Syömishäiriö?

Hei! Olen 22-vuotias, 167 cm pitkä ja 53-kiloinen nuori nainen. Olen ollut aina hoikka ja harrastan juoksua 3 kertaa viikossa. Pelkään, että suhteeni ruokaan on vääristymässä. Tällä hetkellä syön noin kolme kertaa päivässä, aamuisin liki puoli litraa keitettyä puuroa ja toisilla kahdella kerralla hyvin runsaan lautasellisen (joskin ateriamallin mukaisen) koululounaan. En siis näe nälkää. Lisäksi syön viikonloppuisin vanhemmillani käydessäni kaikkea mitä tarjolla on, välillä jotakin epäterveellistäkin kuten hampurilaisia ja sipsejä. Äitini, joka on terveydenhoitaja, on aina luonnehtinut minua hyvin syöväksi ja terveeksi lapseksi/nuoreksi aikuiseksi. Olen asunut yksin vasta vuoden, tätä ennen söin hyvinkin runsaasti ja terveellisesti vanhemmillani asuessani. Joskus tietysti on mässäiltykin. Olen huomannut alkaneeni tarkkailemaan ulkonäköäni ja haluaisin laihtua 50-kiloiseksi. Viime kesänä järkytyin painaessani useamman viikon ulkomailla mässäilyn jälkeen 55 kiloon, tästä onnistuin seitsemässä viikossa laihtumaan 51,5 kiloon. Laihduttaessani söin päivässä 1600 kaloria. Palattuani tavalliseen ruokavaliooni paino pomppasi kuitenkin takaisin siihen itselleni tyypillisimpään 53 kiloon. Silti tuntuu, että vatsa ja takamus pömpöttävät ja että vaatteet eivät näytä hyvältä päällä. Tuntuu kuin olisi jäänyt porkkana siitä miten hyvältä näytti silloin 51,5 kiloisena.
Järki sanoo, että miksi nähdä parin kilon edestä vaivaa kun nytkään ei vielä pahalta näytä ja saa syödä kutakuinkin huolettomasti. Toisaalta haluaisin todella sen hoikan mallivartalon. Ympäristön ulkonäköpaineet hoikkuudesta todellakin vaikuttavat. Olen kahden vaiheilla, aloittaisinko 1600 kalorin kuurin jolla viime kesänä laihduin reilu kilon viikossa, vai jatkanko vanhaan malliin ja yritän vain päästä eroon tästä päähänpinttymästä. Voiko olla tervettä tavoitella sitä 50 kilon painoa vai onko se jo syömishäiriön oire? En tuota laihemmaksi kuitenkaan haluaisi.