Tunnen sääliä, kun kuulen Ov

Toivoin tyttöä ensin kun ultrassa kuulin että tulee poika alkoi pikkuhiljaa mieli muuttua. Nyt en vaihtais poikaa ikinä tyttöön.

Toista lasta nyt yritetään ja toivon, että sekin olis poika:)

varmaan tulee siitäkin , millainen tyyppi itse on. Itse olen hömppä, rimpsu-römpsy, pitsejä ja röyhelöitä, poika vain ei olisi jotenkin tuntunut oikealta. Vaikka tottakai sitä olisi rakastanut, mutta hampaat irvessä niitä poikien juttuja olis tullut laitettua.

Jotenkin en vaan ole koskaan ollut itse sellainen tyttömäinen tyttö niin tuntuu nuo poikien jutut paljon helpommilta.

Vierailija:

Odotus aikana toivoin tyttöä ja olin täysin varma, että tyttö tulee.

Tietysti se oli poika. Nyt yritetään toista ja toivon toista poikaa. Tyttö ei ole pettymys, mutta jos saisi valita, haluaisin toisen pojan.

Kaikki pikkupojat ovat ällöttäviä. Kaikki.

minustakin pihlajanmarjat ovat happamia ja tytöt suloisia ja pojjaat ihania!

tuleva ajatus, koska sillä voi olla arvoa jollekin toiselle. Tämän ketjun aloittaja on ehkä rehellinen itselleen, mutta muille on ihan yhdentekevää, kuinka hän lasten sukupuolet kokee. Tai ainakin pitäisi olla!

..pojat parempia vai tytötkö? Tosi vaikee...öööö... varmaan en tiiä.

ettei toinen sukupuoli ole millään tavalla hyvä?



Jokin syy kai näille kirjoituksille on. Haluavatko äiteet pojistaan muodikkaasti homoja ja tyttäristään modernisti lesboja, kun toista sukupuolta haukutaan joka ikinen päivä?

Mulla on varmaan jotain miksi en poikaa halua, järkisyitä ovat seuraavat:



- ahdistaa ajatella sitä kuinka villejä pojat yleensä ovat (eivät aina)

- poikien leikit on ärsyttäviä

- isomman pojan kuskaaminen jalkapalloharrastukseen tai jääkiekkoon kuulostaa todella ahdistavalta

- pojan kanssa ei voi keskustella menkoista ym. tyttöjen jutuista

- kun poika saa lapsen niin et välttämättä näe sitä lasta ikinä jos tyttö ottaa hatkat

- suhde miniään voi olla todella huono mutta omaan tyttäreen tuskin samalla tavalla



Kaikkihan on siis mahdollista, nuo on vaan todennäköisyyksiä jotka liittyvät ennemmin poikiin kun tyttöihin. Mulla on ollut todella surkea äitisuhde ja ehkä siksi kiihkeästi toivoin tyttöä jolle voin antaa kaiken sen mitä itse en saanut. Koen ajatuksen pojasta etäisenä ja ahdistavana. Toista lasta emme ole saaneet vielä. Toivon hänenkin olevan tyttö mutta jos tulee poika niin tervetuloa. Jos ensimmäinen olisi ollut poika ja toinenkin olisi poika olisin varmaan hyvin ahdistunut? Sitä ei kyllä voi tietää. Jos joku saa pojan niin en ole kateellinen (kun sitä toista siis yritetty pitkään). Samoin kahden tai useamman pelkän poikalapsen äidit ei käy kateeksi kun taas tyttölasten äideille olen todella kateellinen. Enkä ajattele näin tahallani mutta ne ajatukset mulla vaan on.

- ahdistaa ajatella sitä kuinka villejä pojat yleensä ovat (eivät aina)

Pojat ja tytöt ovat luonteestaan riippuen yhtä villejä tai rauhallisia. Et voi valita etukäteen saatko rauhallisen vai vilkkaan tytön.

- poikien leikit on ärsyttäviä

Et voi koskaan olla varma siitä mitä leikkejä tyttäresi haluaa leikkiä. Hän saattaa valita leikkeihinsä joko spidermanit tai barbiet, omasta kiinnostuksestaan riippuen. Vai ajattelitko pakottaa lapsesi tiettyyn muottiin?

- isomman pojan kuskaaminen jalkapalloharrastukseen tai jääkiekkoon kuulostaa todella ahdistavalta

Tyttärenkö kuskaaminen jalkapalloharkkoihin ei olisi yhtä rasittavaa? Ei harrastuksen valinta onneksi nykyään ole niin sukupuolisidonnaista.

- pojan kanssa ei voi keskustella menkoista ym. tyttöjen jutuista

Tekstisi perusteella vaikutat hieman ahdasmieliseltä. Voi olla, että kun sen aika tulee, et pysty keskustelemaan tyttäresikään kanssa menkoista, vaan jätät sen vastuun esimerkiksi koululle.

- kun poika saa lapsen niin et välttämättä näe sitä lasta ikinä jos tyttö ottaa hatkat

Itsehän kasvattaisit poikasi. Miksi ihmeessä kasvattaisit hänestä sellaisen, ettei tyttö kestäisi, vaan lähtisi kävelemään?

- suhde miniään voi olla todella huono mutta omaan tyttäreen tuskin samalla tavalla

Tämä luultavasti on totta. Tuollaisen sukupuolijaottelun tekevän naisen suhde oman lapsensa puolisoon tuskin koskaan tulee olemaan terve. Toisaalta taas... jos äidillä on noin vahvat ennakkoluulot miehisestä sukupuolesta, voi olla, että tytär jonain kauniina päivänä päättää hylätä ahdasmielisen äitinsä. Lähinnä henkisellä tasolla.

Olen niin kiitollinen tästä, etten itse voinut päättää, kumpia minä saan. Vaan sain ihanan yllätyksen. Pienet pojat onkin suloisia. Toivottavasti tyttärestäni kasvaa rämäpää ja pojastani rauhallinen rehti mies, tai toisinpäin, tai molemmista rämäpäitä tai rauhallisia, tai ihan mitä vain, kunhan pysyvät omina itseinään ja kunnon kansalaisina lain edellyttämällä tavalla ;-) Kaikki on hienoa. Ovathan nuo kultaiset lapsukaiset minun.

Aika ahtaista sukupuolikäsityksistä kertoo tällaiset aloitukset.

Vierailija:

- pojan kanssa ei voi keskustella menkoista ym. tyttöjen jutuista

Opettavatko muut äidit lapsilleen vain omaan sukupuoleen liittyviä asioita? Jos on tyttö, kerrotaan vain kuukautisista ja rintojen kasvusta ja jos on poika kerrotaan vain äänenmurroksesta ja viiksihaiventen tulosta?

Olenko ihan pihalla, kun olen kertonut murrosikään liittyvistä muutoksista kumpaankin sukupuoleen liittyen sekä pojilleni että tyttärilleni?

Me poikavauvojen äidit sitten nauretaan sun tyhmyydelles ja ongelmille. Meillä ainakin menee pojan kanssa mielettömän hyvin ja kovin on toivottu lapsi.

On mulla tyttökin. Joka myös on ihana ja toivottu. Vieläkö säälittää?

Vierailija:

jonkun tuttavani saaneen poikavauvan. Varsinkin, kun tiedän monen ystäväni toivoneen tyttöä ja tuleekin poika. En voi sille tunteelle mitään. Itselläni on tyttö, ja en voisi koskaan kuvitella itseäni pojan äitinä!

Kivittäkää vaan, mutta näin minä tunnen, rehellisesti!

että toivon että osaat edes olla hyvä äiti, oli lapset mitä hyvänsä

enkä ole koskaan toivonut tyttöä! Hoo! Nyt kun mulla on tytärpuoli, inhoan yli kaiken hänen teeskentelevää käytöstä ja selän takana haukkumista, sekä oman navan tuijottamista

Meillä on yhdet tutut, joilla on 2 poikaa, ja taas poika tulossa. Mies oli todella masentunut, oli aina toivonut niin hurjasti tyttöä. Kun vielä oli " vahinkovauva" ei oikein jaksanut innostua...

että kyllä pojat siinäkin perheessä on joskus kova sana.