Mistä johtuu huono stressinsietokyky?

Post traumaattinen stressi?

Ylös

Myös vähäinen kokemus stressaavista tilanteista selviämisestä sekä vähäinen elämänkokemus voi näyttäytyä alentuneena stressinsietokykynä. Kilometrit auttaa.

Itse ajattelisin, että geenit, jotka saavat reagoimaan herkästi stressiin ovat evoluutiossa olleet ihan hyödyllisiä. Stressiherkkä ihminen kun välttelee vaaroja ja jää herkemmin henkiin. Nykyään tällaisia geenejä ei samalla tavalla tarvitse ja niistä on jopa haittaa, joten ympäristön vaikutus on tärkeä. Vanhempien ja muiden tuttavien käytös voi joko vahvistaa näitä piirteitä tai tukea kohtaamaan hankalia tilanteita. Myös rentoutumis- ja tietoisuustekniikoiden opettely on tärkeää ja niitä voi opetella aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Post traumaattinen stressi?

Tämä ainakin itsellä. Vei kyllä aikaa ymmärtää mistä kysymys. Nyt tarvis löytää keinoja asian työstämiseen siis tämän trauman aiheuttaman vääristyneen ajatusmallin pois kitkemiseen. Olisiko Ideoita?

Mua stressaa se, että haluan olla hyvä työssäni, olen siis tunnollinen. Kun saan uudentyyppisen työtehtävän ensimmäistä kertaa, stressaan ihan hulluna (usein kukaan ei ehdi ohjeistaa kunnolla, työ on kiireistä). Oman stressini aiheuttaa siis perfektionismin tavoittelu.

Stressinsietokykyyn taas mielestäni vaikuttavat kokemukset stressiä aiheuttavasta asiasta tai tilanteesta, usko omiin selviytymismahdollisuuksiin sekä juurikin resilienssi, eli kyky toipua ja palautua elämän kolhuista.

Aikaisemmin kirjoittelin viha tekstiviestejä vihani kohteille. Huomasin että niistä ei ollut mitään helpotusta minulle, uusia vihattavia tuli koko ajan lisää. Myöhemmin kirjoitin vihaviestejä, mutta heti luettuani poistin ne. Nykyään tunnen välillä vihaa minua typerästi käyttäytyneitä ihmisiä kohtaan, mutta en tee mitään, vaan ajatelen jotain muuta hienompaa asiaa. Tietysti yritän välttää stressaavia kokemuksia, mutta välillä joutuu ikäviin tilanteisiin. Ajatella näistä tapauksista, että ne ovat opiksi minulle ja loppujen lopuksi kasvattavat taas minusta entistä vahvemman. Vältän myös itsekkäiden, pinnallisten, typerien ja ahneiden ihmisten seuraa, koska he vievät vain virtaa minusta, eivätkä anna henkisesti mitään takaisin. En lähde myöskään mukaan toisen vihan tunteeseen, vaan odotan ensin tilanteen rauhoittumista. Vihaviesteihin Somessa en reagoi ollenkaan, jätän ne omaan arvoonsa. Somessa yritän ymmärtää myös toisen vastakkaisen mielipiteen, enkä vänkää väkisin vastaan. Ajattelen jokaisella olevan oikeus omaan mielipiteeseen. Mietin aina etukäteen mistä asioista on hyvä puhua ääneen ja mistä kannattaa olla hiljaa. En siis möläyttele. En myöskään provosoi ihmisiä typeriin tekoihin puheellani.

Ei nämä stressiä kokonaan poista, mutta helpottavat oloa.

Meidän työpaikalla huonoiten stressiä sietävät nuoret, lapsettomat ja psyykisesti epävakaat. Selvästikin kokemus auttaa ja siihen tietysti liittyy sekä ammattitaito että aiempi selviytyminen stressaavista tilanteista jolloin omaa stressinkäsittelyä on joutunut kehittämään.

Pikeasti stressinsietokyky ei ole mikään luonteenpiirre eikä pysyvä ominaisuus. Se on jotwin, joka vaihtelee eri elåmänvaiheissa sen mukaan, paljonko stressiä on muuten meneillään. Se, jolla o muutenkin paljon stressiä, sietää vähemmän lisää, kun taas sille, jonka asiat on muuten kunnossa, sama stressinaihe voiolla ihan pikkujuttu.

Stressinsietoa voi myös aktiivisesti parantaa. Ihminen itse voi parantaa omaa stessinsietoaan parantamalla elämänsä laatua: stressinsieto on aina parhaimmillaan silloin kun kaikki asiat ovat mahdollisimman hyvin. Jos perhe-elämässä, ihmissuhteissa ja terveydessä on kaikki hyvin, jaksaa sietää työstessiä paremmin kuin jos puolison kanssa on riitaa ja terveys pettää. Kaikkea ei voi valita, mutta aina voi parantaa vähän: minä esimerkiksi en voi mitään sille, että lapseni on pitkäaikaissairas, mutta voin kuitenkin yrittää pitää hoitotasapainon mahdollisimman hyvänä.

Myös työnantaja voi parantaa alaistensa stressinsietokykyä esimerkiksi lisäämällä varmuutta ja avoimuutta työsuhteissa ja työoloissa ja firman tavoitteissa, sekä esim järjestämällä parempaa prhe-ja työelämän yhteensovittamista ja joustoa myös työnantajan puolelta. Tutkimusten mukaan tämä parantaa tuottavuutta suuremmalla arvolla kun mitä siihen ehkä menee rahaa.

Itse en kovin helposti vetäydy sairaslomalle. Jos joku ihmissuhde on solmussa niin silloin saatan pahimmillaan lintsata koulusta. Vatvon mielessäni kaikkia mahdollisia uhkakuvia ja pelkään lopputuloksen olevan huonoin mahdollinen. Tulee jonkinlainen dilemma: Mitä h#lv#tti* nyt teen tämän asian kanssa. Jos käytännön töissä on kiirettä niin hermot on koetuksella. Pahimmassa tapauksessa saatan jopa ärähtää. Olen kuitenkin asennoitunut siihen että ei kahta samanlaista päivää, kyllä tuolla opiskelumaailmassakin löytyy niin paljon kaiken maailman muuttujia varsinkin näin lukuvuoden loppua lähestyessä. Vaikein asia mulle on kuitenkin erimielisyydet ja pahimmassa tapauksessa saatan alkaa taistelemaan, jos jostain asiasta olen jonkun kanssa radikaalisti erimieltä enkä millään meinaa päästä yhteisymmärrykseen. Yhdessäkin päivässä voi tapahtua sitä sun tätä ja pakko sanoa että paineensietokyky on vähän väliä tässä nykymaailmassa. Vaikka viimeisen työharjoittelu ei mennyt ihan viimeisen päälle niin sain kuitenkin kehuja siitä että pysyin rauhallisena vaikka näin että ympärillä oli kiirettä, meteliä ja kaikkea muuta hässäkkää.

Stressaaminen ja hyvä työmoraali eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Kaikki stressaantuneet eivät tosiaan jää saikulle.

Töissä olin alkuun hyvinkin pitkäpinnainen eikä paineensiedossa ollut ongelmia. Nyt kuitenkin 10v jälkeen se tuntuu aivan olemattomalta ja pikkujutuistakin alkaa kiristymään. Ehkä sitä on vaan niin leipääntynyt ja tympääntynyt kun firmassa ei tunnuta ottavan johtoportaassa esim. tuotekehittelyä tosissaan kun duunarit ehdottelee parannuksia.

Työssäni vaaditaan hyvää stressinsietoa uhkatilanteiden hallinnan ja pitkien, vaihtelevien työvuorojen takia. Hyväkuntoinen, hyvin nukkuva ja muutenkin tasapainossa oleva ihminen sietää stressiä paremmin. Huonosti stressiä sietävät ihmiset monesti pelkäävät elämänmuutoksia ja ovat fyysisesti huonossa kunnossa. Stressireaktio tulee fyysisesti niin voimakkaana, että ihminen lamaantuu tai alkaa hölmöillä. Kyllä siihen liittyy myös asennepuoli: herkästi luovuttava ei saakaan onnistumisen kokemuksia. Ja vain tekemällä saa toimintamalleja, joilla pärjää jatkossa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla huonoiten stressiä sietävät nuoret, lapsettomat ja psyykisesti epävakaat. Selvästikin kokemus auttaa ja siihen tietysti liittyy sekä ammattitaito että aiempi selviytyminen stressaavista tilanteista jolloin omaa stressinkäsittelyä on joutunut kehittämään.

Mistä tiedät jokaisen iän, perhetilanteen ja mielenterveysongelmat?