Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä
Kävin tnään työhaastattelussa. Jälkikäteen koko tilanne alkoi tuntua niin absurdilta. Teeskentelyä puolin ja toisin. Esittämistä että paperin pyörittäminen motivoi minua nyt ja seuraavat viisikin vuotta. Palkalla jolla ei kuitenkaan leveästi eletä. Pitäisikö oikeasti alkaa etsiä ja pohtia työtä jonka kokisi jotenkin mielekkääksi vai yrittää löytää näistä toimistohommista se "jokin"? Ajatus että ajan liki 60km päästäkseni töihin tuntuu niin hullulta. Tietty voi muuttaa mutta teenkö sen työn takia josta minut voidaan potkia koska vain pois. Kärsin varmaan jostain eksistentiaalisesta frustraatiosta. Huoh.
Kommentit (3)
Hei minun työmatka on 100 km suuntaansa. Tuo 60 km ei ole mitään!
Elämä on kokonaisuudessaan turhaa. Käyt jossain paskassa työssä 8 tuntia päivässä, jotta voit tienata rahaa elämiseen, johon sinulla ei jää tarpeeksi aikaa työssäkäynnin, nukkumisen ja muun ajanhukan ohella. Kukaan ei muista sinua kuolemasi jälkeen. Ehkä seuraava sukupolvi vielä muistaa, mutta jo parinkymmenen vuoden kuluttua on kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan.
Työelämä on mennyt ihan kipeeksi, ihan sama millä alalla olet. Epävarmaa on, tulevaa et voi suunnitella ja kiire ja taistelu työpaikoista käy kuumana. Tsemppiä, kyllä meitä muitakin ahdistaa ja turhauttaa.