Kyllä 44 v pienen 9 kk vanhan lapsen äiti näyttää vanhalta

Ei kaikki meistä halua mitään myrkyllistä botoxia naamaansa. Minullakin on 3 lasta, nuorin 2 v. ja ikää 42 v. En toki näytä samalta kuin 22-vuotiaana, mutta asia ei ole minulle ongelma. Siinä iässä olin vielä aika raakile ja itsekeskeinenkin. Onneksi en tullut raskaaksi silloisen miehen kanssa eläessäni. Meillä riideltiin paljon, ei ollut kuin pätkätöitä eikä rahaa mihinkään. Nyt on seesteinen elämäntilanne ja osaan arvostaa rauhallista kotielämää.

Anoppini äiti on nyt 91 v. ja hänen äitinsä oli 48 v. kun tytär syntyi. Ihan mielenkiintoista on ollut kuulla noita tarinoita hänen kertomanaan menneiltä ajoilta ja äitinsä lapsuudesta ennen 1900 lukua. Ei ollut mitenkään outoa että yi 40 v sai lapsen aikana jolloin epilleriä ei ollut. Googlettakaa vaiko Aleksis Kivi. Minust asiassa ei ole mitään järkyttävää.

Tarkoitan siis että mieheni mummon äiti oli 48 v. kun sai lapsen ja kuoli 89 vuotiaana seisovilta jaloiltaan. Oli pesemässä ikkunoita ja tippui tuolilta. Tiedän myös 86 vuotiaan maajoukkueurheilijan, joka käy vanhainkodeissa vanhuksille laulamassa ja soittamassa. Hänellä on 55 vuotias "tyttöystävä".

Saahan sitä jämähtää tai voi vaikka elääkin tätä ainutkertaista elämäänsä naamarypyistä välittämättä. Entinen edustusurheilija urheilee vieläkin vaikkakin veteraanisarjoissa.

Mikäs siinä on vielä äitinä olla biologisen lisääntymisiän loppumetreillä. Elämää se vaan on eikä mikään idioottimainen kauhistelun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MItä väliä sillä on miltä äiti näyttää, jos lapsestaan hyvin huolehtii?

Kouluiässä lapsi joutuu häpeämään.

Ai äitinsä ulkonäköä? Ei ne nuoretkaan äidit aina mitään kaunottaria ole.

Niin totta. Itse nyt 41 v ja vauvan ja 6 vuotiaan äiti ja uskallan väittää että moni noin 30-v on jo mua vanhemman ja kuluneemman näköinen, ainakin moni on yllättynyt kun on kuullut ikäni. Huolehdin itsestäni, ei siitä tarvitse luopua vaikka äidiksi tulee. 

Nyt jaksaa vielä kun asenne ja motivaatio asioihin on eri kuin joskus 20-vuotiaana oli. Jopa yövalvomiset jaksaa vielä ihmeen hyvin. Omalla fyysisellä ja henkisellä tilalla on kyllä hyvin suuri vaikutus jaksamiseen vauvan kanssa tässä iässä. Lisäksi auttaa kun tietää että tämä on lyhyt ohimenevä vaihe. 

En todellakaan olisi ollut valmis äidiksi 20+, tai ainakaan kovin kypsä vielä. Sain olla ja mennä ihan tarpeeksi nuorempana, enää ei pintaliito elämä kiinnosta ja voin keskittyä tähän elämänvaheeseen ilman isompaa kriiseilyä. 

Ja molemmat lapset saatu ihan luomusti. 

Oma äiti oli 41-v kun minut sai. Eipä kyllä koskaan minua ole mitenkään sen ikän minua haitannut. Narsisti ja kusipää se kyllä on mutta se nyt ei sen ikään mitenkään liity.

Tai nojoo, ehkä olisin pidempi jos se olisi synnyttänyt minut nuorempana. Oletan näin koska isoveli on pidempi.