Miten käyttäytyy ihastunut mies – tai ikävoivä
Ajatteletteko kaivattua koko ajan? Pyrittekö aktiivisesti keksimään jotain tekemistä jotta unohdatte? Vai jääkö joku haaveilemaan? Mietittekö onko tässä mitään järkeä edes vai unohdatteko koko homman saman tien kun naista ette ole hetkeen tavanneet?
Kyseessä nyt tapaus jossa ette olisi tutustuneet kovin hyvin vielä mutta molemmat pidempään jo katselleen ja kierrelleet kuin kissa kuumaa puuroa.
Itse naisena tässä välillä yllätän itseni haaveisiin vaipuneena vaikka kesken päivän, tai sitten mietin miten päästä eroon tästä tunteesta. Järjen kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä.
Kommentit (8)
Tähän on helppo vastata :)
Ikävöin, kaipaan ja ajattelen häntä lähes koko ajan! Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä ajattelen häntä. Välillä pitää oikein keskittyneesti ajatella häntä, sillä muuten ei jaksa tätä ikävää... Ja minä jo pitkän matkaa aikuinen mies, ei tätä kyllä olisi uskonut.
No joo täytyy kyllä sanoa että omalla kohdalla menee vähän noin. Joskus saattaa käväistä mielessä vaikka nukkumaanmennessä, että onpa ihana se nainen mutta muutoin ei. En jää miettimään asioita muutenkaan sen pidempään, eihän ne vatvomalla parane. Jos en asialle voi mitään tehdä, sitten en voi. Ja joskus kun olen vaan ihastunut niin onhan niitä muitakin naisia jotka katselee mukavasti, hymyilen sitten niille. Nyt kun mietin niin ehkä en ole koskaan ollut niin palavasti ihastunut mitä elokuvissa ollaan. Johtuneeko sitten siitä. Onko tuo haikailu enemmän naisten juttu, kuten muutenkin asioiden loputon vatvominen.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on helppo vastata :)
Ikävöin, kaipaan ja ajattelen häntä lähes koko ajan! Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä ajattelen häntä. Välillä pitää oikein keskittyneesti ajatella häntä, sillä muuten ei jaksa tätä ikävää... Ja minä jo pitkän matkaa aikuinen mies, ei tätä kyllä olisi uskonut.
Tosissaanko joku mieskin voisi ajatella näin. :) Ihanaa! Olen aina toivonut mutta sattuisipa vielä omallekin kohdalle. :)
Vierailija kirjoitti:
No joo täytyy kyllä sanoa että omalla kohdalla menee vähän noin. Joskus saattaa käväistä mielessä vaikka nukkumaanmennessä, että onpa ihana se nainen mutta muutoin ei. En jää miettimään asioita muutenkaan sen pidempään, eihän ne vatvomalla parane. Jos en asialle voi mitään tehdä, sitten en voi. Ja joskus kun olen vaan ihastunut niin onhan niitä muitakin naisia jotka katselee mukavasti, hymyilen sitten niille. Nyt kun mietin niin ehkä en ole koskaan ollut niin palavasti ihastunut mitä elokuvissa ollaan. Johtuneeko sitten siitä. Onko tuo haikailu enemmän naisten juttu, kuten muutenkin asioiden loputon vatvominen.
Ehkä et ole kunnolla koskaan ihastunut? Väittäisin.
Pyrin samaan kuin kolmonen. T. naisihminen
Täällä myös yksi haaveileva nainen. Ikävöinyt jo 10 vuotta, tässä ei ole mitään järkeä. Olen jo menettänyt toivoni että ikinä kyseistä miestä unohtaisin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi haaveileva nainen. Ikävöinyt jo 10 vuotta, tässä ei ole mitään järkeä. Olen jo menettänyt toivoni että ikinä kyseistä miestä unohtaisin.
Sama täällä. Mutta toivon, jotta tuokin päivä koittaa, että mieleni hänet unohtaa.
Eikö yhtään miestä paikalla jolla kokemusta vastaavasta? Vaik onkse tosiaan niin et miehet unohtaa samantien kun perävalot näkyy? Out of sight out of mind?