Miten hait avioeroa? Tuntuiko eroprosessin virallinen osuus vaikealta?

Tulostin lapun, täytin sen, hain exältä nimmarin (näin harkinta-aika alkaa heti) ja vein postilaatikkoon. Ei tuntunut vaikealta eikä tunteelliselta. Muistaakseni jos hakee eroa yhdessä niin puolet maksusta menee exälle. Kakkosvaihetta, eli lopullista eroa voi sitten hakea puolen vuoden päästä

Pitääkö siinä olla jotain todistajia jos laittaa postitse? Vai miten henkilöllisyys todistetaan vai tarviiko sitä edes todistaa?

http://avioerohakemus.net/

ei tarvitse olla todistajia

Tulostin paperin ja postitin. Mies ei suostunut laittamaan nimeä. Laittoi sitten vasta, kun käräjiltä se postitettiin hänelle. 2 vaiheeseen laittoi nimen pyytämällä ja maksoi kyllä puolet.

Jos lapsia, niin lastenvalvojalle aika ja kaikki paperille virallisesti.

Ositus kannattaa teettää vaikka oikeusaputoimistossa, niin tulee puolueeton ja lain mukainen.

Ja kyllä, kun kävimme ositukseen ja lasten huoltoon liittyviä asioita läpi, se tuntui surulliselta. Mies itki paljon ja melkein aloin sääliä ja perua..

Maksaako erohakemus? Tuleeko joku toimistomaksu sitten postissa?

Aloin vaan miettimään, että jos henkilöllisyyttä ei missään vaiheessa tarkisteta, vai tarkistetaanko se sitten harkinta-ajan jälkeen?

Jos eroaa ihan sulassa sovussa ja pystyy yhdessä sopimaan kaikesta, niin tarviiko mitään oikeusaputoimistoa tai lastenvalvojia?

Joskus sitä miettii, mikai meni naimisiin, kun avoliitosta olisi niin paljon helpompi lähteä. Vaikka käytännössä mikään ei olisikaan ollut eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaa ihan sulassa sovussa ja pystyy yhdessä sopimaan kaikesta, niin tarviiko mitään oikeusaputoimistoa tai lastenvalvojia?

Joskus sitä miettii, mikai meni naimisiin, kun avoliitosta olisi niin paljon helpompi lähteä. Vaikka käytännössä mikään ei olisikaan ollut eri tavalla.

Kaikki vaan virallisesti paperille. Ositus on pakko tehdäkin. Asiat voi alussa sujua hyvin ja mutkattomasti lasten suhteen. Usein kuitenkin esim. uusien parisuhteiden myötä asiat voivat muuttua.

Mitä sä siitä henkilöllisyyden todistamisesta stressaat? Ei missään vaiheessa tarvi käydä todistelemassa mitään. Avioero on maksullinen ja lasku tulee kotiin.

Minäkin tein kuten muut: tulostin paperit, täytin, otin exän nimmarin ja postitin. Harkinta-ajan jälkeen uusiksi. Mä maksoin kaikki, koska olin se joka eroa halusi.

Lastenvalvoja ihmetteli minulle, että noin sopuisa mies ja minä hankalana haluan kaiken heti paperille. Kun oltiin nimiä siellä laittamassa. Kyseli minulta että enkö luota mieheen. Sanoin että en ja piste. Ja oikeassa olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaa ihan sulassa sovussa ja pystyy yhdessä sopimaan kaikesta, niin tarviiko mitään oikeusaputoimistoa tai lastenvalvojia?

Joskus sitä miettii, mikai meni naimisiin, kun avoliitosta olisi niin paljon helpompi lähteä. Vaikka käytännössä mikään ei olisikaan ollut eri tavalla.

Kaikki vaan virallisesti paperille. Ositus on pakko tehdäkin. Asiat voi alussa sujua hyvin ja mutkattomasti lasten suhteen. Usein kuitenkin esim. uusien parisuhteiden myötä asiat voivat muuttua.

Mutta ei ole siis pakko sitä lastenvalvojaa sotkea asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaa ihan sulassa sovussa ja pystyy yhdessä sopimaan kaikesta, niin tarviiko mitään oikeusaputoimistoa tai lastenvalvojia?

Joskus sitä miettii, mikai meni naimisiin, kun avoliitosta olisi niin paljon helpompi lähteä. Vaikka käytännössä mikään ei olisikaan ollut eri tavalla.

Lasten elatus-, ja tapaamissopimukset on hyvä tehdä lastenvalvojalla, niin saa kaikki sujumaan sopuisasti. Ositus on helppo hoitaa, jos omaisuutta ei paljoa ole. Me teimme lapsiin liittyvät sopimukset lastenvalvojalla ja osituksen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaa ihan sulassa sovussa ja pystyy yhdessä sopimaan kaikesta, niin tarviiko mitään oikeusaputoimistoa tai lastenvalvojia?

Joskus sitä miettii, mikai meni naimisiin, kun avoliitosta olisi niin paljon helpompi lähteä. Vaikka käytännössä mikään ei olisikaan ollut eri tavalla.

Kaikki vaan virallisesti paperille. Ositus on pakko tehdäkin. Asiat voi alussa sujua hyvin ja mutkattomasti lasten suhteen. Usein kuitenkin esim. uusien parisuhteiden myötä asiat voivat muuttua.

Mutta ei ole siis pakko sitä lastenvalvojaa sotkea asiaan?

Lastenvalvojan luona tehdään sellaiset sopimukset, jotka vanhemmat yhdessä päättää. On siis juurikin sopuisalle erolle oikea paikka. Saatte leimat lappuihin ja kaikki on sen jälkeen virallista, teidän sopimuksenne mukaisesti.

Ok eli lastenvalvoja eikä oikeusaputoimistokaan tms. ole pakollinen.

Me ei tarvittaisi niitä, joten helpottaisi asiaa.

Onko ositus pakko tehdä jo harkinta-aikana? Ei varmaan, jos siinä vielä harkitaan.... Eikä lapsistakaan tarvitse viel silloin sopia ellei jompikumpi halua?

Tarvitaanko lastenvalvojaa jos lapsi jo 17?

Vierailija kirjoitti:

Ok eli lastenvalvoja eikä oikeusaputoimistokaan tms. ole pakollinen.

Me ei tarvittaisi niitä, joten helpottaisi asiaa.

Ei ole pakollinen, mutta kuten sanottu, on helpompaa tehdä viralliset sopimukset sovussa kuin myöhemmin riidellä ja käröjöidä.

Eron hakeminen kuulostaa kyllä paljon helpommalta kuin mitä kuvittelin. Luulin että pitää mennä maistraattiin kaiken kansan eteen, kun muutenkin tuntuu henkisesti rankalta palauttaa sellainen paperilappunen jossa puhutaan eroon tuomitsemisesta. Tuomitseminen on musta vahva sana eikä sovi kaikkiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok eli lastenvalvoja eikä oikeusaputoimistokaan tms. ole pakollinen.

Me ei tarvittaisi niitä, joten helpottaisi asiaa.

Ei ole pakollinen, mutta kuten sanottu, on helpompaa tehdä viralliset sopimukset sovussa kuin myöhemmin riidellä ja käröjöidä.

Meillä on niin pitkä liitto takana, että tunnetaan toisemme läpikotaisesti ja tiedän, ettei riitaa tulisi. Lapset on jo sen verran isojakin, että ei sillä tavalla tarvitsisi miettiä tarkkaan. Osaisivat itsekin mennä ja tulla omilla avaimilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok eli lastenvalvoja eikä oikeusaputoimistokaan tms. ole pakollinen.

Me ei tarvittaisi niitä, joten helpottaisi asiaa.

Ei ole pakollinen, mutta kuten sanottu, on helpompaa tehdä viralliset sopimukset sovussa kuin myöhemmin riidellä ja käröjöidä.

Meillä on niin pitkä liitto takana, että tunnetaan toisemme läpikotaisesti ja tiedän, ettei riitaa tulisi. Lapset on jo sen verran isojakin, että ei sillä tavalla tarvitsisi miettiä tarkkaan. Osaisivat itsekin mennä ja tulla omilla avaimilla jne.

Kaikella ystävyydellä, et voi tietää. Eroon liittyy paljon tunteita. Järkeväkin mies tai nainen voi käyttäytyä oudosti ja irrationaalisesti. Tulee uusia kumppaneita, muuttoja, jne. Sopimukset hyvä tehdä sillon kun noita tekijöitä ei ole kuvioissa vielä.

Yllättävän vaikeaa niiden papereiden postittaminen on. Mulla on ollut tammikuusta ne jo täytettyinä laukussa... Mies ei suostunut allekirjoittamaan, mutta ei sen minua pitäisi estää. Tulee jotenkin niin epäonnistunut olo ja tavallaan luopuu niistä unelmista joissa ollaan loppuikä naimisissa ja vanhuksina vielä kiikutaan viereisissä keinutuoleissa ja lapsenlapsilla on mummola jossa asuu molemmat isovanhemmat jne...