poikkitieteellisyyttä - omat opinnot koostuvat kolmen tiedekunnan oppiaineista, mutta se ei mielestäni vielä ole aitoa poikkitieteellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut, että luonnontieteilijöillä on usein jonkinlainen tietämys humanististen alojen asioista, mutta humanistit ovat matikan ja luonnontieteiden suhteen varsin rajoittuneita. Oikeastaan huomasin tämän jo lukiossa, kun pitkään matikkaan ja fyssaan suuntautuneet vetelivät historiasta ja yhteiskuntaopista ysejä, mutta historiasta kiinnostuneet lyhyen matikan opiskelijat olivat aika onnettomia matikassa. Onko teillä samanlaisia tai erilaisia kokemuksia?
Peruskysymykseen palatakseni, ja voin kertoa vain omasta kokemuksestani.
Historiaa ja yhteiskuntaoppia voi oppia opettelemalla ulkoa. Jos muisti on hyvä, ei tarvitse paljon edes lukea.
Matematiikka vaatii ymmärtämistä. Jos opettelee yhtälön, mutta ei osaa soveltaa sitä, koska ei tajua itse asiaa yhtälön takana, niin homma jää. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Tämä on syy, miksi opiskelin lukiossa matematiikan lyhyen oppimäärän.
Myös fysiikka ja kemia ovat täynnä asioita, joita on oikeasti vaikea ymmärtää, jos ei ole alaan soveltuvat aivot. Olen oikeasti tätä mieltä.
Eri asia on sitten se, että tämän takia jotkut matemaattis-luonnontieteelliset ihmiset saattavat pitää humanistisia aineita helppoina ja yksinkertaisina.
Kielten lukijoille kuitenkin ainakin 80-luvulla opetettiin yliopistossa, että kielen täydellinen osaaminen on lähes mahdotonta, jos kyse ei ole omasta äidinkielestä. Tätä ei näytä tietävän monikaan, joka ei ole yliopistossa opiskellut pääaineena jotain kieltä.
Moni ei osaa täydellisesti edes sitä omaa äidinkieltäkään.
Oma lukunsa on sitten taide ja kirjallisuus. Taidetta on helppo seurata ja kirjoja helppo lukea. Eri asia on ymmärtää viestiä ja taustaa ja olosuhteita, jotka teoksen ovat synnyttäneet.
Esim. Dickensin teoksista monet käsittelevät mm. ahneutta ja taloudellista riistoa, mikä tekee niistä ajankohtaisia myös nykypäivänä. Ne voi toisaalta lukea myös puhtaasti viihteenä tai seikkailukertomuksina.
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Yksi suurimpia eroja luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välillä on tutkimuksessa. Luonnontieteissä on suurempi pakko tehdä oikein, ja toistamalla tutkimuksia virheet korjaantuvat nopeasti. Sen sijaan humanistiset tieteet vaativat hirveästi kurinalaisuutta, koska termiviidakko ja tilastojen tulkinta on monesti tulkitsijasta kiinni. Humanistisia tieteitä on helppo korruptoida, jota esim. feministit tekevät täysin systemaattisesti. Feministisiä tutkimuksia yhdistää yleensä tarkoituksenhakuisuus, data voi olla aitoa, mutta kysymyksenasttelut ja datan tulkinta voi olla täysin värittynyttä. Feministiset tutkijat myös täysin häikäilemättömästi viittaavat usein sellaisiin aikaisempiin tutkimuksiin, jotka ovat monelta eri taholta kritisoituja, ja johtopäätökset sekä metodit vääriksi todettuja.
Luonnontieteissa ideologiat näkyvät taas enemmän vain siinä, mitä tutkimuksia rahoitetaan ja mitä ei. Jotkut tutkimusaiheet ovat enemmän muodissa kuin toiset. Mutta hyvin harvoin luonnontieteissä fuskataan ja vääristellään, koska siitä jää hyvin helposti kiinni, ja luonnontieteissä siitä myös seuraa jotain, kun taas feministi voi tehdä paskaa tutkimusta koko ikänsä, ja itseasiassa se tuo hänelle lisää kannatusta ja kuuntelijoita, samaan tapaan kuin joku Halla-ahon muukalaisvastaisuus: mitä radikaalimpi, sitä rakastetumpi.
Uli pääsi vauhtiin. Joo joo, ad hominem ja konnotaatio.
Selvennä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut, että luonnontieteilijöillä on usein jonkinlainen tietämys humanististen alojen asioista, mutta humanistit ovat matikan ja luonnontieteiden suhteen varsin rajoittuneita. Oikeastaan huomasin tämän jo lukiossa, kun pitkään matikkaan ja fyssaan suuntautuneet vetelivät historiasta ja yhteiskuntaopista ysejä, mutta historiasta kiinnostuneet lyhyen matikan opiskelijat olivat aika onnettomia matikassa. Onko teillä samanlaisia tai erilaisia kokemuksia?
Peruskysymykseen palatakseni, ja voin kertoa vain omasta kokemuksestani.
Historiaa ja yhteiskuntaoppia voi oppia opettelemalla ulkoa. Jos muisti on hyvä, ei tarvitse paljon edes lukea.
Matematiikka vaatii ymmärtämistä. Jos opettelee yhtälön, mutta ei osaa soveltaa sitä, koska ei tajua itse asiaa yhtälön takana, niin homma jää. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Tämä on syy, miksi opiskelin lukiossa matematiikan lyhyen oppimäärän.
Myös fysiikka ja kemia ovat täynnä asioita, joita on oikeasti vaikea ymmärtää, jos ei ole alaan soveltuvat aivot. Olen oikeasti tätä mieltä.
Eri asia on sitten se, että tämän takia jotkut matemaattis-luonnontieteelliset ihmiset saattavat pitää humanistisia aineita helppoina ja yksinkertaisina.
Kielten lukijoille kuitenkin ainakin 80-luvulla opetettiin yliopistossa, että kielen täydellinen osaaminen on lähes mahdotonta, jos kyse ei ole omasta äidinkielestä. Tätä ei näytä tietävän monikaan, joka ei ole yliopistossa opiskellut pääaineena jotain kieltä.
Moni ei osaa täydellisesti edes sitä omaa äidinkieltäkään.
Oma lukunsa on sitten taide ja kirjallisuus. Taidetta on helppo seurata ja kirjoja helppo lukea. Eri asia on ymmärtää viestiä ja taustaa ja olosuhteita, jotka teoksen ovat synnyttäneet.
Esim. Dickensin teoksista monet käsittelevät mm. ahneutta ja taloudellista riistoa, mikä tekee niistä ajankohtaisia myös nykypäivänä. Ne voi toisaalta lukea myös puhtaasti viihteenä tai seikkailukertomuksina.
Historiaa ja yhteiskuntaoppia voi oppia opettelemalla ulkoa. Jos muisti on hyvä, ei tarvitse paljon edes lukea.
Aika latistus. Tottakai joka alalta voi opetella faktat ulkoa, myös matematiikasta (numerot, perusyhtälöt ym.). On täysin eri asia ymmärtää, tulkita, soveltaa, tehdä analyysia.
Kyllä laajoja yhteiskunta-analyyseja tekevä tutkija nyt tosiaakin käyttää muutakin kuin nippelinappeli ulkoaopittuja faktoja historiasta, kulttuurista, yhteiskuntatieteistä. Esim. poliitiikka-analyysit (yhteiskuntatieenä) ei tosiaakaan ole faktojen ulkoamuistamista.
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa vastakkainasettelua. Kaikista ryhmistä löytyy sekä kapeakatseisia että laajemmin asioista kiinnostuneita.
T. Luonnontieteilijä.
Samaa mielä. Osallistun silti!
Olen sekä luonnontieteilijä että kasvatustieteiden yo, eli tuohon humanistilokeroonkin kuulun. Myös lukiossa opiskelin iloisesti sekaisin pitkiä kieliä ja matemaatisia aineita. Olen siis luonnontieteiden kandi, pääaineena biologia ja sivuaineena matematiikkaa ja nyt opiskelen luokanopettajaksi huonon työllisyyden takia. Ekojen opintojen aikaan tuli enemmän oltua noissa opiskelijapiireissä, ja tuntuu, että luonnontieteilijöissä on enemmän ääripäitä. Siis sieltä löytyy kovimmat kapeakatseiset toisten halveksujat ja vain oman erityiskiinnostusalan arvostajat, mutta toisaalta myös ainoat oikeat yleisnerot jotka olen tavannut, siis sellaiset, jotka osaavat keskustella niin yheiskunnallisista ja tieteellisistä asioista, omaavat hyvän "laskupään" lisäksi hyvän "kielipään". Laitoin sulkeisiin, sillä matematiikkaa ei enää pahemmin lasketa ja todisteta yliopistossa, samoin kieltenkin opiskelu muuttuu. Ihan vaan etten suututtaisi ketään.
Sitten taas mitä olen tavannut täällä yleisjaossa humanistisina pidetyissä aineissa (oikeasti lähinnä valtsikkalaisia ja käyttäytymistieteilijöitä), niin löytyy paljon enemmän niitä, joita ei kinnosta tai jotka eivät osaa matemaattisia tai luonnontieteellisiä aineita, ja sellaisia, jotka ovat hyvin yleissivistyneitä, muttei ihan yleisneroja.
(Osittain, koska sterotypiassa piilee totuus, lähinnä provosaatioksi:)
Teekkarit on melkein kaikki ihme kapeakatseisia vatipää-autisteja, jotka pitää humanisteja pelleinä, ja monia luonnontoeteilijöitäkin humanisteina (kemistit, biologit, maantieteilijät ja biokemistit, jos sattuvat olemaan naisia), vaikka ovat itse niitä ihme pellelakkisia haalarihyypiöitä.
Ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat ja on yleensä viisainta keskittyä omiin vahvuuksiinsa; se ei ole "kapeakatseisuutta", vaan taloudellista ajankäyttöä, joka johtaa onnistumisen kokemuksiin. Ei ole välttämättä mitään hyötyä siitä, että joku humanisti opiskelee vähän luonnontieteitä tai päinvastoin, koska itseä tai yhteiskuntaa hyödyttävää taitoa ei kuitenkaan saavuteta tai se tehdään omien vahvuuksien kustannuksella. Toki jos itseä kiinnostaa joku asia, johon ei ole luontaista taipumusta, ja sen harrastamisesta tulee hyvä mieli, se on sitten eri juttu. Jonkun asian harrastaminen vain pullistelusyistä on raskasta.
Äitisi oli ihan oikeassa.
On paljon parempi osata jotain ja kieliä, kuin osata vain kieliä. Ja esim. matematiikka tarvitsee paljon harjoitusta, että se sujuu, eikä monet sitä yksinkertaisesti siksi viitsi tehdä.
No, sluibaamalla lukio terveystiedolla, uskonnolla ja kielillä on sitten jatko-opintopaikoista kisaamassa sen valtavan massan kanssa, jotka on valinneet saman taktiikan. Luuletteko että se on helpompaa niin? Ei. Päin vastoin.