Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla aikuinen. Terv 19v miehenalku
09.04.2017 |
Niin, miten sitä ollaan aikuisia? Tuntuu, että olen jotenkin omaa ikäluokkaani jäljessä, tai sitten vain kaikilla tuntuu samalta. Emmä tiedä.. Onkohan tää joku vaihe vaan tässä iässä vai mitä hä tä?
Hankalaa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko käyny jo armeijan?
Mitä tuo liittyy tähän? Armeijassa ei opi mitään aikuisuudesta. Päinvastoin. Leikitään sotaa ja huudetaan "laukaus", "laukaus". Siitä on aikuisuus kaukana.
No mun veli oli vähän samantyylinen kuin ap. Armeijan käytyään takaisin tuli reipas mies. Että kyllä se joillekin voi olla sellainen karaistava tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut muuttuvat ikääntyessä paljon ja toiset eivät. Mä olen aina ollut vähän luonnonlapsi sillä tavalla, että en niin paljon välitä sosiaalisista normeista ja kunhan käytökseni pysyy suurin piirtein hyväksyttävän tasolla, niin en hirveästi stressaile, jos en jaksa ylimääräistä small talkia tai vaikuttaa joltain tietynlaiselta. Toivon samaa suoruutta muiltakin, jos he vain haluavat epäteennäisiä kanssani olla. Kohteliaisuus kuten kiittäminen ja tervehtiminen on omaksuttu jo lapsena ja sillä pärjää jo melko pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Ollaanpas sitä ymmärtäväisiä. Multa on vaadittu aikuismaista käytöstä jo siitä lähtien kun täytin 16. Vuosi siitä ja muutin omilleni. Kai naissukupuolelle on vain sitten eri standardit, kun me muka kehitytään aikaisemmin (no ehkä fyysisesti, mutta mielestäni emme henkisesti). Ero on vain siinä, että naisilta odotetaan aikaisempaa vastuunottamista ja kasvua.
Mun mielestä aikuisia ollaan kuitenkin viimeistään siinä 20-23 kieppeillä ja jos silloinkin käyttäytyy vielä kuin kakara, niin jotain on pahasti vialla.
No höpö höpö sille, että naisilta vaadittaisiin aikaisemmin aikuisuutta! Tai ehkä joiltakin, mutta heillä on ollut vastuuttomat vanhemmat tai sitten opiskelupaikan takia nuoren on pitänyt lähteä kotoa aikaisin maailmalle. Tosin jotkut teinit ovat sellaisia purupäitä, että hakeutuvat hankaluuksiin ihan itsenäisesti jo peruskouluikäisenä, mutta silloinkin ovat kyllä vanhemmat aika avainasemassa nuoren reuhomiseen.
Kun itseäni ajattelen, niin olin ihan lapsukainen alle kaksikymppisenä. Vasta joskus 22 vuotiaana oli lapsuus ohi ja pärjäsin maailmalla itsenäisesti. Nyt olen hieman yli nelikymppinen kolmen teinin äiti, joka pitää lapsistaan huolta ja huolehtii muutenkin, että heillä tulee olemaan kaikki valmiudet pärjätä. Aina välillä tulee minullekin vastaan tilanteita, etten tiedä miten toimia ja mikä olisi paras, mutta mitä sitten? Olen oma itseni, teen asioissa niin hyvän ratkaisun kuin osaan ja opin kaikesta, niin sitä pärjää, oli lapsi, teini tai aikuinen, kaikilla sama juttu.
En osaa olla aikuinen. t. 32v. naisenalku.
Mitä tuo liittyy tähän? Armeijassa ei opi mitään aikuisuudesta. Päinvastoin. Leikitään sotaa ja huudetaan "laukaus", "laukaus". Siitä on aikuisuus kaukana.