Oletko joskus erääntynyt hyvästä ystävästäni? Miksi?
Itselläni kävi näin; ystävä alkoi seurustella miehen kanssa josta en oikein pitänyt (petti ystävääni, valehtelua ym), mielestäni ihana ystäväni olisi ansainnut parempaa. Ilmaisin mielipiteeni,mutta en jatkuvasti kolmannet miestä tms. Saivat lapsen ja olin jo tässä kohtaa "pudonnut kelkasta". Välillä kaipaan häntä kovin, mutta nyt tuntuu kuitenkin useimmiten että itse hän valitsi näin. Valitsi olla ottamatta mua mukaan uuteen elämäänsä. Facessa laittelee sydämiä ja Tykkimäen, tuntuu välillä ristiriitaiselta. Harmi tämä tilanne.
Kommentit (7)
Sinun hyvästä ystävästäsi? En edes tiennyt tuntevani häntä. 😲
En tunne ystäviäsi, eikä mulla eräänny kuin laskut ja lainaerät.
Joo. Kun minä löysin miehen, ystävyys säilyi. Kun kaveri löysi miehen, hän löysi itselleen uusia ystäviä mm. puolisonsa sukulaisista ja lopetti yhteydenpidon vähitellen, enkä itse enää yksipuolisesti jaksanut. Olimme ystäviä yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ennakoiva tekstinsyöttö...
Ei mitään hätää. Pääasia, ettei hymiöitä tule...
Monta kertaa. Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat ja sitten vaan saattaa jossain vaiheessa huomata, että ei olekaan kauheasti yhteistä enää.
Itse olen muuttunut ja myös ystävät. Useimmissa tapauksissa ei ole mitään välirikkoa ollut. Vähän surullista silti, mutta olen ajatellut, että kuuluu elämään, että joidenkin kanssa on läheinen vain tietyn ajanjakson.
Välirikot ovat tietysti ikäviä, niitä olen miettinyt ja surrut pitkäänkin, että olisiko esim. itse voinut toimia toisin.
Olen muuttojen myötä sekä välirikkojen takia. Ja kaikkia suhteita ei vain ole tarkoitettu kestämään läpi elämän.