Lue keskustelun säännöt.
Miten toipua järkytyksestä, että kovasti odottamamme lapsi on väärää sukupuolta?
09.04.2017 |
Raskausaikana olin varma, että odotan poikaa, oli kokoajan sellainen vahva tunne. Emme saaneet tietää sukupuolta kuin vasta kun lapsi oli syntynyt. Olemme molemmat miehen kanssa erittäin pettyneitä. Tytär on vasta 2 kk ja pettymys kalvaa niin että itkettää emmekä nauti vanhemmuudesta. Olemme puhuneet miehen kanssa päivittäin ja ei kai auta muu kuin kantaa vastuu, vaikka kestää pitkään toipua pettymyksestä. Mies sanoi ettei halua tytölle mitään pinkkiä eikä luoda prinsessaleikkejä. Pojan kanssa elämä olisi hauskempaa ja helpompaa. Onneksi lapsi on kuitenkin terve....pitäisi keksi mahdollisimman maskuliininen nimi.
Kommentit (24)
En tiennytkään, että on olemassa väärä sukupuoli. Luulin, että tyttöjä ja poikia. Kaikea sitä oppii, kun Vauvapalstailee! Mutta ole huoleti, kun lapsesi kasvaa, hän pitää teitä väärinä vanhempina itselleen, joten tasoissa olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että ap ei enää välitä lapsensa sukupuolesta, kun lapsi on syntynyt ja käykin ilmi, että se on perinyt surkeat geenit molemmilta vanhemmiltaan. Niitä kun ei voi korjata, jopa sukupuolen kuitenkin voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Olen kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla hyvin suurella varmuudella "tiennyt" kumpaa sukupuolta tuleva vauva on. Lapseni ovat sen verran isoja ettei siihen aikaan pystynyt ultrassakaan oikein luotettavasti sukupuolta arvioimaan.
Neljännen lapsen kohdalla kävikin sitten niin että itse olin ihan varma poikalapsesta. Ultrassa lääkäri yritti katsoa ja veikkasi tyttöä. En uskonut. Tyttö syntyi ja oli ihan yhtä ihana ja rakas kuin muutkin lapset. Nyt on käynyt ilmi että tytär on varsinainen poikatyttö, rämäpää joka ei pukeudu hameisiin eikä pinkkiin. Mekon puki viimeksi pitkän keskustelun jälkeen isoisän hautajaisiin. Kaksi muuta tytärtä ovat varsinaisia hienohelmoja ja prinsessoita, vaikka heitä on kasvatettu samaan tapaan kaikkia: perusvaatteita, ulkoleikkejä, perusleluja (dubloja, brio-rautateitä, hiekkaleluja, polkupyöriä jne.). Vaate- ja tavarahankinnat ovat olleet melko neutraaleja koska kaikki tarvikkeet siirtyvät lapselta toiselle.
Vanhemmat tytöt huokailevat onnesta kaiken pinkin ja kimaltavan äärellä, nuorimmainen haluaa hevibändien bändipaitoja, niittejä ja nahkaa.
Tarinan opetus on se että vaikka me vanhemmat kuinka kasvatamme, lapsen peruspersoonalle me emme mahda mitään. Tai ehkä mahdamme mutta aika paljon vahinkoa syntyy siitä että lapsi ei saa olla oma itsensä ja sellaisenaan hyväksytty. Totean myös että lapsia ei erityisesti tarvitse kasvattaa mihinkään prinsessaleikkeihin tai sotaleikkeihin. Kyllä he oppivat ne muiden lasten kanssa. Valitkaa oma tapanne olla lapsenne kanssa. Se voi sisältää vaikka leikkipuistossa kiipeilyä, uintia, lautapelejä, lukemista eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Toivon minäkin että ap on provo. Jos ei ole, kannattanee hakeutua juttelemaan neuvolan psykologin kanssa. Synnytyksen jälkeinen masennus oireilee usein niin että syntynyt vauva tuntuu vääränlaiselta tai joku lapsen ominaisuus nousee suhteettoman suuriin mittasuhteisiin.
Tiesithän, että usein viimeisenä syntynyt on homoseksuaali.
Ja mitä sitten vaikka olisi?
Taitaa olla aika vaiettu aihe toi lapsen väärä sukupuoli. Ei se ongelma katoa sillä, että ap haukutaan mielipiteineen ja tuntemuksineen pohjamutiin, oli aloitus sitten provo tai täyttä totta.
Itsekin olen ollut vanhemmilleni väärää sukupuolta ja sen huomasi kaikessa versus miten veljiäni kohdeltiin ja mitä he saivat esim. synttärilahjoiksi ym.
Tunnen myös pari perhettä, joissa se kolmas tai neljäs poika on pettymys.