Humanistit vs luonnontieteilijät

En ota kantaan lapselliseen väitteeseen "hum vs luonontiede -sodasta", joka perustuu ennakkoluuloille ja harhakuvitelmille humanistisesta tutkimuksesta. Juuri omat ennakkoluulot ja kuvitelmat erottavat hörhöt meistä oikeasti tieteellisesti suuntautuneesta ajattelijoista.

Jos yhtään on seurannut nykytiedettä ei varmaan tule yllätyksenä trendit kuten monitieteisyys, poikkitieteisyys ja digitaalinen humanismi. Tarkoitan että tieteiden rajat, tutkimusaiheet ja -metodit ovat usein aika vaikeasti määriteltäviä nykyään.

Jos ei ole itse akateeminen, ei tajua, että aikakaudesta ja yliopistosta riippuen eri aineet ovat sijainneet tai sijaitsevat eri tiedekunnissa. Mitään selkeitä puhtaasti luonnontieteellisiä tai humanistisia aineita tai tiedekuntia siis ei oikein ihan helppo määritellä.

Esim. matematiikka ei oikeastaan ole luonnontiede ja on joko erillisessä tiedekunnassa luonnontieteiden kanssa (Helsinki) tai sitten tuplatiedekuntana (Turku). Tilastotiede ei ole vain matemaattisen tdk aine esim. Helsingin yliopistossa vaan sitä opetetaan myös valtsikassa. Monet aineet ovat monitieteisiä luonteeltaan kuten ympäristötieteet, maantiede, sekä vaikkapa kognitiotiede. Humanististen ja yhteiskuntatieteellisten aineiden rajat ovat hyvin häälyvät, joten nykyään puhutaankin yleisemmin ihmistieteistä. Ja mihin sijoitetaan käyttäytymistieteet?

Tosiasiassa kun katson omassa yliopistossani valmistuneita väitöskirjoja, niin useinkaan ei pelkän otsikon perusteella ihan satavarmasti tiedä onko kyse luonnontieteestä vai ihmistieteistä.

Olen itse humanistisella alalla, jossa luonnontieteellistyyppisillä metodeilla on oma roolinsa, niitä käytetään ja tutkijan pitää ne hallita tai ainakin osata käyttää tuloksia omassa tutkimuksessaan tarvittaessa. Lisäksi oma tutkimusaiheeni on osittain lähellä jopa insinööritieteitä sekä käytän paljon tietoteknisiä sovelluksia. Oma professorini esim. yhdistää tutkimuksessaan biologiaa, ympäristötieteitä, maantiedettä ja historiaa.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat ja on yleensä viisainta keskittyä omiin vahvuuksiinsa; se ei ole "kapeakatseisuutta", vaan taloudellista ajankäyttöä, joka johtaa onnistumisen kokemuksiin. Ei ole välttämättä mitään hyötyä siitä, että joku humanisti opiskelee vähän luonnontieteitä tai päinvastoin, koska itseä tai yhteiskuntaa hyödyttävää taitoa ei kuitenkaan saavuteta tai se tehdään omien vahvuuksien kustannuksella. Toki jos itseä kiinnostaa joku asia, johon ei ole luontaista taipumusta, ja sen harrastamisesta tulee hyvä mieli, se on sitten eri juttu. Jonkun asian harrastaminen vain pullistelusyistä on raskasta.

Kyllä kyllä, mutta ei ollut kyse siitä, vaan enemmän siitä miten käyttäytty niitä aiheuta kohtaan joista ei ole kiinnostunut. Stereotypiat päätee osin, humanistit arvostavat muita, vaikkei osaa ja luonnontieteilijät taas dissa kaikkia muita aloja hömppinä, joita osaisi kun vain viitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut, että monet yliopistolla ovat niitä, jotka olisivat voineet hakeutua ja valikoitua lähes mille tahansa alalle. Eli sellasta perusfiksua porukkaa, joiden pääaineet heijastavat omaa kiinnostuneisuutta. Sellanen kapeakatseisuus ja kykenemättömyys poikkitieteelliseen keskusteluun on ehkä enemmän luonne-kysymys, eikä niinkään tiedekuntaan sidottua. Heitä löytyy jokaisesta tiedekunnassa ja se ajattelu kyllä näkyy myös oman tieteenalan sisäisessä keskustelussa. Eniten näitä olen tavannut dippainsseissä ja taloustieteilijöissä, mutta en sen perusteella lähde yleistämään. Mä tykkään ite ihan hurjasti keskustella kaikelaisesta eri alojen opiskelijoiden kanssa, koska se on tosi virkistävää ja opettavaista. Toivoisinkin enemmän yliopiston kursseihin poikkitieteellisyyttä - omat opinnot koostuvat kolmen tiedekunnan oppiaineista, mutta se ei mielestäni vielä ole aitoa poikkitieteellisyyttä.

Kauppa- ja taloustieteilijät ovat kyllä kokemukseni mukaan usein yliopistomaailman suppeimmin sivistyneitä ja putkinäköisiä. Eivät kovin hyvin tunne luonnontieteitä, mutta eivät myöskään humanistisia aineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannut, että monet yliopistolla ovat niitä, jotka olisivat voineet hakeutua ja valikoitua lähes mille tahansa alalle. Eli sellasta perusfiksua porukkaa, joiden pääaineet heijastavat omaa kiinnostuneisuutta. Sellanen kapeakatseisuus ja kykenemättömyys poikkitieteelliseen keskusteluun on ehkä enemmän luonne-kysymys, eikä niinkään tiedekuntaan sidottua. Heitä löytyy jokaisesta tiedekunnassa ja se ajattelu kyllä näkyy myös oman tieteenalan sisäisessä keskustelussa. Eniten näitä olen tavannut dippainsseissä ja taloustieteilijöissä, mutta en sen perusteella lähde yleistämään. Mä tykkään ite ihan hurjasti keskustella kaikelaisesta eri alojen opiskelijoiden kanssa, koska se on tosi virkistävää ja opettavaista. Toivoisinkin enemmän yliopiston kursseihin poikkitieteellisyyttä - omat opinnot koostuvat kolmen tiedekunnan oppiaineista, mutta se ei mielestäni vielä ole aitoa poikkitieteellisyyttä.

Kauppa- ja taloustieteilijät ovat kyllä kokemukseni mukaan usein yliopistomaailman suppeimmin sivistyneitä ja putkinäköisiä. Eivät kovin hyvin tunne luonnontieteitä, mutta eivät myöskään humanistisia aineita.

Oikeustieteilijät jokseenkin samanlaisia.