Isä maksattaa "isäviikot" minulla

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa varmaan hieman tyhmältä jopa, mutta oikeasti rukoilen Jumalalta, että mies vain pärjää lasten kanssa. Mies väittää pärjäävänsä ja päiväkodin mukaan oli ollut hyviä päiviä. En mä voi tehdä muuta kuin uskoa ja toivoa parasta.

Kotielämä oli kamalaa, kun olimme yhdessä ja hieman epäilystä on ollut, että ei mies ole tietyissä asioissa muuttunut, mutta meillä on se sopimus ja mun on pakko noudattaa sitä omalta osaltani. Ideaalitilanteessa lapset tapaivat isäänsä selvästi vähemmän ja valvotummin (juuri sen isän väkivaltataustan ja huonohermoisuuden vuoksi -- muutenhan siinä ei olisikaan juurikaan ongelmaa), mutta en todellakaan voi omavaltaisesti muuttaa sitä sopimusta.

Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema. Sinä tarvitset nyt ihan selkeästi ulkopuolista apua siihen, että alat ymmärtää omia oikeuksiasi tilanteessa. Silloin voit paremmin huolehtia myös lastesi oikeuksista. Ajattelusi on hieman vääristynyttä ilmeisesti johtuen siitä, että olet ollut ko henkilön alistama, suhteessa psykopaatin tai narisistin kanssa. Hae apua. Ota yhteyttä sinne lastenvalvojaan. Siellä kerrot tilanteesta (isä vaatii maksua lasten tapailusta, ei maksa sinulle elatusta, kuvaat miehen käytöstä).  Lastenvalvojat ym. ovat ammatti-ihmisiä, jotka ovat nähneet jos jonkinlaista taapertajaa ja varmasti osaavat antaa suosituksia, miten sinun tulisi toimia. Jos asia menee oikeuteen saat ilmaisen  asianajajan. Kantajina on lapset, joten voit olla melko varma siitä, että asia ratkaistaan lasten edun vaatimalla tavalla.

Ja nauhoita puhelut! Esim. Androidille auto call recorder. Omien puheluiden nauhoittaminen on täysin laillista.

Ja lastesi takia lopetat tuon passiivisuuden etkä ole enää löysä paska.

Oletko aidosti noin tyhmä, että sinun täytyy täältä kysellä ohjeita, miten toimia?

Jos nyt ilmoittaudut perheellesinhanystävillesi, että olet päättänyt irrottautua miehestä 100% ja tarvitset heitä tueksi niin paskapäitä, jos kieltäytyvät. Sen ymmmärrän, että eivät jaksa vuodesta toiseen katsoa sivusta kun suhde jatkuu kuitenkin.

Tajuatko, että sinun on parempi vaikka erakkona kuin miehen kanssa. Hän rikkoo minuuttasi joka yhteydenottokerralla.

Kyllä sinun pitää maksaa. Eihän noilla kahdeksan tonnin bruttotuloilla maksella edes yksiön vuokraa Kirkkonummelta. Minimielarit saa ehkä Kelan kautta :(

Siis kaverini turhautuivat ja raivostuivat, kun tilanteeni ei edistynyt ja olin niin tossukka miestäni vastaan. Mutta pitkähkö liitto mieheni kaltaisen ihmisen kanssa vain tekee tuhoa, jos on jo valmiiksi aika kiltinpuoleinen ja hieman huonoitsetuntoinen tyyppi, kuten itse olen. Mun ex-mieheni on suorastaan murskannut mut.

Vanhempani hyväksyvät mut ja avioeroni, mutta aivan kuin he tahallaan sulkisivat silmänsä, kun olen vaikeassa tilanteessa. Heillä on omia ongelmiaan ja he ovat todella herkkiä ja olen aina joutunut varomaan, mitä uskallan heille edes kertoa, etteivät he stressaannu liikaa jne. Ei heistä ole minua auttamaan myöskään. :/ Onneksi tapaan lähiaikoina yhden viranomaistahon, joka voisi auttaa minua kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt heti lunastat lapset kotiin ja mies on poissa, ilmoitat hänelle ettei hänellä ole mitään asiaa kotiisi eikä lastenkaan luo, koska ei maksa heistä niin ei ole oikeuksiakaan. Koska mies on ahne, voit yrittää kaupankäyntiä - mies katoaa täysin elämästänne ja sinä hoidat lapset yksin eikä hänen tarvitse maksaa. Jos rikkoo sopimuksen, haet normaalit elarit ja yksinhuoltajuuden.

Olen ehdottanut tuota ja sen vuoksi en ole edes vaatinut elareita. Ajattelin, että mies pysyisi sillä tyytyväisenä. Kun siis on mulla itselläni varaa elättää lapset kuitenkin, vaikka muuton vuoksi on ollut hieman tiukempaa.

En sanonut, että ehdota vaan ilmoita. Ja niin selvästi, että hän tajuaa seuraamukset. Eli heti, jos hän ilmestyy ovelle sanot oven läpi, että lähtee menemään tai huoltajuusprosessi käynnistyy. Ei mitään lievennyksiä tai poikkeuksia.

Lapset ovat sinun selkärangattomuutesi ja eksäsi hulluuden kustantajia. He saavat niskoilleen valtavat kasat sellaista paskaa, jota ei lapsen todellakaan kuuluisi saada. Nyt yhteys lastenvalvojalle, et sinä yksin saa tuota hoidettua. Turha valittaa kengänjäljistä naamalla jos itse suostuu kynnysmatoksi.

ilmeisesti annat sille pesääkin, joka kerta kun tulee oven taakse naukumaan?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainenkin sivujuonne, että olen menettänyt muutamankin parhaan kaverini tämän tilanteeni vuoksi. Kun siis he stressaantuivat siitä, kun kerroin heille tästä asiasta. Nimenomaan tarvitsisin niitä muita täyspäisiä ihmisiä lähelleni, että saisin etäisyyttä ex-mieheeni, mutta muutamat kaverini kaikkosivat ja omat vanhempani eivät juurikaan soita mulle.

On tosi vaikeaa vastustaa exääni, kun hän on suunnilleen ainoa, joka soittelee vapaa-ajalla ja käy kylässä. Haluaisin eroon, mutta exä roikkuu kuin takiainen. Mun läheiseni ovat jotenkin niin passiivisia (kuten olen itsekin), että he vain kaikkoavat pois, jos jollain on vaikeaa...joten sitten se ilkimys saa vieläkin isomman vallan. Se mun ex-mieheni on erittäin voimakasluonteinen tapaus; sille on todella vaikeaa laittaa vastaan. Tämä on ollut jo pitkä taistelu, että edes pääsin eroamaan ja asiaan voisi auttaa, jos exäni löytäisi jonkun uuden naisen itselleen. Mutta eipä se ole löytänyt ja kuulemma ei ole etsimässäkään, kun haluaa jotenkin roikkua mussa avio- ja asumuseronkin jälkeen, vaikka edelleenkin myös haukkuu ja solvaa kuin vanhaan malliin.

Ei kukaan, hyvätkään ystävät jaksa auttaa kauan, kun tilanne jatkuu samana ja näkevät ettet itse edes yritä aktiivisesti saada tilannetta paremmaksi. Kun koko ajan jatkat edelleen miehelle periksi antamista, keksit tekosyitä miksi et voisi olla pitämättä mieheen yhteyttä ja miksi pidät mieheen yhteyttä ja miten hän on niin voimakas ja hankala, että sen vuosi on ihan kaikkivoipa. Mitäpä siinä läheinen tekee, kun on kaikkensa yrittänyt useampaan kertaan tehdä ja auttaa, mutta näkee ettet itse toiminnallani yritä edes parantaa tilannetta, olet aina samassa alkupisteestä, mies vie sua niinkuin pässiä narussa ja sulla on aina joku uus "mutta kun "-selitys ,niin kyllä siinä terve ihminen lähtee pois. Näkee, että mahdoton yhtälö. Rajansa kaikella. Luultavasti olet samojen ongelmien kourissa niin kauan kuin lapsesi ovat alaikäisiä, jos et ota itteäs niskasta kiinni ja ala aktiivisesti nyt toimimaan nin, että miehen sairas pelleily loppuu,

Vaikka luultavasti tämä on surkea provo, koska vaikea uskoa, että kukaan todella kaiken tuon jälkeen edes haluaisi keksiä yhtäkään selitystä miehen puolesta ja ei hakisi itselleen oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Muunneltua totuutta, kun mies on eron yhteydessä ottanut sen mitä hänellä lakien ja säädösten mukaan kuuluu.

Ole sinä loispummimies hiljaa. ap:n exähän on vienyt myös ap:n rahat ja ne se on vienyt ilman laillista oikeutta.

En ehdi lukea kuin ekan sivun mutta jos tämä on totta niin todella huolestuttavaa.

Ota yhteyttä turvakotiin tai naistenlinjaan; johonkin sellaiseen tahoon joka ymmärtää lähisuhdeväkivaltaa. Jos todella joudut pelkäämään etkä voi edes ehdottaa asioiden hoitoa virallista kautta ilman väkivallanuhkaa,niin älä herranjestas pärjää enää yksin.

Jessus mitä mulkkuja tämäkin ketju on näköjään pullollaan. Menkää nyt itseenne edes vähäsen. Jos nuo ap:n tekstit pitävät paikkansa - ja miksi eivät voisi pitää; tuollaista tapahtuu jatkuvasti vaikka teillä ehkä onkin ollut ilo ja kunnia sulkea siltä toistaiseksi silmänne - niin tuo teidän loanheitto ei ainakaan auta asiaa.

Ap, hyvä että purit ajatuksiasi. Toivottavasti se selkiytti tilannetta. Noiden päänaukojien viesteissä oli vittuilusta huolimatta pari hyvää pointtia: nyt lapset kotiin hinnalla millä hyvänsä ja sitten totaalinen porttikielto eksälle. Ota yhteyttä viranomaisiin ja hanki itsellesi apua; päässäsi ei varmaankaan ole mitään vikaa mutta tarvitset nyt ammattilaisten tukea selviytyäksesi tuosta yli parhaalla mahdollisella tavalla. Auttaakseen he ovat siellä, ei ole häpeä pyytää apua.

Älä lannistu! Tiedän omasta kokemuksesta kuinka pitkä ja pelottava prosessi väkivaltaisen ja vinksahtaneen henkilön sulkeminen elämästään voi olla. Se ei välttämättä käy ihan niin sormia napsauttamalla kuin moni täällä antaa ymmärtää. Loppujen lopuksi se kuitenkin palkitsee.

Kokeile vaikka eritellä kaikki tilanteeseen liittyvät ongelmat paperille. Sitten priorisoit ne ja mietit, mikä on jokaiseen ongelmaan paras käytettävissäsi oleva ratkaisu. Sitten toteutat suunnitelmaa vaihe kerrallaan. Tuo on niin suuri ja raskas vyyhti, ettei ole ehkä realistista ajatella pääsevänsä siitä nopeasti eroon. Mutta selviät siitä kyllä! Ajattele sitä elämää, minkä voit saavuttaa jos jaksat nyt taistella saattaaksesi asiat raiteilleen, ja vertaa sitä nykyiseen elämääsi. Muutos on mahdollinen, mutta vaatii järjestelmällisiä toimenpiteitä. Itsesi ja lastesi vuoksi se vaiva kannattaa nyt nähdä.

Täällä yksi täypäinen nainen,joka on jättänyt juuri tuollaisen hyvätuloisen miehen(johtavassa asemassa ja tuloja saman verran)

Tapasin hänet netissä ja tapailin häntä varmaan 4 kk ja meillä oli suhde,kunnes alkoivat hänen kohtuuttomat vaatimuksensa yhteen muutosta ja yhteisenelämän aloittamisesta.

En todellakaan ole valmis riskeeraamaan tuollaisen narsistin tai peräti psykopaatin takia omaisuuttani,lastani ja mielenterveyttäni.Jätin hänet,sillä tavalla,että hän ei pystynyt sitä psykologisesti estämään(eli sillä ovelalla tavalla jolla narsisti kannattaa jättää,että hänen täydellisyyden kuva itsestään säilyy)Hänen kanssa suhteen jatkaminen olisi liian kallis hinta elämäni onnellisuudesta ja tasapainosta.

Sinua Ap ei voi kuin syvästi pahoitella,että olet jäänyt tuollaisen koukkuun.Minulla on paljon vahvempi selusta kuin sinulla ja nykyään pystyy etsimään hyvin tietoa luonnehäiriöisistä netistä.Pitää olla vaan tarpeeksi vahva,että pystyy elämään ilman tuollaista ihmistä.Ilmeisesti luonnetyyppisi tekee sinusta hänelle otollisen.Olet antanut hänen rikkoa rajoja jotka normaali nainen kykenisi kieltämään.

Uskon,että miehesi etsii koko ajan uutta naista jonka saisi koukutettua sillä,että nainen rakastuu häneen ja on valmis kaikeen vaan hänen takia,eli "ostamaan" hänen suosiota luopumalla minuudestaan.Minä olen jo onneksi löytänyt jo uuden miehen netistä(tietysti)! ja löysin hänet heti kun jätin tämän narsistimiehen ja tunnen itseni taas kaikinpuolin kauniiksi,menestyväksi ja varmaksi naiseksi sillä suhteeni tuohon narsistiin pikkuhiljaa söi itsetuntoni ja minuuteni.Hän yritti hajoittaa minut ja sitten hallita ja luin,että juuri narsistilla on se tietty kaava miten toimii,kun on kiinnostunut käyttää hyväksi jotain ihmistä.Lukeminen kannattaa aina ja kannattaa sinun varata aika myös psykologille,joka varmasti pystyy sinua auttamaan irti narsistin koukusta...JOS sitä OIKEASTI itse haluat todellisuudessa.Vahvuutta sinulle Ap,sitä tulet tarvitsemaan!

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa varmaan hieman tyhmältä jopa, mutta oikeasti rukoilen Jumalalta, että mies vain pärjää lasten kanssa. Mies väittää pärjäävänsä ja päiväkodin mukaan oli ollut hyviä päiviä. En mä voi tehdä muuta kuin uskoa ja toivoa parasta.

Kotielämä oli kamalaa, kun olimme yhdessä ja hieman epäilystä on ollut, että ei mies ole tietyissä asioissa muuttunut, mutta meillä on se sopimus ja mun on pakko noudattaa sitä omalta osaltani. Ideaalitilanteessa lapset tapaivat isäänsä selvästi vähemmän ja valvotummin (juuri sen isän väkivaltataustan ja huonohermoisuuden vuoksi -- muutenhan siinä ei olisikaan juurikaan ongelmaa), mutta en todellakaan voi omavaltaisesti muuttaa sitä sopimusta.

Tätä en nyt ihan ymmärrä. Olette eronneet puolitoista kuukautta sitten. Teillä on tapaamissopimus olemassa - siis ilmeisesti lastenvalvojan luona tehty lainvoimainen sopimus, kun kerran itsekin koet sen velvoittavana. Miksi ihmeessä ette tehneet samalla käynnillä lastenvalvojan luona elatussopimusta? Siellä kummankin on esitettävä tulotositteensa eikä exäkään pääsisi venkoilemaan. Eikä todellakaan etävanhemmalla ole oikeutta pyytää korvausta tapaamisista.

En ihmettele, että sun ystävät on kadonneet -mua rasittaa jo lukea näitä sinun juttujasi vuodesta toiseen kun mikään ei muutu. No okei muutos on tapahtunut, olet fyysisesti eri osoitteessa miehestä. Onhan sekin jotain, kai. Mutta 90% on edelleen sitä samaa paskaa, johon alistut ja johon lapsesi alistat. Hel vetti että mua risoo. Sun lastesi lapsuusvuodet menee tämmöisen paskan kourissa ja ihan vaan sen takia, kun haluut olla ihme uhri.

Ehdotukseni on, että annat lapset huostaan ja palaat itse sen miehen jalkarätiksi ihan kokonaan. Pelasta edes lapset.

Parastahan olisi, että alkaisit itse toimimaan, mutta tässä jo pitkän ajan kuluessa on huomattu, ettet osaa etkä halua. Joten tuo ehdotukseni on sellainen kahdesta pahasta se pienempi paha -ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa varmaan hieman tyhmältä jopa, mutta oikeasti rukoilen Jumalalta, että mies vain pärjää lasten kanssa. Mies väittää pärjäävänsä ja päiväkodin mukaan oli ollut hyviä päiviä. En mä voi tehdä muuta kuin uskoa ja toivoa parasta.

Kotielämä oli kamalaa, kun olimme yhdessä ja hieman epäilystä on ollut, että ei mies ole tietyissä asioissa muuttunut, mutta meillä on se sopimus ja mun on pakko noudattaa sitä omalta osaltani. Ideaalitilanteessa lapset tapaivat isäänsä selvästi vähemmän ja valvotummin (juuri sen isän väkivaltataustan ja huonohermoisuuden vuoksi -- muutenhan siinä ei olisikaan juurikaan ongelmaa), mutta en todellakaan voi omavaltaisesti muuttaa sitä sopimusta.

Tätä en nyt ihan ymmärrä. Olette eronneet puolitoista kuukautta sitten. Teillä on tapaamissopimus olemassa - siis ilmeisesti lastenvalvojan luona tehty lainvoimainen sopimus, kun kerran itsekin koet sen velvoittavana. Miksi ihmeessä ette tehneet samalla käynnillä lastenvalvojan luona elatussopimusta? Siellä kummankin on esitettävä tulotositteensa eikä exäkään pääsisi venkoilemaan. Eikä todellakaan etävanhemmalla ole oikeutta pyytää korvausta tapaamisista.

Ei niillä ole mitään virallista sopimusta. Äijä on määrännyt että näin tehdään ja ap tekee niin kuin pässi narussa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainenkin sivujuonne, että olen menettänyt muutamankin parhaan kaverini tämän tilanteeni vuoksi. Kun siis he stressaantuivat siitä, kun kerroin heille tästä asiasta. Nimenomaan tarvitsisin niitä muita täyspäisiä ihmisiä lähelleni, että saisin etäisyyttä ex-mieheeni, mutta muutamat kaverini kaikkosivat ja omat vanhempani eivät juurikaan soita mulle.

On tosi vaikeaa vastustaa exääni, kun hän on suunnilleen ainoa, joka soittelee vapaa-ajalla ja käy kylässä. Haluaisin eroon, mutta exä roikkuu kuin takiainen. Mun läheiseni ovat jotenkin niin passiivisia (kuten olen itsekin), että he vain kaikkoavat pois, jos jollain on vaikeaa...joten sitten se ilkimys saa vieläkin isomman vallan. Se mun ex-mieheni on erittäin voimakasluonteinen tapaus; sille on todella vaikeaa laittaa vastaan. Tämä on ollut jo pitkä taistelu, että edes pääsin eroamaan ja asiaan voisi auttaa, jos exäni löytäisi jonkun uuden naisen itselleen. Mutta eipä se ole löytänyt ja kuulemma ei ole etsimässäkään, kun haluaa jotenkin roikkua mussa avio- ja asumuseronkin jälkeen, vaikka edelleenkin myös haukkuu ja solvaa kuin vanhaan malliin.

Miehellä voi olla hyvin muitakin naisia kuten psykopaatti-exälläni, joka ei halunnut päästää eroon entisistään. Minä tein tietoisen katoamistempun, en halunnut että hän kiusaa minulla seuraavia naisiaan.

Ap, sussa on voimaa ja luonnetta. Muuten et olisi kestänyt tuota ja yrittänyt pyristellä irti. Tuo kiltteytesi, sovinnaisuutesi ja autoriteettiuskovaisuutesi ja sääntöjen noudattaminen tekee hommasta vaikeaa. Sun pitää ymmärtää, että miehesi kanssa pitää pelata likaista peliä ja kun annat siihen itsellesi luvan ja vapauden, homma lähtee rullaamaan.

Been there, done that, onneksi ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele, että sun ystävät on kadonneet -mua rasittaa jo lukea näitä sinun juttujasi vuodesta toiseen kun mikään ei muutu.

En nyt satunnaisena sivustalukijana oikein hoksannut, että millä perusteella ihmiset tulkitsevat ap:n käyttäytyneen tuolla tavalla. Varsinkin kun hän on ainakin tähän ketjuun kirjoittanut nimettömänä.

Mikä tässä on taustalla? Onko ap todistettavasti kertonut samasta ongelmasta jo vuosia sitten, vai onko *joku* avautunut palstalla aiemmin samasta ongelmasta ja nyt nämä tapaukset linkitetään toisiinsa kuin kyseessä olisi niin harvinaislaatuinen tapaus ettei sellainen _voi_ osua kuin yhden ihmisen kohdalle vuosikymmenessä?