Odotan liikaa miehen kosintaa ja pelkään että sen takia menetän miehen kun hätäilen. Puhukaa mulle lisää järkeä, vinkkejä miten jaksan odottaa kosintaa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu yhdessä jo 7kk ja parilla lomallakin ollaan käyty. 7kk ollaan herätty yhdessä uuteen päivään ja kuljettu rintarinnan joten en usko enää kauheasti tulevan yllätyksiä tulevan vastaan. Meillä on rahallisesti yhteinen talous ja säästetään yhteiseen taloon rahaa.

Siksi elättelen kihloista toiveita.

Ap

Ymmärrän hyvin pesänrakennusviettisi ja sen voiman.

Tämä keskustelu varmaan toimii hyvin jäähdyttäjänäsi?  Kun tämän teho loppuu, niin pistä tänne taas uusi keskustelu ja vähän "pahempi" aloitus, että voimme oikein sinua moittia: siitä saat sitten taas "voimaa" vastustaa pesänrakennustasi.  (Paha aloitus, pistät seuraavaan vaikka, että yrität huijata miehen pakkoavioliittoon tulemalla raskaaksi; saat  takuulla jäähdyttävää vastakaikua täältäpäin.)

Nyt on kevät ja kaikki muutkin eläimet herää talven jälkeen rakentamaaan pesää. Se on normaalia.

Mies tosiaan voi hermostua ja saada jopa pakokauhua, jos kovin alat ahdistella. ;-)

Ihmeen negatiivisesti porukka lähestyy asiaa...

Jos annat miehelle avioliiton kaltaista elämää ilman avioliittoa, miksi hän menisi naimisiin ?

Vierailija kirjoitti:

Jos annat miehelle avioliiton kaltaista elämää ilman avioliittoa, miksi hän menisi naimisiin ?

Mitä ap sitten tekisi? Asuisi erillään miehestä ja toivoisi jossain vaiheessa kihloja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

15-vuotiaiden touhua. Ikinä ei kysytä ketään kihloihin. Kihlaus syntyy siitä, kun kositaan, so. pyydetään avioliittoon. Eikä sellaistakaan kihlausta tunneta laissa, kyseessä on vain kansanperinne.

Päätä, aloittaja, että alat seuraavan kerran ylipäänsä pohtia yhteistä tulevaisuutta kunhan ensin olette edes kaksi vuotta seurustelleet. Vasta siinä vaiheessa on tuo alkuhuuma ohi ja tiedät oikeasti, millaisen ihmisen kanssa olet tekemisissä.

Menimme puolisoni kanssa kihloihin kun olimme seurustelleet 2 vuotta. Nyt kesällä tulee yhteisiä vuosia täyteen 4 ja edelleenkään meillä ei ole sormuksia.

*

Ap, minun neuvoni on se, että mietit, mitä kihlautuminen sinulle merkitsee ja kun istutte miehesi kanssa keskustelemaan suhteesta, kysyt hänen mielikuvaansa asiasta. Miehellesi kihlaus voi merkitä esimerkiksi lupausta mennä naimisiin vuoden sisällä. Kehotan myös miettimään suhtautumista sormukseen - mitä se merkitsee sinulle, mikä sen rooli on - vai riittääkö sinulle, että olette kihloissa, vaikka ilman sormuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

15-vuotiaiden touhua. Ikinä ei kysytä ketään kihloihin. Kihlaus syntyy siitä, kun kositaan, so. pyydetään avioliittoon. Eikä sellaistakaan kihlausta tunneta laissa, kyseessä on vain kansanperinne.

---.

Kyllä mun puoliso kysyi nimenomaan "mennäänkö kihloihin", ikää 37v... minulla 28. Naimisiin mennään "sitten joskus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

15-vuotiaiden touhua. Ikinä ei kysytä ketään kihloihin. Kihlaus syntyy siitä, kun kositaan, so. pyydetään avioliittoon. Eikä sellaistakaan kihlausta tunneta laissa, kyseessä on vain kansanperinne.

---.

Kyllä mun puoliso kysyi nimenomaan "mennäänkö kihloihin", ikää 37v... minulla 28. Naimisiin mennään "sitten joskus"

Kuten sanottu, kihlauksella ei ole enää lain edessä mitään merkitystä. Perinteenä se on edelleen sopimus avioliitosta. Sitten on teitä, jotka olette teinikihloissa iästä riippumatta.

Mitä se sormus muuttaisi teidän suhteessa? Miksi et voi olla iloinen siitä, että sinulla on maailman ihanin mies ja yhteinen tulevaisuus hänen kanssaan (viittaan yhteisen asunnon hankintaan)? Älä pilaa suhdetta liiallisilla vaateilla. Kaikki eivät edes kaipaa sormuksia tai virallisia papereita. Yhdessä olo on tärkeintä, ei ulkokultaiset asiat.

Mä miettisin sinuna, että mikä mun päässäni on vikana, kun melkein tuhoan suhteen tuijottamalla vain sormukseen, enkä ole esim. kiinnostunut miehestä ihmisenä. Koska jos olisit, et hätäilisi naimisiin, jos mieskään ei hätäile, koska tietäisit miksei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

15-vuotiaiden touhua. Ikinä ei kysytä ketään kihloihin. Kihlaus syntyy siitä, kun kositaan, so. pyydetään avioliittoon. Eikä sellaistakaan kihlausta tunneta laissa, kyseessä on vain kansanperinne.

---.

Kyllä mun puoliso kysyi nimenomaan "mennäänkö kihloihin", ikää 37v... minulla 28. Naimisiin mennään "sitten joskus"

Kuten sanottu, kihlauksella ei ole enää lain edessä mitään merkitystä. Perinteenä se on edelleen sopimus avioliitosta. Sitten on teitä, jotka olette teinikihloissa iästä riippumatta.

Kuka kuvitteleekaan, että "vain kihlohin" menijöitä lait siinä kiinnostaa? :D

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis seurusteltu 8kk ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua turhankin paljon, mutta ollaan selvitty kuitenkin niistä yli ( mm. multa löytyi yks sairaus ja miehen isä kuoli) ja meillä on mennyt mielestäni hyvin joten viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilemaan kihloista. Naimisiin en vielä kiirehtisi mutta olisi ihana saada käteen sormus että voin esitellä muulle maailmalle että olen varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tiedän että haaveilen turhan aikaisin asiasta (miehen suvussa ja tuttavissa on voitu olla vuosikymmeniä "vaan yhdessä" ja mies omaa saman ajatusmaailman). Silti vaan haaveilen kihloista ja osittain tajuamattani olen alkanut viljelemään vinkkejä ja puheita asiasta vaikka tiedän ettei asia tule olemaan ajankohtainen.

Joten miten saisin edes vähän muuta ajateltavaa kun kihlat?

Pahimmat ongelmat yleensä selätetään totuudella. Kihlat ja avioliitto on ajalta, jolloin ihmisillä oli joku tolkku ja moraali näissä naimapuuhissaan. Ensin seurusteltiin, seurustelu oli sitä ihmiseen tutustumista, eikä siihen liittynyt seksiä. Jos homma meni eteenpäin, sitten mentiin kihloihin, kihlat olivat lupaus avioliitosta, eikä kihlatun kanssa harrastettu seksiä. Sitten jonakin päivänä tuli avioliitto, elinikäinen lupas kuulua toiselle, ja hääyönä pari harrasti elämänsä ensimmäistä kertaa sukupuoliyhteyttä, niin toistensa kanssa kuin yleensäkin! Sitä kun ihmetellään, miten isopapan avioliitto on kestänyt yli 60 vuotta, tässä perustuksessa on se luja pohja, jolle tuollaiset avioliitot rakennetaan.

Nyt mennään perse edellä puuhun! Sukupuoliyhteys, eli avioliittovaihe aloitetaan jo ensimmäisenä iltana! Avioliittoa eikä sitoutumista ei kuitenkaan luvata missään vaiheessa. Tutustumisvaihe jätetään kokonaan väliin, ja sitten kun ollaan jo kuukausia tai vuosia eletty kuin avioliitossa, aletaan puhua kihloista, eli lupauksesta avioliittoon. Hölmöläisten hommia... Sitten parin vuoden kuluttua todetaan, kun lapsetkin on jo tehty, että ei se ollutkaan sellainen kuin minä ajattelin, ja erotaan.

Jos jo tähän mennessä olet sen normaalin järjestyksen ohittanut, niin mitä niiden kihlojen kanssa enää pelleilet. Elät avioelämää miehesi kanssa, vaikka paperilla ette avioliitossa olekaan. Sinulla on asioiden merkitykset aivan sekaisin, laita niille mielessäsi se tarkoitus, johon ne alunperin ovat tarkoitettukin, niin kyllä se paine siitä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

15-vuotiaiden touhua. Ikinä ei kysytä ketään kihloihin. Kihlaus syntyy siitä, kun kositaan, so. pyydetään avioliittoon. Eikä sellaistakaan kihlausta tunneta laissa, kyseessä on vain kansanperinne.

---.

Kyllä mun puoliso kysyi nimenomaan "mennäänkö kihloihin", ikää 37v... minulla 28. Naimisiin mennään "sitten joskus"

Kuten sanottu, kihlauksella ei ole enää lain edessä mitään merkitystä. Perinteenä se on edelleen sopimus avioliitosta. Sitten on teitä, jotka olette teinikihloissa iästä riippumatta.

Kuka kuvitteleekaan, että "vain kihlohin" menijöitä lait siinä kiinnostaa? :D

Mikä se pointti sitten on? Vaihdetaan sormuksia, jotta muutkin näkevät että "noi on kimpassa"? Eikö se nimenomaan ole todella teiniä?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis seurusteltu 8kk ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua turhankin paljon, mutta ollaan selvitty kuitenkin niistä yli ( mm. multa löytyi yks sairaus ja miehen isä kuoli) ja meillä on mennyt mielestäni hyvin joten viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilemaan kihloista. Naimisiin en vielä kiirehtisi mutta olisi ihana saada käteen sormus että voin esitellä muulle maailmalle että olen varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tiedän että haaveilen turhan aikaisin asiasta (miehen suvussa ja tuttavissa on voitu olla vuosikymmeniä "vaan yhdessä" ja mies omaa saman ajatusmaailman). Silti vaan haaveilen kihloista ja osittain tajuamattani olen alkanut viljelemään vinkkejä ja puheita asiasta vaikka tiedän ettei asia tule olemaan ajankohtainen.

Joten miten saisin edes vähän muuta ajateltavaa kun kihlat?

Jos avioliitton solmiminen on sinulle jostain syystä tärkeää, miksi et itse ehdota sitä kumppanillesi?

Vierailija kirjoitti:

Mä miettisin sinuna, että mikä mun päässäni on vikana, kun melkein tuhoan suhteen tuijottamalla vain sormukseen, enkä ole esim. kiinnostunut miehestä ihmisenä. Koska jos olisit, et hätäilisi naimisiin, jos mieskään ei hätäile, koska tietäisit miksei.

Tämä on hyvä neuvo. Keskity olemaan niin jumalattoman ihana, että mies ei voi sinusta luopua. Ja muuten, jos väitetään, että tie meihen sydämeen menee vatsan kautta, niin on totta, että neuvo on 20 cm liian ylhäällä. Erittäin hyvä seksielämä ja erittäin hyvä keskusteluyhteys (voi puhua ihan mistä vain, keskustella) on paljon tärkeämpiä avaimia hyvään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis seurusteltu 8kk ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua turhankin paljon, mutta ollaan selvitty kuitenkin niistä yli ( mm. multa löytyi yks sairaus ja miehen isä kuoli) ja meillä on mennyt mielestäni hyvin joten viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilemaan kihloista. Naimisiin en vielä kiirehtisi mutta olisi ihana saada käteen sormus että voin esitellä muulle maailmalle että olen varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tiedän että haaveilen turhan aikaisin asiasta (miehen suvussa ja tuttavissa on voitu olla vuosikymmeniä "vaan yhdessä" ja mies omaa saman ajatusmaailman). Silti vaan haaveilen kihloista ja osittain tajuamattani olen alkanut viljelemään vinkkejä ja puheita asiasta vaikka tiedän ettei asia tule olemaan ajankohtainen.

Joten miten saisin edes vähän muuta ajateltavaa kun kihlat?

Jos avioliitton solmiminen on sinulle jostain syystä tärkeää, miksi et itse ehdota sitä kumppanillesi?

Suositan tätä, mutta anna miehellesi aikaa. Perinteen mukaan 2020 on seuraava karkausvuosi, ja silloin saa naisetkin kosia  (ymmärrän toiveestasi, että mies kosii romanttisesti,että olet tässä mielessä ns. perinteiden kannattaja). Tässä sinulle hyvä suunnitelma. Tässä välissä otat huomioon tuon yllä olevan neuvon siitä, että keskityt mieheen ja olemaan todella ihana puoliso hänelle.

Ap ymmärrän.. Meillä sama, mutta ollaan oltu kauemmin yhdessä. Talo ja lapsi ja kaikki on :( täytyy vaan hyväksyä se ettei mies halua mennä naimisiin. Minä kyllä haluan joku päivä, eli en tiedä mitä tässä tapahtuu.

Miksi sinulle on tärkeää, että vieraat ihmiset näkevät, että olet varattu. Siltä se nimittäin aloitusviestisi perusteella kuulostaa: Läheisenne ja kaverit tietävät joka tapauksessa suhteestanne, joten vain puolitutut ja täysin vieraat saavat sormuksen kautta tietää, "että olet varattu maailman ihanimmalle miehelle". Joita ei siis kuitenkaan edes kiinnosta. Eli mikä tässä on se juttu mikä sulle on tärkeää?

Kosi itse, jos on niin kova tarve esitellä sitä kihlasormusta.

Eihän sun tarvitse kertoa yksityiskohtia siitä kosimisesta, jos hävettää.

Iso ihminen osaa ostaa sormuksen ihan itse, jos sormuksen haluaa.

Jos taas kaksi ihmistä haluaa virallistaa suhteensa niin he voivat keskustella asiasta.