Lue keskustelun säännöt.
Miten toipua järkytyksestä, että kovasti odottamamme lapsi on väärää sukupuolta?
09.04.2017 |
Raskausaikana olin varma, että odotan poikaa, oli kokoajan sellainen vahva tunne. Emme saaneet tietää sukupuolta kuin vasta kun lapsi oli syntynyt. Olemme molemmat miehen kanssa erittäin pettyneitä. Tytär on vasta 2 kk ja pettymys kalvaa niin että itkettää emmekä nauti vanhemmuudesta. Olemme puhuneet miehen kanssa päivittäin ja ei kai auta muu kuin kantaa vastuu, vaikka kestää pitkään toipua pettymyksestä. Mies sanoi ettei halua tytölle mitään pinkkiä eikä luoda prinsessaleikkejä. Pojan kanssa elämä olisi hauskempaa ja helpompaa. Onneksi lapsi on kuitenkin terve....pitäisi keksi mahdollisimman maskuliininen nimi.
Kommentit (24)
Mitä mä taas luen? Näin paskan provon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sijoitukseen, niinhän sadat suomiädit tekee nykyään.
Kuka käskee kasvattamaan tytön prinsessaksi?
Puet tytön sukupuolineutraalisti ja ostat sukupuolineutraaleja leluja. Eikä kaikki tytöt edes halua olla prinsessoita.
Sinulle ehkä tuli yllätyksenä että kun saa lapsen, se voi olla poika TAI tyttö.
Luojan kiitos suomessa ei saa abortoida ketään sukupuolen perusteella!
Ohis...
Minulle lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Olen kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla hyvin suurella varmuudella "tiennyt" kumpaa sukupuolta tuleva vauva on. Lapseni ovat sen verran isoja ettei siihen aikaan pystynyt ultrassakaan oikein luotettavasti sukupuolta arvioimaan.
Neljännen lapsen kohdalla kävikin sitten niin että itse olin ihan varma poikalapsesta. Ultrassa lääkäri yritti katsoa ja veikkasi tyttöä. En uskonut. Tyttö syntyi ja oli ihan yhtä ihana ja rakas kuin muutkin lapset. Nyt on käynyt ilmi että tytär on varsinainen poikatyttö, rämäpää joka ei pukeudu hameisiin eikä pinkkiin. Mekon puki viimeksi pitkän keskustelun jälkeen isoisän hautajaisiin. Kaksi muuta tytärtä ovat varsinaisia hienohelmoja ja prinsessoita, vaikka heitä on kasvatettu samaan tapaan kaikkia: perusvaatteita, ulkoleikkejä, perusleluja (dubloja, brio-rautateitä, hiekkaleluja, polkupyöriä jne.). Vaate- ja tavarahankinnat ovat olleet melko neutraaleja koska kaikki tarvikkeet siirtyvät lapselta toiselle.
Vanhemmat tytöt huokailevat onnesta kaiken pinkin ja kimaltavan äärellä, nuorimmainen haluaa hevibändien bändipaitoja, niittejä ja nahkaa.
Tarinan opetus on se että vaikka me vanhemmat kuinka kasvatamme, lapsen peruspersoonalle me emme mahda mitään. Tai ehkä mahdamme mutta aika paljon vahinkoa syntyy siitä että lapsi ei saa olla oma itsensä ja sellaisenaan hyväksytty. Totean myös että lapsia ei erityisesti tarvitse kasvattaa mihinkään prinsessaleikkeihin tai sotaleikkeihin. Kyllä he oppivat ne muiden lasten kanssa. Valitkaa oma tapanne olla lapsenne kanssa. Se voi sisältää vaikka leikkipuistossa kiipeilyä, uintia, lautapelejä, lukemista eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Toivon minäkin että ap on provo. Jos ei ole, kannattanee hakeutua juttelemaan neuvolan psykologin kanssa. Synnytyksen jälkeinen masennus oireilee usein niin että syntynyt vauva tuntuu vääränlaiselta tai joku lapsen ominaisuus nousee suhteettoman suuriin mittasuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä ollenkaan nykyaikana sivistysvaltiossa pettymystä lapsen sukupuoleen! Ainoa hyväksyttävä syy, jonka voisin sietää, olisi sukupuoleen liittyvä esim. periytyvä sairaus, jonka toinen sukupuoli voisi välttää! Koettakaa päästä asian yli nopeasti, jotta voisitte rakastaa lastanne näinä tärkeinä alkuaikoina, jolloin lapsen psyykeä aletaan rakentamaan! Voitte tarvita siihen apua, joten kertokaa ainakin neuvolassa, jotta voivat ohjata avun lähteille!
Annatte lapsen pois ja toivotte parempaa onnea seuraavalla kerralla. Näin ne muutkin toimii. Kiinassa ja Intiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan, valitettavasti se on jo liian myöhäistä. Lapsiparka!
Väärää sukupuolta? Kyllä se lapsi oli ihan oikeaa sukupuolta, just sellainen kun pitikin. Teillä vanhemmilla oli väärä kuvitelma ja tunne. Lapsi oli juuri oikeanlainen. Vika on teidän korvienvälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tämä onkin taas yksi paska provo, niin toisaalta uskon, että tuolla tavalla ajattelevia idiootteja löytyy oikeastikin.
Mielestäni lääketieteen pitäisi kehittää joku tilapäinen sterilisaatiosysteemi, joka laitetaan kaikille. Ja sitten jos läpäisee kurssin, niin saa yrittää lisääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinä olisin enemmän pettynyt ja huolissani siitä, että lapsesta tulee kasvamaan ihan s**tanan tyhmä ihminen - lapsi kun pakkaa perimään vanhempiensa geenit.
Olisit onnellinen, idioottien tyttären on helpompi pärjätä tässä maailmassa, kuin poikalapsen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maskuliininen nimi, ei helvetti, laita nyt vähän laadukkaampaa kamaa luettavaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan, valitettavasti se on jo liian myöhäistä. Lapsiparka!
Pikemminkin niin, että ap:n ei olisi pitänyt syntyä itse, sillä onhan hänkin tyttö/nainen.
Antakaa se tyttövauva pois ja sitten vaan teette uuden vauvan! Simple as that eikä tarvii harmitella enää!
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Olen kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla hyvin suurella varmuudella "tiennyt" kumpaa sukupuolta tuleva vauva on. Lapseni ovat sen verran isoja ettei siihen aikaan pystynyt ultrassakaan oikein luotettavasti sukupuolta arvioimaan.
Neljännen lapsen kohdalla kävikin sitten niin että itse olin ihan varma poikalapsesta. Ultrassa lääkäri yritti katsoa ja veikkasi tyttöä. En uskonut. Tyttö syntyi ja oli ihan yhtä ihana ja rakas kuin muutkin lapset. Nyt on käynyt ilmi että tytär on varsinainen poikatyttö, rämäpää joka ei pukeudu hameisiin eikä pinkkiin. Mekon puki viimeksi pitkän keskustelun jälkeen isoisän hautajaisiin. Kaksi muuta tytärtä ovat varsinaisia hienohelmoja ja prinsessoita, vaikka heitä on kasvatettu samaan tapaan kaikkia: perusvaatteita, ulkoleikkejä, perusleluja (dubloja, brio-rautateitä, hiekkaleluja, polkupyöriä jne.). Vaate- ja tavarahankinnat ovat olleet melko neutraaleja koska kaikki tarvikkeet siirtyvät lapselta toiselle.
Vanhemmat tytöt huokailevat onnesta kaiken pinkin ja kimaltavan äärellä, nuorimmainen haluaa hevibändien bändipaitoja, niittejä ja nahkaa.
Tarinan opetus on se että vaikka me vanhemmat kuinka kasvatamme, lapsen peruspersoonalle me emme mahda mitään. Tai ehkä mahdamme mutta aika paljon vahinkoa syntyy siitä että lapsi ei saa olla oma itsensä ja sellaisenaan hyväksytty. Totean myös että lapsia ei erityisesti tarvitse kasvattaa mihinkään prinsessaleikkeihin tai sotaleikkeihin. Kyllä he oppivat ne muiden lasten kanssa. Valitkaa oma tapanne olla lapsenne kanssa. Se voi sisältää vaikka leikkipuistossa kiipeilyä, uintia, lautapelejä, lukemista eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Toivon minäkin että ap on provo. Jos ei ole, kannattanee hakeutua juttelemaan neuvolan psykologin kanssa. Synnytyksen jälkeinen masennus oireilee usein niin että syntynyt vauva tuntuu vääränlaiselta tai joku lapsen ominaisuus nousee suhteettoman suuriin mittasuhteisiin.
Tiesithän, että usein viimeisenä syntynyt on homoseksuaali.
Miten sä edes kehtaat laittaa noin ala-arvoista tekstiä tänne. Noidun sut niin ettet ainakaan poikaa saa kun et olemassa olevaa vauvaasi arvosta. Ikuna en huolis ite poikalasta, en jaksa sitä teinihien hajua ja aina tyhjäksi syötyä jääkaappia. Likat rules!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Olen kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla hyvin suurella varmuudella "tiennyt" kumpaa sukupuolta tuleva vauva on. Lapseni ovat sen verran isoja ettei siihen aikaan pystynyt ultrassakaan oikein luotettavasti sukupuolta arvioimaan.
Neljännen lapsen kohdalla kävikin sitten niin että itse olin ihan varma poikalapsesta. Ultrassa lääkäri yritti katsoa ja veikkasi tyttöä. En uskonut. Tyttö syntyi ja oli ihan yhtä ihana ja rakas kuin muutkin lapset. Nyt on käynyt ilmi että tytär on varsinainen poikatyttö, rämäpää joka ei pukeudu hameisiin eikä pinkkiin. Mekon puki viimeksi pitkän keskustelun jälkeen isoisän hautajaisiin. Kaksi muuta tytärtä ovat varsinaisia hienohelmoja ja prinsessoita, vaikka heitä on kasvatettu samaan tapaan kaikkia: perusvaatteita, ulkoleikkejä, perusleluja (dubloja, brio-rautateitä, hiekkaleluja, polkupyöriä jne.). Vaate- ja tavarahankinnat ovat olleet melko neutraaleja koska kaikki tarvikkeet siirtyvät lapselta toiselle.
Vanhemmat tytöt huokailevat onnesta kaiken pinkin ja kimaltavan äärellä, nuorimmainen haluaa hevibändien bändipaitoja, niittejä ja nahkaa.
Tarinan opetus on se että vaikka me vanhemmat kuinka kasvatamme, lapsen peruspersoonalle me emme mahda mitään. Tai ehkä mahdamme mutta aika paljon vahinkoa syntyy siitä että lapsi ei saa olla oma itsensä ja sellaisenaan hyväksytty. Totean myös että lapsia ei erityisesti tarvitse kasvattaa mihinkään prinsessaleikkeihin tai sotaleikkeihin. Kyllä he oppivat ne muiden lasten kanssa. Valitkaa oma tapanne olla lapsenne kanssa. Se voi sisältää vaikka leikkipuistossa kiipeilyä, uintia, lautapelejä, lukemista eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Toivon minäkin että ap on provo. Jos ei ole, kannattanee hakeutua juttelemaan neuvolan psykologin kanssa. Synnytyksen jälkeinen masennus oireilee usein niin että syntynyt vauva tuntuu vääränlaiselta tai joku lapsen ominaisuus nousee suhteettoman suuriin mittasuhteisiin.
Tiesithän, että usein viimeisenä syntynyt on homoseksuaali.
En ole tuota ensiksi lainattua tekstiä kirjoittanut, mutta itse ajattelen, että vaikka homoseksuaali, mikä ei ole mikään sairaus, vaan ominaisuus, niin olisin onnellinen, että lapseni tuntee rakkautta, osaa rakastaa, tulee rakastetuksi - terveys ja onnellisuus on tärkeämpää! Elämässä olisi helpompaa, jos olisi hetero, mutta eipä tuo näytä mikään onnentae olevan!
Huono provo.