Vaitiolo-/salassapitovelvollisuuden rikkominen.
Ensin pyydän anteeksi sitä, jos käytän sanoja vaitiolovelvollisuus ja salassapitovelvollisuus väärin. En ole ihan varma siitä, mikä ero niillä on.
Sitten asiaan. Millä tavalla olette törmänneet kyseiseen ilmiöön? Haluaisin kuulla, onko tämä yleistäkin, vai onko minulle vain sattunut huono tuuri.
Kun olin lapsi, niin äitini työskenteli kehitysvammaisten lasten ja nuorten hoitajana. Kotona hän aloitti useatkin virkkeet sanomalla: "Älkääs lapset sitten kertoko tätä minnekään eteenpäin, kun minähän en nyt tätä varsinaisesti saisi teille kertoa, kun minulla on se vaitiolovelvollisuus, mutta meillä on siellä töissä se sellainen lapsi, joka..."
Ja ihan ilman mitään erityistä syytä! Hän ei kertonut meille näitä tarinoita sellaisissa tilanteissa, joissa meille olisi ollut tarpeellista opettaa ihmisten erilaisuudesta tai hoitotyön arkipäivästä. Hän vain kertoili näitä juttuja eräänlaisena small talkina. Kerran hän jopa kertoi minulle, että erään harrastuskaverini pikkuveli oli vaikeasti vammainen ja hänen potilaanaan, ja sitten käski minua pitämään huolen siitä, ettei harrastuskaverini saisi tietää, että tiedän hänen veljestään.
Toinen kokemukseni koskee minun asiattomasti leviteltyjä tietojani. Lukioaikainen kouluterveydenhoitajani ajatteli, että minun terveysasioitani saa kertoa opettajille ja toisille opiskelijoille, jos en sitä erikseen kiellä. Hän vielä kälätti niin nopeasti, etten ehtinyt edes käskeä häntä olemaan hiljaa, ennen kuin hän oli jo paljastanut yksityiset asiani toisille. Hän teki tätä ainakin minun läsnäollessani, ja voin vain toivoa, ettei hän olisi puhunut asioistani selkäni takana.
Kommentit (7)
Kiva kuulla 1, että olet osannut hoitaa asian noin järkevästi :) Minun käsittääkseni on virallinen vaitiolovelvollisuus, ja sitten on eettinen vaitiolovelvollisuus. Virallisen vaitiolovelvollisuuden mukaan olisi kai saanut sanoa, että "olen vaitiolovelvollinen", mutta kuten sanoit, se voisi kuitenkin kiertotietä pitkin paljastaa, että mies oli teillä asiakkaana. Se olisi ollut eettisen vaitiolovelvollisuuden vastaista, vaikkakin (kenties) laillisesti sallittua.
"Potilastietoja saavat käsitellä ainoastaan potilaaseen hoitosuhteessa olevat henkilöt.
Valvira on ohjeissaan terveydenhuollon ammattihenkilöille täsmentänyt asiaa niin, että
potilastietoja eivät saa käsitellä samassa yksikössä työskentelevät henkilöt, jotka eivät
osallistu potilaan hoitoon. Valviran mukaan ”potilaan asioista kertominen työn
ulkopuolella, vaikka se tapahtuisi sellaisessa muodossa, että potilaan henkilöllisyyttä ei
ilmaista, rikkoo hoitosuhteen luottamuksellisuuden periaatetta sekä edellä todettuja
ammattieettisiä velvollisuuksia, eikä se näin ollen ole asianmukaista”. (Valvira, 2012.)"
Tossa kohtaa tulee tietysti harmaalle rajalle se, jos esim. fyssari kohtaa potilaassa ongelman/erikoisen oireen ja kysyy asiaa esim. saman työpaikan lääkäriltä tai toiselta fyssarilta, joka kumpikaan ei ole hoitosuhteessa potilaasen. Toisaalta terveydenhuollon työntekijän eettiseen toimintaan kuuluu potilaan mahdollisimman hyvä hoito ja yhteistyö muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa silloin kun oma kokemus/tieto ei ole riittävää, toisaalta potilaan tietojen käsitteleminen edes tunnistetietojen puuttuessa ei Valviran mukaan ole suotavaa. Jos oikein tiukasti tätä salassapitovelvollisuutta tulkitsee, niin kadulla ei vaikka hieroja saisi asiakkailleen edes morjestaa.
Salassapitovelvollisuus on myös muilla työpaikoilla, ei ainoastaan sosiaali- ja terveysalalla. Esim. joillakin ohjelmistoalan työpaikoilla on todella tiukat erilliset salassapitosopimukset, joiden rikkomisesta voi joutua todella rankkaan liisteriin.
Että kyllä, luultavasti jokainen on tajuamattaan kokenut salassapitovelvollisuuden rikkomista ja tehnyt sitä mahdollisesti huomaamattaan myös itse. Joko kertonut esimerkiksi jotakin hintatietoja tietyistä tuotteista tai palveluista tai tosiaan vaikka tervehtinyt henkilöä, jota hänen ei olisi pitänyt tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla 1, että olet osannut hoitaa asian noin järkevästi :) Minun käsittääkseni on virallinen vaitiolovelvollisuus, ja sitten on eettinen vaitiolovelvollisuus. Virallisen vaitiolovelvollisuuden mukaan olisi kai saanut sanoa, että "olen vaitiolovelvollinen", mutta kuten sanoit, se voisi kuitenkin kiertotietä pitkin paljastaa, että mies oli teillä asiakkaana. Se olisi ollut eettisen vaitiolovelvollisuuden vastaista, vaikkakin (kenties) laillisesti sallittua.
"Terveydenhuollossa työskentelevä ei saa antaa sivulliselle potilasasiakirjoissa olevia
tietoja ilman potilaan lupaa. Sivullisille ei saa myöskään luvatta ilmaista yksityisen tai
perheen salaisuutta, josta työssään saanut tiedon. Myös tieto siitä, että henkilö on
potilaana terveydenhuollossa, on salassa pidettävä. Lisäksi vaitiolovelvollisuus koskee
myös muita kuin asiakirjoista saatuja tietoja, esimerkiksi potilasta tai tapahtumia
havainnoimalla saatuja tietoja. Näin vaitiolovelvollisuus on laajempi kuin asiakirjan
salassapitovelvollisuus, johon kuuluu kielto luovuttaa tai näyttää salassa pidettävää
asiakirjaa. "
Että joo, on helpompi sanoo vaan että ei tiedä. Jos sanoo "En voi kertoa", niin se yleensä herättää vain pahaa verta ja lisää uteliaisuutta ja jotkut lapselliset ihmiset voivat alkaa vaikkapa inttämään että kyllähän sitä nyt sen verran voi sanoa. Kun ei voi.
Joo, ihmettelen myös kaveriani joka tuntee kaikki paikkakuntansa lapset ja tietää heistä ja heidän kasvustaan ym tosi paljon enemmän mitä tavallisen asukkaan pitäisi tietää. Äitinsä on päiväkodissa töissä joten ilmeisesti sieltä ne jutut on. Eivätkö ihan oikeasti keksi keskenään mitään muuta jutunjuurta kuin äitinsä hoidokit?
Itse olen käsittänyt vaitiolovelvollisuuden jopa niin pitkälle etten esim. saa katsoa potilaita googlesta tai facebookista. Joidenkuiden kohtalot kiinnostaisivat siis siinä mielessä miten ovat parantuneet vakavasta tilanteesta, sinänsä en uteliaisuuttani stalkkaisi. Kuitenkin, otan vaitiolovelvollisuuteni hyvin vakavasti enkä edes googlelle/facebookille näin ollen voi paljastaa että minulla on jonkinlainen kytkentä entiseen potilaaseen.
Entäs jos olen allekirjoittanut vain salassapitosopimuksen ilman sanktioita.
Ja huomaan yrityksen rikkovan tietosuojalakia. Niin syyllistynkö rikokseen, jos otan tietosuojavaltuutettuun yhteyttä?
En voi ottaa yrityksen asiakkaisiin suoraan yhteyttä, sen tajua, mutta miten tietosuojalakien rikkomisten paljastamisen viranomaiselle?
Mitä laki sanoo tästä?
Ei saa puhua. Ei kotona eikä kylässä, ei edes niin, että kertoo tapauksesta ilman nimiä.
En muista, kuinka pitkä valitusaika noissa on. Tai aina voi yrittää kannella, eri asia onko asia umpeutunut. Lörppösuita on aina ollut, varsinkin ennen.
Muistan, kun nuorena, 23-vuotiaana sain viran. Kun kadulla tuli alkoholisti hoiperrellen vastaan, ystäväni totesi 'tuokin on varmaan teillä asiakkaana'. Ajattelin heti, että vaitiolo koskee kaikkia, ja sanoin 'en tiedä'. Koska ajattelin jotenkin että vastatessani 'olen vaitiolovelvollinen' annan ymmärtää, että kyllä on mutten saa sanoa.