Lue keskustelun säännöt.
Onko ero oikea ratkaisu vai olenko vain itsekäs mulkku
Murtunut isä
13.04.2017 |
Ollaan oltu vaimoni kanssa naimisissa viisi vuotta. Meillä on kaksi lasta 2 ja 4 vuotiaat. Minulla ei ole tunteita vaimoani kohtaan. Olen jo pitkään kipuillut asian kanssa. Olen naimisiin menon jälkeen melkein alusta asti välillä miettinyt tätä asiaa. Kokoajan tietysti enemmän. Ennen ensimmäistä lastamme jo tunsin välillä etten kykene rakastamaan vaimoa niinkuin hän minua. Toinen lapsi olikin sitten vahinko. En olisi halunnut toista lasta tunteitteni takia. Jälkeenpäin ajateltuna on kyllä hieno asia että lapsilla on toisensa. He viihtyvät yhdessä ja tukevat toinen toistaan niinkuin ystävykset konsanaan. Vaikka välillä on tietysti riitojakin. Aiemmin ajattelin että tunteiden heittely ja rakkauden puute johtuu mielialastani. Minulla on ollut masennusta. Sittemmin olen tajunnut että tunteeni vaimoa kohtaan ja niiden miettiminen on yksi syy masennukseen. Rakastan lapsiani valtavasti. Haluaisin olla heidän tukena ja turvana läpi elämän. Heidän takiaan en hirveästi uskalla avata tunteitani vaimolle. Kyllä hän tietää ettei rakkaus ole vakaalla pohjalla muttei kai sentään usko että mietin eroa.
Tiedän että vastaavia tapauksia on lukemattomia. Onko ikinä mahdollista, että joskus rakastuisin vaimooni. Tuohon kamalaan ja silmissäni epäviehättävään naiseen. Onko mahdollista että eron takia lapset selviäisivät suht vähillä vahingoilla. Toinen lapsista on hyvin herkkä ja reagoi tunteisiin voimakkasti jne. Säälittää heidän puolestaan kun edes mietin tällaista. En halua että lapseni saavat vaikutteita meidän huonosta suhteesta. Emme halaile, pussaile, emme osoita rakkautta millään lailla. Tiuskimme ja jankkaamme jatkuvasti. Kannattaako pariterapia? Kannattaako ero? Onko mahdollinen uusi suhde samanlainen? Olenko mulkvkvisti? Miksi olen helvetti soikoon ajautunut tähän tilanteeseen?
Kommentit (206)
Se joka sanoi että rakkaus on tekoja, olet täydellisen oikeassa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka sanoi että rakkaus on tekoja, olet täydellisen oikeassa!!!!
Ei se kyllä ole, mietipä narsisteja. Tekevät mitä vaan noustakseen ylemmäs. Muka rakkauden tekojakin ja väittävät niitä rakkaudeksi. Oikeasti se on vallankäyttöä monesti. Rakkaus on jotain ihan muuta kuin tekoja. Myös marttyyrit tekevät paljon muiden eteen.
No niin, ap, nyt viimeistään olisi hetki tunnustaa rehellisesti, että onko sulla jo uusi nainen katsottuna. Minä pistän likoon 50 eukkua sen puolesta, että on.
Ja jos on, niin minun mielestäni tilanteesi on tämä: Vihaat perhe-elämää ja haluat siitä pois. Tiedät kuitenkin, että näin ei saisi ajatella, mistä sinulle on seurannut huono omatunto. Tunnet olosi syylliseksi. Ja syyllinen ihminen käyttäytyy aina hyökkäävästi, koska syyllisyys on aivan erikoisen kirvelevä tunne.
Ja nytpä vain olet kehinyt mielessäsi sellaisen skenaarion, joka auttaa lieventämään syyllisyyttäsi edes hieman: "No kyllähän minä lasten takia haluaisin pitää perheeni koossa, mutta voi voi kun tuo vaimo on niin hirveä riivinrauta etten siinä millään onnistu, vaikka kuinka pinnistän ja ponnistan. Karsea akka. Joten oikeastaan minähän vain olen tarinan sankari, ja kaikkeni tehneenä olen ansainnut myös onnen (eli uuden parisuhteen)."
Eli, kerran vielä: Onko sinulla jo uusi nainen? Mitäpä olet hänelle tilanteestasi kertonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka sanoi että rakkaus on tekoja, olet täydellisen oikeassa!!!!
Ei se kyllä ole, mietipä narsisteja. Tekevät mitä vaan noustakseen ylemmäs. Muka rakkauden tekojakin ja väittävät niitä rakkaudeksi. Oikeasti se on vallankäyttöä monesti. Rakkaus on jotain ihan muuta kuin tekoja. Myös marttyyrit tekevät paljon muiden eteen.
Juu no ei tässä varmaan puhuttu terroristiteoista, vaan rakkaudenteoista: pyyteettömyydestä, välittämisen osoittamisesta, huomioonottamisesta, lohduttamisesta, hemmottelusta...
Mun mielestä tässä koko ap:n jutussa on kyse siitä, että ap:lla on toinen nainen jossain odottamassa. Ja "oikeuttaakseen" avioeron, hän yrittää keksiä vaimostaan ikäviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kämppä jo uuden kanssa katsottuna?
Turvokki (ei kirjautunut) kirjoitti:
No niin, ap, nyt viimeistään olisi hetki tunnustaa rehellisesti, että onko sulla jo uusi nainen katsottuna. Minä pistän likoon 50 eukkua sen puolesta, että on.
Ja jos on, niin minun mielestäni tilanteesi on tämä: Vihaat perhe-elämää ja haluat siitä pois. Tiedät kuitenkin, että näin ei saisi ajatella, mistä sinulle on seurannut huono omatunto. Tunnet olosi syylliseksi. Ja syyllinen ihminen käyttäytyy aina hyökkäävästi, koska syyllisyys on aivan erikoisen kirvelevä tunne.
Ja nytpä vain olet kehinyt mielessäsi sellaisen skenaarion, joka auttaa lieventämään syyllisyyttäsi edes hieman: "No kyllähän minä lasten takia haluaisin pitää perheeni koossa, mutta voi voi kun tuo vaimo on niin hirveä riivinrauta etten siinä millään onnistu, vaikka kuinka pinnistän ja ponnistan. Karsea akka. Joten oikeastaan minähän vain olen tarinan sankari, ja kaikkeni tehneenä olen ansainnut myös onnen (eli uuden parisuhteen)."
Eli, kerran vielä: Onko sinulla jo uusi nainen? Mitäpä olet hänelle tilanteestasi kertonut?
AIVAN TÄYSIN samoilla linjoilla kanssasi! Ap on kummallisen hiljaa näihin kysymyksiin. Minustakin aivan täysin selvä tapaus! Uusi nainen on jo haaveissa/kiikarissa/katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin liitolle ja perheelle aikaa. Teillä on pienet lapset ja elämä raskasta velvollisuuksineen ja vastuineen.
Kuitenkin perheen arki on melko yksinkertaista niin kauan kun asutaan saman katon alla.
Sitten kun tulee eri kodit, huoltajuuteen liittyvät asiat, lasten sopeutuminen uuteen elämään ja uusien kumppaneiden (ja mahdollisesti heidän lasten) sopeuttaminen elämään, elämä saakin stressipisteitä melkoisesti lisää.
Voisitko ajatella, että olette vaimonne kanssa kumppaneita ja ystäviä, yhdessä luotsaatte perhettä eteenpäin? Laittaa rakastumisen "vaatimuksen" vähän kuin odottamaan?
Pikkulapsiaikaan liittyy paljon tunteiden myllerrystä eikä se ole naisellekaan helppoa; oma keho on muuttunut synnytysten myötä, elämästä on hävinnyt vapaus ja helppous. Tilalle on tullut vanhemmuus, vastuu, äitiys.
Elätte siinä mielessä vaativaa aikaa.
Sanoisin niin kuin moni muukin tässä ketjussa: päätä odottaa vaikka kolmesta viiteen vuotta. Se ei ole pitkä aika. Minusta olet sen jopa velkaa lapsillesi. Yrittää pitää perhe kasassa.
Olen itse avioerolapsi ja koko lapsuuteni haaveilin vanhempieni palaamisesta yhteen. Myös vanhempien uudet kumppanit toivat aika paljon rasitetta. Olisin halunnut elää ydinperheessä! Olisi ollut ihanaa kun olisi saanut pitää sekä isän ja äidin lähellä. Kaipasin aina jompaa kumpaa kun olin heistä erossa. Aikuiset ei monesti ajattele miten suuren taakan ero tuo lapsille.
Olen omassa parisuhteessa elänyt monenlaisia aikoja. Välillä tunteet ovat olleet täysin kylmenneet; välillä on rakastuttu uudelleen.
Aina uudelleen olen tehnyt päätöksen, että mietin vielä ja annan ajan kulua. Ei ole kiire tehdä päätöksiä.
Tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana 23 vuotta. Viimeiset 7 vuotta ovat olleet parhaita! Koko ajan suhde on muuttunut ja kehittynyt. Lapset ovat saaneet kasvaa turvallisessa kodissa ja esikoinen muuttaa jo pian pois kotoa. Tunnen syvää iloa kun olen saanut pidettyä perheen kasassa vaikka oma taustani on ollut rikkonainen.
Olemme kerran käyneet miehen kanssa pariterapiassa kun ajauduimme tilanteeseen, että riitelimme jatkuvasti samoista asioista ja puhuimme koko ajan erosta. Yksi käynti riitti muuttamaan tilanteen parempaan.
Omaan puolisoon voi todellakin rakastua uudelleen!
Kaikkea hyvää päätöksiisi ja elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Ei ole lynkattu ketään, vaan esitetty uusia näkökulmia - osa kriittisestikin. Ehkä myös päivitelty, mutta se pitää kestää, jos on perheen hajottamista internetpalstalla pohtimassa. Tuossa yllä on yksi rakentava vastaus, jonka allekirjoitan: rakastumisentunteen voisi laittaa hyllylle ja elää perhe-elämää toinen toista tukien muutaman hetken.
Minä olen kanssasi eri mieltä: pettäjämies voisi hyvinkin tulla tänne hakemaan oikeutusta negatiivisiin tunteisiinsa perhe-elämästä. Moni on jo "neuvonutkin", että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. AP jätti vain kertomatta, että on jo uusi katsottuna. Jos ei ole, hän kiistänee asian, kunhan ehtii.
Turvokki (ei kirjautunut) kirjoitti:
No niin, ap, nyt viimeistään olisi hetki tunnustaa rehellisesti, että onko sulla jo uusi nainen katsottuna. Minä pistän likoon 50 eukkua sen puolesta, että on.
Ja jos on, niin minun mielestäni tilanteesi on tämä: Vihaat perhe-elämää ja haluat siitä pois. Tiedät kuitenkin, että näin ei saisi ajatella, mistä sinulle on seurannut huono omatunto. Tunnet olosi syylliseksi. Ja syyllinen ihminen käyttäytyy aina hyökkäävästi, koska syyllisyys on aivan erikoisen kirvelevä tunne.
Ja nytpä vain olet kehinyt mielessäsi sellaisen skenaarion, joka auttaa lieventämään syyllisyyttäsi edes hieman: "No kyllähän minä lasten takia haluaisin pitää perheeni koossa, mutta voi voi kun tuo vaimo on niin hirveä riivinrauta etten siinä millään onnistu, vaikka kuinka pinnistän ja ponnistan. Karsea akka. Joten oikeastaan minähän vain olen tarinan sankari, ja kaikkeni tehneenä olen ansainnut myös onnen (eli uuden parisuhteen)."
Eli, kerran vielä: Onko sinulla jo uusi nainen? Mitäpä olet hänelle tilanteestasi kertonut?
Karseeta tekstiä. Itse ole päässäsi kehitellyt teorian, jonka mukaan ap:llä on jo toinen. Ja nyt vaadit tätä tiilille OMAN, KEKSITYN tarinasi vuoksi. Jos minä olisin ap, en vastaisi sinulle, vittullaiksenikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Ei ole lynkattu ketään, vaan esitetty uusia näkökulmia - osa kriittisestikin. Ehkä myös päivitelty, mutta se pitää kestää, jos on perheen hajottamista internetpalstalla pohtimassa. Tuossa yllä on yksi rakentava vastaus, jonka allekirjoitan: rakastumisentunteen voisi laittaa hyllylle ja elää perhe-elämää toinen toista tukien muutaman hetken.
Minä olen kanssasi eri mieltä: pettäjämies voisi hyvinkin tulla tänne hakemaan oikeutusta negatiivisiin tunteisiinsa perhe-elämästä. Moni on jo "neuvonutkin", että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. AP jätti vain kertomatta, että on jo uusi katsottuna. Jos ei ole, hän kiistänee asian, kunhan ehtii.
Ole ihmeessä eri mieltä, se on täysin oikeutettua. Sinä et henkilökohtaisesti olekaan ehkä lynkannut tai haukkunut ketään. Se ei poista sitä faktaa että tässä keskustelussa on monia jotka sen ovat tehnyt. Kriittinen keskustelu on ihan jees mutta en pidä siitä että leimataan henkilö oman mututuntuman pohjalta. Keskustelu on muutenkin parasta silloin kun ihmisillä on eri mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja - kunhan ne esitetään sivistyneesti.
Itse olen tulehtuneesta kodista jossa riideltiin paljon. Tästä syystä en kannata suhteeseen jäämistä mikäli se tarkoittaa jatkuvaa riitelyä ja erimielisyyksiä. Toki, pariterapia voisi toimia tässäkin tapauksessa, jolloin tulevaisuutta ei lyödä lukkoon välittömästi toisen osapuolen fiilisten pohjalta vaan käydään läpi molempien tuntemuksia.
Aivan kuin eksäni ennen erokriisiä. Nyt ollaan erottu ja molemmat sinkkuja ja omakohtaisesti voin sanoa olevani sinkuksi onnellinen. Saa olla kotona oma itsensä. Jos ajattelee, että vaihtamalla paranee, niin ei kaikille ole seuraavaa puolisoa. Toivottavasti joskus kuitenkin...
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Mitä se rakastaminen on? Onko rakkaus vai joku alkuajan tunnekuohu, kun peilataan toinen toistaan ja vahvistetaan toistensa tunteita. Sitten kun kasvetaan olemaan enemmän yhdessä eikä enää vahvistetakaan jatkuvasti toistensa tunnereaktioita - ''rakkaus'' loppuu eli se oman itsensä peilaaminen toisessa.
Kannattaisi miettiä, mitä on rakkaus. Ja onko koskaan ketään edes rakastanut vai vainko omalle itselleen pönkitystä hakenut. Rakkaus ei etsi omaansa. Mitä se merkitsee.
Kannattaa ehkä meditoida sitä.
Moni nykyihimsistä etsii rakkaudessa juurkin sitä omaansa. Mitä minulle kuuluu ja mitä minä tästä saan. Rakkaus ei etsi. Se On.
Ei rakkaus ole mikään tunnekuohujen rinne. Rakastumisen tunne ehkä on.
Vierailija kirjoitti:
Turvokki (ei kirjautunut) kirjoitti:
No niin, ap, nyt viimeistään olisi hetki tunnustaa rehellisesti, että onko sulla jo uusi nainen katsottuna. Minä pistän likoon 50 eukkua sen puolesta, että on.
Ja jos on, niin minun mielestäni tilanteesi on tämä: Vihaat perhe-elämää ja haluat siitä pois. Tiedät kuitenkin, että näin ei saisi ajatella, mistä sinulle on seurannut huono omatunto. Tunnet olosi syylliseksi. Ja syyllinen ihminen käyttäytyy aina hyökkäävästi, koska syyllisyys on aivan erikoisen kirvelevä tunne.
Ja nytpä vain olet kehinyt mielessäsi sellaisen skenaarion, joka auttaa lieventämään syyllisyyttäsi edes hieman: "No kyllähän minä lasten takia haluaisin pitää perheeni koossa, mutta voi voi kun tuo vaimo on niin hirveä riivinrauta etten siinä millään onnistu, vaikka kuinka pinnistän ja ponnistan. Karsea akka. Joten oikeastaan minähän vain olen tarinan sankari, ja kaikkeni tehneenä olen ansainnut myös onnen (eli uuden parisuhteen)."
Eli, kerran vielä: Onko sinulla jo uusi nainen? Mitäpä olet hänelle tilanteestasi kertonut?
Karseeta tekstiä. Itse ole päässäsi kehitellyt teorian, jonka mukaan ap:llä on jo toinen. Ja nyt vaadit tätä tiilille OMAN, KEKSITYN tarinasi vuoksi. Jos minä olisin ap, en vastaisi sinulle, vittullaiksenikaan.
Mä luulen kuule, että ap ei vastaa, koska tämä on osunut ja uponnut.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Koeta jaksaa! Voimia sinulle! Meillä oli täysin sama tilanne, lopulta puristuksen ja keskusteluiden jälkeen, monien KUUKAUSIEN jälkeen selvisi, että miehellä oli kuin olikin jo uusi katsottuna! Itseäni siihen asti syytin ja masennuslääkkeitä vetelin, koska nuo samat kysymykset oli minulle sanottu ja ap:n virttä minulle veisattu. Takana olikin toinen nainen. Vika ei ollutkaan minussa, vaan miehen naiivissa käsityksessä rakkaudesta, joka ei vastannut sitä, mitä perhe-elämässä olisi häneltä vaadittu!
Voin kyllä ymmärtää sen, että tuollainen epäsuhteellisuus liitossa on voinut haitata miestä. Entä kun et enää jaloudessasi jaksaisikaan antaa anteeksi? Fiksu mies, että meni tasaveroisempaan suhteeseen, eikä koittanut jatkaa pyhimyksen kanssa. Etsi sä hyvä mies, jolle ei tartte koko ajan annella anteeksi, varman löydät kun oot niin hieno ihminen.