Onko tervettä ja normaalia kaivata fyysistä kosketusta ja rakkautta?
Olen siis ihan aikuinen 30+ nainen ja elänyt selibaatissa viimeisimmät neljä vuotta ja sitäkin ennen "lähes selibaatissa" kaksi vuotta (koko kyseisen ajan olen ollut naimisissa saman miehen kanssa). Normaalia seksiä ja läheisyyttä mulla on ollut viimeksi noin seitsemän vuotta sitten ja silloin se suhde olikin hyvin läheisyydentäyteinen. Olen jo eronnut miehestäni, mutta siis mieheni kaihtoi läheisyyttä muutenkin seurusteluajan jälkeen ja mentyämme kihloihin meillä ei ollut enää seksiä muuten kuin "lisääntymistarkoituksessa".
En tiedä, mikä minua vaivaa, mutta kaipaisin todella paljon läheisyyttä ja seksiäkin. Vihaan itseäni sen vuoksi, kun koen, että mussa on jotain vikaa ja että se on ns. "heikkouden merkki". Ajattelen aivan liikaa seksiä ja läheisyyttä nykyisin ja uneksin ja näen unta sellaisesta turhan usein (=monta kertaa päivässä).
Auttaisiko tähän joku lääke? Olen jo sen ikäinen, että kumppanin löytyminen on entistäkin haasteellisempaa, varsinkin kun olen käytännössä absolutisti ja tosi ujo. Mitä tekisin tilanteessani? Tarvitsisin jotain ns. "jarrua" varmaankin, mutta kehtaanko mennä sanomaan tästä lääkärille tai terapiaan?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ikävä toisen luo on normaalia.
En osaa mitään neuvoa antaa sinulle.
Toiset ovat luonnostaan enemmän yksineläjiä kuin toiset.
Oikeasti haluaisin hyvinkin rakkaudentäyteisen parisuhteen, jossa olisi seksiä ainakin kerran viikossa sekä paljon läheisyyttä. Avioliitossa meni tosiaan useita vuosiakin ilman seksiä ja mies valitettavasti ei pitänyt vartalomallistani (hoikka, mutta muodokas vartalo ja luonnostaan leveä lantio ja ulkoneva peppu olivat hänelle turn-off, kun olisi pitänyt olla lähes poikamainen/muodoiltaan "miehekäs" Y-kirjaimen mallinen kroppa...lopulta hän sanoi, ettei kykene seksiin minunnäköiseni kanssa).
Harmittaa siis se, kun mulla oli ennen ex-aviomiestäni läheisyyden osalta todella toimiva suhde. Jos en olisi kokenut koskaan sellaista, en ehkä osaisi kaivatakaan mitään. T. Ap
Miten mä ratkaisen tämän tilanteeni? Olen vieläpä onnettomasti rakastunut yhteen ihmiseen, jota en voi koskaan saada omaksi rakkaakseni. Miten mä saan kylmetettyä itseni ja tunteeni? Ei kaikkia täällä maailmassa ole tarkoitettu rakastamaan ja saamaan rakkautta. Se on oikeastaan aika lailla eliittionnea saada sellaista. Sen tajuaa silloin, kun siitä jää itse paitsi.
En todellakaan aio mennä baareihin tai menopaikkoihin tai laittaa mitään netti-ilmoituksia tai Tinder-viestejä. Mielestäni ihmisten tulisi kohdata toisensa arjessa jotenkin luontevasti. Noh, itse kohtasin, mutta ihastuin aivan väärään ihmiseen (=ei ole ilmeisesti kiinnostunut naisista ja on mahdollisesti varattukin), joten eipä tässä auta kuin kärvistellä ja surkutella kohtaloaan. T. Ap
Tietenkin on normaalia, että kaipaat fyysistä kosketusta ja rakkautta. Useimmat ihmiset kaipaavat.
Toivon, että löydät itsellesi uuden ja inhimillisen puolison, jolta saat rakkautta, kosketusta ja seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ikävä toisen luo on normaalia.
En osaa mitään neuvoa antaa sinulle.
Toiset ovat luonnostaan enemmän yksineläjiä kuin toiset.Oikeasti haluaisin hyvinkin rakkaudentäyteisen parisuhteen, jossa olisi seksiä ainakin kerran viikossa sekä paljon läheisyyttä. Avioliitossa meni tosiaan useita vuosiakin ilman seksiä ja mies valitettavasti ei pitänyt vartalomallistani (hoikka, mutta muodokas vartalo ja luonnostaan leveä lantio ja ulkoneva peppu olivat hänelle turn-off, kun olisi pitänyt olla lähes poikamainen/muodoiltaan "miehekäs" Y-kirjaimen mallinen kroppa...lopulta hän sanoi, ettei kykene seksiin minunnäköiseni kanssa).
Harmittaa siis se, kun mulla oli ennen ex-aviomiestäni läheisyyden osalta todella toimiva suhde. Jos en olisi kokenut koskaan sellaista, en ehkä osaisi kaivatakaan mitään. T. Ap
Miestäsi kiinnostavat todennäköisesti enemmän miehet kuin naiset. Olen pahoillani.
Tietenkin on normaalia. eiköhän epäterveempää ole olla kaipaamatta. toivottavasti voit joskus halata ystäviä ennekuin se oma kulta taas löytyy kainaloon.
Mnulla on sama tilanne. Vaimoni ei ole ikinä tykännyt kosketuksesta ja läheisyydestä, paitsi vauvakuumeen takia ne lisääntymiskerrat.
Tunnen olevani lähes kaltaisesi periaatteissani ja tunnetasolla.
Olisi kiva tavata, ap, mutta taidan olla liian vanha sinulle.
🌺💞🌹
Mikähän siinä on, kun joillakin ihmisillä läheisyydenkaipuu loppuu vuosien saatossa?
Ihmisen ikävä toisen luo on normaalia.
En osaa mitään neuvoa antaa sinulle.
Toiset ovat luonnostaan enemmän yksineläjiä kuin toiset.