Kyllä 44 v pienen 9 kk vanhan lapsen äiti näyttää vanhalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MItä väliä sillä on miltä äiti näyttää, jos lapsestaan hyvin huolehtii?

Kouluiässä lapsi joutuu häpeämään.

Teinit yleensä häpeävät joka tapauksessa, mutta onneksi se menee ohi.

Lapseni on 12-vuotias ja hänen  samanikäisen kaverinsa äiti on 56-vuotias ja isä on varmasti pitkälle yli 60. 

Itse olen 37.

Se on hassua, kun tällä äidillä on jännästi vähän äidillinen ja huolehtiva ote minuunkin nähden :D Saattaa huolehtia, että minulla on varmasti tarpeeksi rahaa mukana tai sopivat vaatteet jne. 

Ei olla ikään kuin tasa-arvoisia äitejä lastemme kanssa. Mutta tämä ei siis mitenkään minua haittaa, naurattaa joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Avioitumisikärajaa tulisi Suomessakin laskea. Ulkomailla normaalia että 12-14 -vuotiaat avioituvat ja hankkivat lapsia. Osalla turvapaikanhakijoista on lapsivaimoja. Saataisiin syntyvyys Suomessa nousuun ja ensisynnyttäjien ikä laskuun.

Vai niin ja kukas ne lapset elättää, jos vanhemmat ovat alle 18 v?

Vierailija kirjoitti:

mummuäiti

Tykkäätkö muutenkin kiusata muita?? Sanothan tuon myös lapsellesi, että hän osaa  kiusata luokkakaveria, jolla iäkkäämmät vanhemmat?

Eiköhän se riitä, että lapsen isä katsoo äidin ulkonäön riittävän viehättäväksi vielä lapsentekoon. Ei se ulkonäkö lapsen tai ulkopuolisten asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MItä väliä sillä on miltä äiti näyttää, jos lapsestaan hyvin huolehtii?

Kouluiässä lapsi joutuu häpeämään.[/quot

Ei tietenkään joudu! Nykyään on tosi yleistä hankkia lapsia myöhemmällä iällä joten samalla luokalla on todennäköisesti useita joilla iäkkäämmät vanhemmat. Sitäpaitsi jos perheessä on paljon lapsia niin väkisinhän sitä ikää vanhemmilla jo alkaa nuorimmaisten kohdalla olla.

Hei laitetaas 40-50 vuotiaat arpa vetämään. Monillahan ei vielä olekaan jälkikasvua ja vielä on meitäkin jotka voisivat sen viimeisen pyöräyttää. Mulla edelliset 6 ja 8 vuotiaat. Nyt on aikaa ja varaa niihin mukuloihin ja kokemusta kasvattaa.

On se hienoa seistä kentän/kaukalon/maneesin vierellä lähes 6-kymppisenä, viikonlopusta toiseen. Onnea vaan matkaan!

Vierailija kirjoitti:

On se hienoa seistä kentän/kaukalon/maneesin vierellä lähes 6-kymppisenä, viikonlopusta toiseen. Onnea vaan matkaan!

Sullako olis kuuskymppisenä parempaa tekemistä? Tuskin enää yöelämä yleensä tuossa iässä nappaa.

Itse olen 43 vuotias ja yllättäen raskaana. Ihan luomusti. Jos kaikki menee hyvin niin syksyllä lapsen syntyessä olen 44 vuotias. Mummikin jo olen 2 vuotiaalle tytölle. Itse en aio miettiä mitä muut ajattelevat vaikka ensimmäinen neuvola käynti viime perjantaina oli pettymys sillä terv.hoitaja ehdotti adoptiota ja jankutti aiotko pitää lapsen. Mielestäni ei ole asiaankuuluvaa ehdottaa adoptiota ja jäin sitä miettimään että miksi niin sanoi. Ilmeisesti minua pidetään niin huonona äitinä. Kyseessä julkinen neuvola ja nyt mietin siirrynkö yksityiselle jos tulevat käynnit ovat syyllistämistä ja vikojen etsimistä. Olen perus terve ja en käytä alkoholia joten pahoitin mieleni kun en ollut varautunut että adoptiota ehdotetaan. Olisin toivonut hieman tukea ja myötä elämistä mutta ei. Terv.hoitaja oli hyvin kylmä(ei ilkeä)

Niin no, kaikki on suhteellista. Itse olen 24v. ja mulla on 1v. tytär. Olen aina ollut ikäistäni vanhemman näköinen ja minua hävettää vauvakerhoissa, kun moni yli 30-vuotias äiti näyttää minua nuoremmalta.

puhuuko ap tässä House of Philian kuminaama Petrasta?

Huomaa että ihmiset eivät pahemmin tunne historiaa. Ennen kuin ehkäisy yleistyi, oli ihan normaalia saada lapsikatraan viimeiset yli 40-vuotiaana. Useimmille niitä lapsia vain tuli sinne lähemmäs 45 ikävuotta, osalla vielä sen jälkeenkin. Yli 50-vuotiaiden synnyttäjien on välillä epäilty piilottelevan nuoren tyttärensä aviottomia lapsia ominaan, mutta nykyaikana kun sitä ei noin vain tehdäkään, on joka vuosi Suomessakin jokunen 50 vuotta täyttänyt synnyttäjä.

Heh, olen 42-vuotias ja just odotan alkavatko kuukautiset. Kyllä vauvan ehdottomasti pitäisimme, vaikka ikää onkin jo enemmän ja olimme ajatelleet ettemme lisää lapsia enää hankkisi.

Vierailija kirjoitti:

mummuäiti

Ei ole kenenkään mummu, jos ei ole lapsenlasta.

Miten on mahdollista kirjoitti:

Itse olen 43 vuotias ja yllättäen raskaana. Ihan luomusti. Jos kaikki menee hyvin niin syksyllä lapsen syntyessä olen 44 vuotias. Mummikin jo olen 2 vuotiaalle tytölle. Itse en aio miettiä mitä muut ajattelevat vaikka ensimmäinen neuvola käynti viime perjantaina oli pettymys sillä terv.hoitaja ehdotti adoptiota ja jankutti aiotko pitää lapsen. Mielestäni ei ole asiaankuuluvaa ehdottaa adoptiota ja jäin sitä miettimään että miksi niin sanoi. Ilmeisesti minua pidetään niin huonona äitinä. Kyseessä julkinen neuvola ja nyt mietin siirrynkö yksityiselle jos tulevat käynnit ovat syyllistämistä ja vikojen etsimistä. Olen perus terve ja en käytä alkoholia joten pahoitin mieleni kun en ollut varautunut että adoptiota ehdotetaan. Olisin toivonut hieman tukea ja myötä elämistä mutta ei. Terv.hoitaja oli hyvin kylmä(ei ilkeä)

Kaikille yllätysraskaana oleville kerrotaan vaihtoehdot. Ei ne sitten enää ehdottele kun olet kantasi esittänyt. Ja aina voi vaihtaa terkkaa.

Hyvällä lapsuudella ja lapsen hyvinvoinnilla ei ole mitään tekemistä miltä äiti naamaltaan näyttää.

Vielä 60-70-luvulle tuon ikäiset vauvojen äidit olivat yleisiä, kun kaikilla ei ollut saatavilla ehkäisyä, eikä mahdollisuutta aborttiin, mutta tuskin he olisivat sitä edes halunneet.

Vierailija kirjoitti:

On se hienoa seistä kentän/kaukalon/maneesin vierellä lähes 6-kymppisenä, viikonlopusta toiseen. Onnea vaan matkaan!

On hienoa! En voisi keksiä mielekkäämpää tekemistä kuin oman lapsen kasvun seuraaminen ja tukeminen. Iloitsen joka hetkestä! Tosin 60v on vähän liioiteltua (jos lapsen saa vaikkapa 42-vuotiaana niin johan se on täysikäinen kun äiti on 60v). Minusta olli kiva kun sai elää pitkän vapaan nuoruuden. Opiskella, matkustella, bilettää ihan kyllästymiseen asti. Nykyään olen niin perhekeskeinen etten osaa edes kaivata mitään "omaa aikaa". Matkoillekin lapsi tulee itsestäänselvyytenä mukaan, muu ei tulisi mieleenkään. Ja joka hetkestä nautin kun näen miten kivaa lapsella on! Elämä on ihanaa enkä tekisi mitään toisin!

Mitä väliä sillä ulkonäöllä on? Rakkauden määrää tai kasvatustaitoja ei säätele ulkonäkö.

Onko todella elämä mennyt näin ulkonäkökeskeiseksi ja pinnalliseksi? Toivottavasti ei.

Tärkeintä hyvässä vanhemmuudessa pitäisi olla aivan muut arvot ja taidot, kuin äidin ulkonäkö.

Ja missä on tasa-arvo ja tasavertaisuus?

Miksi juuri naisen tulisi olla huoliteltu ja kaunis, miksi ei lapsen isä?

Ei ihme, jos naisen tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus on polkenut viime vuosikymmenen paikallaan ja naisten asema heikentynyt, kun ainoa mitä naisessa arvostetaan on ulkonäkö ja on samantekevää korkea ammattitaito ja omaaminen, hyvä vanhemmuus ja hyvä puoliso, jolloin naisten koulutus on mennyt hukkaan.

Ja tämä ilmiö on tullut vasta 2000-luvulla ja seurauksena on ollut kohonneet naisten mielenterv.ongelmat, itsemurhat, lasten huostaanotot, kun ulkomaiset paineet ovat liian kovat.

Toivon ap. katsovat peiliin ja kuinka paljon hän kylvää syyllisyyttä ja pahansuopaisuutta pinnallisuudellaan.

Jos vastaavaa keskustelua olisi käyty 70-80-luvulla, sitä olisi pidetty sopimattomana ja jälkeenjääneitten puheina.