Kysymys kivikissaäidille.

Kivikissaäiti taitaa olla ap.

Kuitenkin näen itseni täysin toisenlaisena. En minä ajattele olevani tuollainen. Mutta mikään ei suju ja on kaikenmaailman ongelmia. Että kyllä mulla nuo ongelmat on, kukaan ei ole tukenut eikä auttanut mua niissä, ihmiset on aivan käsittämättömän välinpitämättömiä, vieraantuneita ja itsekkäitä ja ilkeitä ja olettavat kaikkien vain olevan aikuisina jotenkin "kypsiä", aivan kuin mikään ikä takaisi mitään sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti taitaa olla ap.

No en ole tod. Oon vaan niin tottunut laittamaan aina ap, kun selitän asioitani :D sori...

Toisaalta se on varmaan hyväkin, että näen itseni myös tai varsinaisesti pärjääjänä, minulta on aina odptettu sitä, koska identiteettiini ei kuulu olla mikään luuseri, jollaisista ongelmista kuitenkin kärsin. En suostu asettumaan luuserin rooliin, vaan haluan olla terve ja hyvinvoiva, niin minulle lapsena luvattiin jos tn niin kuin äiti sanoo. Niin ei käynyt, ja luultavasti juuri siksi, koska (koitin) tein niin kuin äiti sanoo.

tn = teen

Äitini oli jotenkin ristiriitainen, hän aina vaati, että teen niin kuin äiti sanoo. Sitten kuitenkin myöhemmin minun olisikin kuulemma pitänyt kyseenalaistaa sitä, mitä hän sanoi :'(

En ymmärrä. En tajua, miksei hän ITSE voinut kyseenalaistaa sitä, mitä määräsi tai jos en suostunut tottelemaan, niin antaa periksi? Kun hän ei koskaan antanut periksi, niin silti sitten hän vain sanoo, että minun ois pitänyt kyseenalaistaa hänet?? Koitin mä kyllä, mutta koska äiti käytti myös valehtelua ja manipulointia keinoina vaientaa minut niin en koskaan kyennyt... Ihan hirveää kuulla sitten aikuisena hänen vapaasti toteavan, että olisin voinut kyseenalaistaa hänet? Kuinka? Kun jos tein niin, hän sanoi: "sinä vain kuvittelet, että kyllä ystäväsi välittävät sinusta, oikeasti he eivät vain sano sinulle, että pitävät sinua epämiellyttävänä ja vastenmielisenä". Että kyllä minä keinot keksin, millä sinä varmasti nujerrut, saatana. Ja sittn aikuisena: "Sä voit hyvin kyseenalaistaa sen, mitä mä sanoin". Voi vitu, mikset saatanan kasvattaja itte kyseenalaistanut itteäsi!!!!!?????!!!!! Sinun se ois kuulunut tehdä vitun ketunruoka!!!!!

Luultavasti oli lukenut jostain kasvatusoppaasta minun aikuisena valitusteni jälkeen, että "kasvava lapsi ja nuori kyseenalaistaa vanhempansa" ja sieltä sitten saanut ahaa-elämyksen, että lapsensa ei vain ollut tehnyt niin! Ja itse täysin sokeana sille, että hän vaikka valehteli saadakseen minut pidettyä kyseenalaistamatta tai ainakaan siinä onnistumatta mitään. Hän vaikka valehteli minun ystävieni inhoavan minua, jotta hänen kuvitelmansa minusta olisivat johdonmukaisia.

Että eikö tää ole aika tyypillistä narsistin toimintaa?

Kyllä mä mielellään oisin kyseenalaistanut vanhempieni toimintaa, mutta isä oli pitkään niin hyvä tuki mulle, että häntä ei tarvinnut, ja äiti taas tappeli vastaan kuin (näen sen nyt: lapsellinen) jalopeura, etten vain missään asioissa saisi kokea...mitä lie se on? Oikeassaoloa, vai mitä? Itsellisyyttä? Mitä ikinä se onkaan, mitä se lapsille tuo, kun nämä kyseenalaistavat aikuiset. En tiedä mitä se on ja minut valtaa valtava masennuksentunne, kun koitankin ajatella, että saisin mitenkään itsenäisyyden.

Minä en niin kuin ymmärrä sitä, että vanhempien pitää lasten itsenäistyessä tapella vastaan....mutta jos on narsistivanhempi, niin ehkä he näkee sen niin hirveänä uhkana itselle, koska silloinhan se heidän täysin valheellinen muka-totuutnsa menisi ihan pipariksi. Ja se, että joku muu saattaisikin olla asioista jotain eri mieltä. Se on narsitiselle äidille aivan hirveä uhka ja asia.

Mäkin pelkään mun lasten itsenäistymistä. En usko, että he tulevat pärjäämään elämässä, vaan kuolevat nuorina aikuisina. Siis tällaisena irrationaalisena pelkona tää... Mulle ei ole annettu niitä selviytymisen eväitä, niin miten mun lapsenikaan niitä saisivat....vain mies voi heille niitä ehkä antaa. Ja sen vapauden olla omaa mieltä :'(

Itken sitä siksi, koska en pärjää itsestäni erillisten ihmistn kanssa kovinkaan hyvin. Mutta mieluummin itselliset lapset joiden kanssa en ole tekemisissä, kuin minuun sidotut lapset.

Äitihullu on tämän tarinan ainoa narsisti

Minusta on ihan hirveää, kun aikuista syytetään siitä, ettei ole kyseenalaistanut vanhempiaan. Mulle tulee siitä kyllä mieleen syyttää vanhempia. Vanhemmat voivat todellakin estää sen prosessin lapselta niin "halutessaan". Siis tuskin kukaan vanhempi haluaa, mutta tulee silti toimineksi niin.

Tottakai olisi lapselle terveellisempää päästä irti vanhemmistaan, mutta se, joka ei tätä ennemminkään halua, on sairas äiti tai ehkä joskus isä. Nih.

Vierailija kirjoitti:

Äitihullu on tämän tarinan ainoa narsisti

Sinä se olet lähipiirisi diktaattori, jolle itsen kyseenalaistaminen olisi häväistys.

Vierailija kirjoitti:

Äitihullu on tämän tarinan ainoa narsisti

Sä olet identiteetiltäsi luontainen häviäjä, loser by nature.