Lue keskustelun säännöt.
Lapsen suhtautuminen ex-miehen uutteen.
12.04.2017 |
Erostamme on kohta 3kuukautta ja suhteestamme jäi jäljelle 11vuotias poika. Nyt pojan isä on löytänyt rinnalleen uuden kumppanin. Itse en viitsinyt reagoida mitenkään ja hyväksyin asian vaikka se sattuukin. Nyt kun poika oli isällään to-ma, niin kotiin palattua kommentoi naista tosi halventavalla tavalla. Esim. "Se huora teki pahaa ruokaa" "sillä naisella oli oksettava ääni" nainen sitä ja tätä ja nainen oli ruma ja oksettava. En puuttunut kielenkäyttöön mitenkään, vaikkakin olisi voinut olla kauniimpaa.
Johtuuko tämä siitä, että ero tuli lapselle niin yllättäen ja uusi nainen kuvioihin liian nopeasti?
En itse ole tavannut naista ollenkaan. Tieto siitäkin tuli viestillä ennenkun lapsi lähti kuukausi sitten isälleen.
Kommentit (33)
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuollainen kielenkäyttö johtuu kotikasvatuksesta tai tässä tapauksessa sen puutteesta.
Nyt sitten voi antaa lapsen käyttäytyä miten tahansa, kun pitää hyvittää se ero?
Mitä uutetta sillä ex-miehellä siis on?
Ero ei oikeuta epäasialliseen käytökseen edes lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä et puuttunut tuollaiseen kielenkäyttöön?? jestas sentään...
Kannattaa muistaa, että 11v ajan tuolla lapsella oli isäkin kotosalla, joten kasvatus ei ole ollut vain ap:n tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että 11v ajan tuolla lapsella oli isäkin kotosalla, joten kasvatus ei ole ollut vain ap:n tehtävä.
Onko tässä sitten yksin syytetty aloittajaa?
Tämä tapahtui ap kotona, joten hänen olisi pitänyt lapsen käytökseen puuttua.
Ihan sama kuka aikuinen on kyseessä tuon ikäisen sopisi kunnioittaa. Miten itse puhut exästä lapselle tai hän sinusta? Jos te halveksitte avoimesti alkaa lapsi myös tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän oppinu tuollaista kieltä..
Varmasti isältään.
Lapsen kielenkäyttö on asiatonta. Mistä oppinut?
Sinun(kin) tehtäväsi on kasvattaa pojastasi mies ja pyrkiä siihen, että tämä mies osaisi naisia (äitiään, miehen uutta kumppania, omaa tulevaa kumppaniaan) kunnioittavasti kohdella.
Sinuna istuisin alas ja juttelisin pojan kanssa.
Selittäisin, että kielenkäyttö ei ole ok. Asian voi ilmaista kauniimminkin; ruoka ei ollut mieluista ja se mikä ääneen tulee, niin alkaa olla jo hakemalla haettua. Selitä pojalle, mitä mieltä sinä olet uudesta kumppanista; isän kanssa on erottu ja nyt on uusi. Kumpikaan teistä ei vielä tätä uutta tunne ja tällä uudella kumppanillakin on varmasti totuttelu tilanteeseen.
Poika varmaan on totaalisen hukassa, eikä tiedä miten suhtautua. Sano, että se on ok, mutta ei asiaton tarvitse olla. Toimeen voi tulla, vaikka ei tykkäisikään. Kannattaisi silti antaa mahdollisuus uudelle kumppanille; ei se ole keneltäkään pois. Ja jos lapsi ei tykännyt ruuasta, niin sano lapselle, että ehdottaa jotain ruokaa, mistä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä jätit puuttumatta ja hiljaisesti hyväksyit lapsesi käytöksen. Vaikka haluaisit syyttää tilanteesta eroa ja isä uutta puolisoa se ei oikeuta sinua olla puuttumatta tilanteisiin, joissa vaaditaan niitä kasvatustaitoja. Eroperheissäkin on edelleen ne lapset kasvatettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että 11v ajan tuolla lapsella oli isäkin kotosalla, joten kasvatus ei ole ollut vain ap:n tehtävä.
Onko tässä sitten yksin syytetty aloittajaa?
Tämä tapahtui ap kotona, joten hänen olisi pitänyt lapsen käytökseen puuttua.
Lapsi ilmaisi pahaa oloaan. Ei välttämättä rakentavasti, mutta ilmaisi kuitenkin. Jos nyt äiti ryhtyy lyttämään, että et saa tuntea noin, niin millainen aikuinen hänestä kasvaa? Sanat ovat vain sanoja ja kenelle se lapsi pahaa oloaan näyttäisi jos ei äidille? On eri asia nimitellä isän uutta päin naamaa rumasti kuin purkaa tuskaa ulos kotona.
En hyväksy tuollaista puhetta, mutta ymmärrän lasta. On isän tehtävä saada valintansa lapsen silmissä hyväksyttäväksi, äidin ei sitä tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te aina äitiä syytätte? Kiroilun ja huo*ittelun jalon taidon olen oppinut ihan ihqulta isältäni. Uutta naista en ole edes suostunut tapaamaan paitsi sillä ehdolla, että saan puhua hänelle samaan tapaan kuin isä puhui äidilleni. Eli huo*itellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että 11v ajan tuolla lapsella oli isäkin kotosalla, joten kasvatus ei ole ollut vain ap:n tehtävä.
Onko tässä sitten yksin syytetty aloittajaa?
Tämä tapahtui ap kotona, joten hänen olisi pitänyt lapsen käytökseen puuttua.
Lapsi ilmaisi pahaa oloaan. Ei välttämättä rakentavasti, mutta ilmaisi kuitenkin. Jos nyt äiti ryhtyy lyttämään, että et saa tuntea noin, niin millainen aikuinen hänestä kasvaa? Sanat ovat vain sanoja ja kenelle se lapsi pahaa oloaan näyttäisi jos ei äidille? On eri asia nimitellä isän uutta päin naamaa rumasti kuin purkaa tuskaa ulos kotona.
En hyväksy tuollaista puhetta, mutta ymmärrän lasta. On isän tehtävä saada valintansa lapsen silmissä hyväksyttäväksi, äidin ei sitä tarvitse tehdä.
Vanhemmuus on rintarinnan kulkemista ja toinen toistaan tukemista. Totta hitossa äidinkin pitää osoittaa, että hyväksyy uuden tilanteen ja tukea isää.
Sanat ei ole vain sanoja, jos ne loukkaa toisen ihmisarvoa. Eikä tunteiden ilmaisu ole sitä, että voi tehdä mitä tahansa ja tähän äidin olisi pitänyt puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä uutetta sillä ex-miehellä siis on?
Mua kans kiinnostaa tämä. Vai onko peräti kyse ex-miehestä tehdystä uutteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä uutetta sillä ex-miehellä siis on?
Mua kans kiinnostaa tämä. Vai onko peräti kyse ex-miehestä tehdystä uutteesta?
Heko heko. Jotta voisitte pilkata otsikossa pitäisi lukea uutteeseen...
Mielipahaa voi ilmaista muutenkin kuin huorittelemalla, eiköhän tämä ole se hetki kun pitäisi olla ensisijaisesti aikuinen, ja ohjata lasta siinä, miten tunteita ilmaistaan.
Ap olisi voinut sanoa, "hei noin ei puhuta kenestäkään". Sitten kysyä "tuntuiko susta jotenkin oudolta että isällä on tyttöystävä, vai etkö tykännyt siitä"
Ja jos vastaus on että on outoa että isällä on joku uus vieras nainen, sanoo esim "mehän ei olla enää naimisissa, ja onhan se hyvä että isä on onnellinen/ei tarvitse olla yksin" ja osoittaa lapselle että on ihan ok puhua näistä.
Periaatteessa vanhempi ei kyllä kysele lapsilta lupia alkaa seurustella. Ei lapselle pidä antaa sellaista turvattomuuden tunnetta, että aikuisen täytyy kysellä lapsen lupia.
On eri asia itse miettiä, mitenkähän nämä tulevat toimeen, ja tarkkailla. Mutta mitään että anotaan lapsen hyväksyntää, ei kyllä tehdä.
Mistähän oppinu tuollaista kieltä..