Odotan liikaa miehen kosintaa ja pelkään että sen takia menetän miehen kun hätäilen. Puhukaa mulle lisää järkeä, vinkkejä miten jaksan odottaa kosintaa.

Up

Kosi aloittaja itse. Äitini kosi aikoinaan isääni. Hän kysyi, että mentäisiinkö naimisiin ja isä vastasi, että joo sitten kun kerkee. No, kihlasormuksia heillä ei koskaan ollut, menivät sitten hetken päästä sopimisesta (eli kihlautumisesta) naimisiin.

Miten joillekkin on vaikea ymmärtää että ap ei halua kosia itse. Kaikki naiset eivät halua olla mitään sukupuolettomia, vaan naisellisia naisia ja kunnioittavat perinteitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten joillekkin on vaikea ymmärtää että ap ei halua kosia itse. Kaikki naiset eivät halua olla mitään sukupuolettomia, vaan naisellisia naisia ja kunnioittavat perinteitä.

No vaikuttaa ettei ainakaan ap:n kumppani ole ajatellut asiaa tuolta kantilta. Sopimuksenvaraisia asioitahan nuo on, mutta mitä eksoottisemmat toiveet toisella on, sitä tärkeämpää ne olisi ottaa puheeksi eikä vain toivoa, että toinen ne jostain osaa arvata.

Vierailija kirjoitti:

Miten joillekkin on vaikea ymmärtää että ap ei halua kosia itse. Kaikki naiset eivät halua olla mitään sukupuolettomia, vaan naisellisia naisia ja kunnioittavat perinteitä.

Huh? Ei kai nyt avioliiton ehdottaminen tee ehdottajasta sukupuoletonta? Ja eri ihmiset tietenkin tunnistavat ja noudattavat eri perinteitä, tai hylkäävät sellaiset kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän.. Meillä sama, mutta ollaan oltu kauemmin yhdessä. Talo ja lapsi ja kaikki on :( täytyy vaan hyväksyä se ettei mies halua mennä naimisiin. Minä kyllä haluan joku päivä, eli en tiedä mitä tässä tapahtuu.

Tämä on kyllä aivan eri tilanne kuin ap.llä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joillekkin on vaikea ymmärtää että ap ei halua kosia itse. Kaikki naiset eivät halua olla mitään sukupuolettomia, vaan naisellisia naisia ja kunnioittavat perinteitä.

Huh? Ei kai nyt avioliiton ehdottaminen tee ehdottajasta sukupuoletonta? Ja eri ihmiset tietenkin tunnistavat ja noudattavat eri perinteitä, tai hylkäävät sellaiset kokonaan.

No ap selvästi haluaa että perinteisesti mies kosii joten turha ehdotetaan noita "kosi hei itse!!" ei kosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän.. Meillä sama, mutta ollaan oltu kauemmin yhdessä. Talo ja lapsi ja kaikki on :( täytyy vaan hyväksyä se ettei mies halua mennä naimisiin. Minä kyllä haluan joku päivä, eli en tiedä mitä tässä tapahtuu.

Tämä on kyllä aivan eri tilanne kuin ap.llä.

Mitenniin? Odotan miehen kosintaa myös.

Ap, nyt ajattele tiukasti järjellä. Sun tunteet on väärässä ja antaa sulle surkeita "neuvoja". Salli ne tunteet itsellesi mutta tajua, että sun ei kuulu käyttäytyä niiden mukaan tai kaikki menee pepulleen. Ne tunteet tulee nyt jostain muualta kuin rakkaudesta miestä kohtaan (siis uskon että rakastat häntä, mutta tuo pakkomielle kosinnasta ei johdu rakkaudesta). Anna tunteiden tulla mutta anna järkipohdinnan ohjata käyttäytymistäsi kunnes tunteet laantuvat.

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis seurusteltu 8kk ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua turhankin paljon, mutta ollaan selvitty kuitenkin niistä yli ( mm. multa löytyi yks sairaus ja miehen isä kuoli) ja meillä on mennyt mielestäni hyvin joten viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilemaan kihloista. Naimisiin en vielä kiirehtisi mutta olisi ihana saada käteen sormus että voin esitellä muulle maailmalle että olen varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tiedän että haaveilen turhan aikaisin asiasta (miehen suvussa ja tuttavissa on voitu olla vuosikymmeniä "vaan yhdessä" ja mies omaa saman ajatusmaailman). Silti vaan haaveilen kihloista ja osittain tajuamattani olen alkanut viljelemään vinkkejä ja puheita asiasta vaikka tiedän ettei asia tule olemaan ajankohtainen.

Joten miten saisin edes vähän muuta ajateltavaa kun kihlat?

Pahimmat ongelmat yleensä selätetään totuudella. Kihlat ja avioliitto on ajalta, jolloin ihmisillä oli joku tolkku ja moraali näissä naimapuuhissaan. Ensin seurusteltiin, seurustelu oli sitä ihmiseen tutustumista, eikä siihen liittynyt seksiä. Jos homma meni eteenpäin, sitten mentiin kihloihin, kihlat olivat lupaus avioliitosta, eikä kihlatun kanssa harrastettu seksiä. Sitten jonakin päivänä tuli avioliitto, elinikäinen lupas kuulua toiselle, ja hääyönä pari harrasti elämänsä ensimmäistä kertaa sukupuoliyhteyttä, niin toistensa kanssa kuin yleensäkin! Sitä kun ihmetellään, miten isopapan avioliitto on kestänyt yli 60 vuotta, tässä perustuksessa on se luja pohja, jolle tuollaiset avioliitot rakennetaan.

Nyt mennään perse edellä puuhun! Sukupuoliyhteys, eli avioliittovaihe aloitetaan jo ensimmäisenä iltana! Avioliittoa eikä sitoutumista ei kuitenkaan luvata missään vaiheessa. Tutustumisvaihe jätetään kokonaan väliin, ja sitten kun ollaan jo kuukausia tai vuosia eletty kuin avioliitossa, aletaan puhua kihloista, eli lupauksesta avioliittoon. Hölmöläisten hommia... Sitten parin vuoden kuluttua todetaan, kun lapsetkin on jo tehty, että ei se ollutkaan sellainen kuin minä ajattelin, ja erotaan.

Jos jo tähän mennessä olet sen normaalin järjestyksen ohittanut, niin mitä niiden kihlojen kanssa enää pelleilet. Elät avioelämää miehesi kanssa, vaikka paperilla ette avioliitossa olekaan. Sinulla on asioiden merkitykset aivan sekaisin, laita niille mielessäsi se tarkoitus, johon ne alunperin ovat tarkoitettukin, niin kyllä se paine siitä helpottaa.

Ei vaan ennen on kihlaus ollut niin sitova sopimus, että on sen pohjalta menty sänkyyn ja laitettu lapsia alulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joillekkin on vaikea ymmärtää että ap ei halua kosia itse. Kaikki naiset eivät halua olla mitään sukupuolettomia, vaan naisellisia naisia ja kunnioittavat perinteitä.

Huh? Ei kai nyt avioliiton ehdottaminen tee ehdottajasta sukupuoletonta? Ja eri ihmiset tietenkin tunnistavat ja noudattavat eri perinteitä, tai hylkäävät sellaiset kokonaan.

No ap selvästi haluaa että perinteisesti mies kosii joten turha ehdotetaan noita "kosi hei itse!!" ei kosi.

No siinähän sit odottaa. Tietenkin mahdollista, että ap:n kumppani sattuu lukemaan tän keskustelun ja siitä huomaa että hei, mähän haluan ehdottomasti ap:tä kosia. Mutta ehkä ei kauheen todennäköistä. Eli luultavasti ap:lla on kaksi vaihtoehtoa: odottaa tai toimia. Itse suosisin toimintaa, koska pettyminen pitkän odotuksen jälkeen voi olla hyvin turhauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joillekkin on vaikea ymmärtää että ap ei halua kosia itse. Kaikki naiset eivät halua olla mitään sukupuolettomia, vaan naisellisia naisia ja kunnioittavat perinteitä.

Huh? Ei kai nyt avioliiton ehdottaminen tee ehdottajasta sukupuoletonta? Ja eri ihmiset tietenkin tunnistavat ja noudattavat eri perinteitä, tai hylkäävät sellaiset kokonaan.

No ap selvästi haluaa että perinteisesti mies kosii joten turha ehdotetaan noita "kosi hei itse!!" ei kosi.

Ei ap muutenkaan mikään perinteiden kannattaja ole, hänhän on avoliitossa jo ennen kihlausta.

Sinänsä en ymmärrä mikä merkitystä kihloilla enää edes on, onhan avoliitto jo juridisestikin paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän.. Meillä sama, mutta ollaan oltu kauemmin yhdessä. Talo ja lapsi ja kaikki on :( täytyy vaan hyväksyä se ettei mies halua mennä naimisiin. Minä kyllä haluan joku päivä, eli en tiedä mitä tässä tapahtuu.

Mitä merkitystä naimisiinmenolla tuossa enää on? Talo ja lapset sitoo paljon tiukemmin yhteen kuin avioliitto. Vai pelkkää romanttista juhlaako odotat? Nimenvaihtoa?

7 kk on aivan liian lyhyt aika mennä naimisiin. Tunnen monta, jotka ovat katuneet sitä, että tuossa kohtaa jo menivät naimisiin ja oli jo lapsi tulossa. Ihan yleisesti kaikki pidempään parisuhteessa olleet on sitä mieltä, että kahden vuoden jälkeen rakastumisen huume on haihtunut, ja se mikä vielä on jäljellä on aidosti pysyvämpää tunnetta ja rakkautta, kun tuntee toisensa jo.

Ap, tuo on ihanaa aikaa, sinulla on siihen kaikki oikeus, ja nauti siitä täysin sydämin. Tuossa tunnetilassa ei kuitenkaan vielä pidä tehdä elämänmittaisia suuria ratkausuja. Voit odottaa kaksi vuotta, ja sitten tosissaan voitte alkaa puhua naimisiin menosta ja lapsista, myös siitä yhteisen kodin ostosta. Ehditte hyvin säästää sen ajan kotia ja häitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän.. Meillä sama, mutta ollaan oltu kauemmin yhdessä. Talo ja lapsi ja kaikki on :( täytyy vaan hyväksyä se ettei mies halua mennä naimisiin. Minä kyllä haluan joku päivä, eli en tiedä mitä tässä tapahtuu.

Mitä merkitystä naimisiinmenolla tuossa enää on? Talo ja lapset sitoo paljon tiukemmin yhteen kuin avioliitto. Vai pelkkää romanttista juhlaako odotat? Nimenvaihtoa?

Haluaisin että koko perheellä on sama nimi ja juhlaa tietysti sekä sormusta.

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siis seurusteltu 8kk ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua turhankin paljon, mutta ollaan selvitty kuitenkin niistä yli ( mm. multa löytyi yks sairaus ja miehen isä kuoli) ja meillä on mennyt mielestäni hyvin joten viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilemaan kihloista. Naimisiin en vielä kiirehtisi mutta olisi ihana saada käteen sormus että voin esitellä muulle maailmalle että olen varattu maailman ihanimmalle miehelle.

Tiedän että haaveilen turhan aikaisin asiasta (miehen suvussa ja tuttavissa on voitu olla vuosikymmeniä "vaan yhdessä" ja mies omaa saman ajatusmaailman). Silti vaan haaveilen kihloista ja osittain tajuamattani olen alkanut viljelemään vinkkejä ja puheita asiasta vaikka tiedän ettei asia tule olemaan ajankohtainen.

Joten miten saisin edes vähän muuta ajateltavaa kun kihlat?

Pahimmat ongelmat yleensä selätetään totuudella. Kihlat ja avioliitto on ajalta, jolloin ihmisillä oli joku tolkku ja moraali näissä naimapuuhissaan. Ensin seurusteltiin, seurustelu oli sitä ihmiseen tutustumista, eikä siihen liittynyt seksiä. Jos homma meni eteenpäin, sitten mentiin kihloihin, kihlat olivat lupaus avioliitosta, eikä kihlatun kanssa harrastettu seksiä. Sitten jonakin päivänä tuli avioliitto, elinikäinen lupas kuulua toiselle, ja hääyönä pari harrasti elämänsä ensimmäistä kertaa sukupuoliyhteyttä, niin toistensa kanssa kuin yleensäkin! Sitä kun ihmetellään, miten isopapan avioliitto on kestänyt yli 60 vuotta, tässä perustuksessa on se luja pohja, jolle tuollaiset avioliitot rakennetaan.

Nyt mennään perse edellä puuhun! Sukupuoliyhteys, eli avioliittovaihe aloitetaan jo ensimmäisenä iltana! Avioliittoa eikä sitoutumista ei kuitenkaan luvata missään vaiheessa. Tutustumisvaihe jätetään kokonaan väliin, ja sitten kun ollaan jo kuukausia tai vuosia eletty kuin avioliitossa, aletaan puhua kihloista, eli lupauksesta avioliittoon. Hölmöläisten hommia... Sitten parin vuoden kuluttua todetaan, kun lapsetkin on jo tehty, että ei se ollutkaan sellainen kuin minä ajattelin, ja erotaan.

Jos jo tähän mennessä olet sen normaalin järjestyksen ohittanut, niin mitä niiden kihlojen kanssa enää pelleilet. Elät avioelämää miehesi kanssa, vaikka paperilla ette avioliitossa olekaan. Sinulla on asioiden merkitykset aivan sekaisin, laita niille mielessäsi se tarkoitus, johon ne alunperin ovat tarkoitettukin, niin kyllä se paine siitä helpottaa.

Ei vaan ennen on kihlaus ollut niin sitova sopimus, että on sen pohjalta menty sänkyyn ja laitettu lapsia alulle.

Jos hommassa mennään aivan juurille, tulee avioliitto raamatun Jumalalta. Raamattu ei tunne tätä kirkollista, papin siunaamaa avioliittoa ollenkaan! Raamatullinen avioliitto on alkanut siitä hetkestä, kun kahdesta on tullut yksi. En prosessia tähän tarkemmin kuvaile, se pitäisi aikuiselle selvitä ilmankin. Kun kerran avioliitto alkaa miehen ja naisen yhtymisestä, ei sen jälkeen kihloilla ole enää mitään merkitystä.

No ei tule. Kyseessä on ollut taloudellinen (kauppa)sopimus kahden suvun välillä, ei mitään muuta. Se siitä jumalasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

15-vuotiaiden touhua. Ikinä ei kysytä ketään kihloihin. Kihlaus syntyy siitä, kun kositaan, so. pyydetään avioliittoon. Eikä sellaistakaan kihlausta tunneta laissa, kyseessä on vain kansanperinne.

---.

Kyllä mun puoliso kysyi nimenomaan "mennäänkö kihloihin", ikää 37v... minulla 28. Naimisiin mennään "sitten joskus"

Kuten sanottu, kihlauksella ei ole enää lain edessä mitään merkitystä. Perinteenä se on edelleen sopimus avioliitosta. Sitten on teitä, jotka olette teinikihloissa iästä riippumatta.

Olemme sopineet, että menemme naimisiin, puolisoni hönöstä kysymysmuodosta huolimatta. Aikaa ei ole päätetty. Kaikki eivät päätä hääpäivää mennessään kihloihin. Että joo, pari, joka on sopinut menevänsä naimisiin, on teinikihloissa, koska toinen oli vaan hönö. Selvä...

Mä ehdotin miehelleni pelkkää sormusta sitoutumisen merkkinä 2 v seurustelun jälkeen. Ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan, hän oli 48 ja minä 43 v. Tehtiin niin. Sitten vuoden päästä ehdotin naimisiinmenoa oikeita kihloja. Tehtiin niin. Mies kosi muodollisesti vielä kuohuviinin kanssa viikkoa ennen häitä ja oli mukana häiden järjestelyssä. Sormukset hankittiin yhdessä. Hän on romanttinenluonne ja miehekäs mies, mutta olisi itse liikahtanut toimimaan naimisiinmenon eteen ehkä n 10 v päästä, kuten paras ystävänsä. Heilläkin oli jo kouluikäiset 2 lasta ja talot jne ja yhä vain avopuolisoita. Eli joskus pitää naisen olla aloitteellinen ja ottaa sen, minkä haluaa.

Kuulostaa kyllä, että ap on sellainen kiltti odottelijatyyppi pikemminkin ja saa odotella pitkään. Mies saa koko ajan saman kuin avioliitossa ilman sitoutumista, joten hänelle naimisiinmeno on vain huononnus nykytilaan. Ja luuletteko, että seksi muuttuu useimmilla koihkeämmäksi ajan.myötä, kun suhde arkistuu ja pikkulapsiaika tekee teistä vanhemmat eikä rakastajat? Just. Että se mies alkaisi nähdä ap:n yhä houkuttelevampana puolisona vuosien vieriessä?... Että sitten hän haluaa yhtäkkiä kosia...

2v kun olette olleet yhdessä niin kihloihin, siitä sitten suunnitteluaika ja naimisiin. 

Eikö olisi aika hyvä aikataulu? Ensi kesänä kihlaus ja sitä seuraavana häät?

Mies ei varmaankaan vielä vastusta naimisiinmenoa, ei vaan koe sitä vielä ajankohtaiseksi joten tyhmin tekosi tällä hetkellä on ahdistella sitä asialla ja jankata uudestaan ja uudestaan. Kerran kun sanot että sulle käy koska vaan, niin kyllä se sen vuosia muistaa.