Puhelu sukulaiskääkältä: aiheena äitini rahat. Vähän avaudun tässä.

Minä olen viiskymppinen, äitini 80-vee ja sukulaiset; äidin siskot ja heidän lapsensa samaa ikäluokkaa.
Äiti on jo hokara, ja tarvitsee apua elämiseensä, vaikka asuukin yksin omassa rivitalokaksiossaan.
Nykytekniikka on täyttä herbreaa hänelle, eikä mm. pankkikortti ja pankkiautomaatit ole hänen käytettävissään ollenkaan.
Joten minulla on hänen pankkikorttinsa sekä tunnarit. Laskut maksan minä hänen tililtään, ja käteistä käymme yhdessä nostamassa hänen tililtään.

Sukulaiskääkkä, erään tädin tytär ja yhtä rasittava asioihin puuttuja kuin äitinsäkin soittaa:
Serkku: "Niin kyllä tämä nyt ikävältä kuulostaa, kun Ritva (nimi muutettu, äitini) sanoo, ettei hänellä ole KAKSKYMPPIÄ viikossa rahaa käyttää."
Hiljaisuu. Serkku jatkaa, on saanut jo hieman lisää rohkeutta puheluun, alkaa äänessä olla paatosta: " Että kyllä se nyt on ihmeellistä, ettei sen enempää Ritvan eläkkeesä muka jää. Me kyllä tätä nyt ihmetellään, että mitenkä se on oikein mahdollista?"
Kuulen jo selvästi myös tätien syyllistävän kuoron luurin takaa. Nythän on sitten ihan selvää, ilman mitään epäselvyyttäkään, että minä kuppaan äitini eläkettä ja jätän vanhalle äidilleni kakskymppisen viikossa käyttörahaa.
MInä: " Ai niinkö se äiti sanoi?" "Kyllä se tosiaan on ihmeellistä. En minä voi sitä ymmärtää että miten se niin voi olla:"
Kääkkä ihmettelee: "Miten niin et voi ymmärtää?"
Minä, tässä vaiheessa olen jo saanut vedettyä henkeä ja käynyt läpi jo kaikki mahdollisuudet miten minua ja minun tekemisiäni on tätien ja muiden kääkkien joukossa käyty läpi. Minähän olen se Epäluotettava ja Musta Lammas muutenkin.

Minä: "No kyllä se on sitten parempi, että minä jätän nämä äidin raha-asiat muille. En missään nimessä enää sekaannu äidin asioihin. Lähetän sulle pikakirjeessä pankkitunnukset, jotta saatte hoitaa asiat tästä lähtien."
Serkku: "Niin että mitenkä, ettäkö minäkö ne tilit ja laskut sitten..."
Minä painan päälle, enkä aio kuunnella enempää: "Joo hoidat vaan asiat äidin kanssa niin että tosiaan menee varmasti oikein. Se on parempi kaikille että minä en noihin asioihin sekaannu. Tehän asutte siinä lähellä muutenkin,niin hoidat sitten sen asian. Tai voihan Kaisa (= nimi muutettu, tätini) myös pankissa käydä. Ihan miten vaan. Pääasia on kyllä että menee varmasti oikein nyt nämä asiat. "
Minä jatkan: "Olen tässä juuri lähdössä mutsin luona käymään, niin hoidan tämänkin asian sitten samalla selväksi. Tehän sitten menette sinne tällä viikolla, vai mintenkä?"

Se on nimittäin sillä tavalla, että mitkään sukulaiset tai muutkaan välittävät lähimmäiset ei ala minua epäilemään varkaaksi. Tunnen sukulaiseni ja tiedän miten niinsanottu päättelyketju on siellä mennyt.
Kenellekään ei vaan tullut mieleen kysyä tai tarkistaa asiaa mistään, äidiltä taikka minulta. Äiti ei nimittäin muista eikä tajua rahasta nykyään juuri mitään. Ja se raha mitä hänellä on, on riittänyt aivan mainiosti ja ostokset ovat vakiot ja menot ei paljon vaihetele. Mutta jos dementikosta tuntuu että rahaa ei ole, ja jos sukulaiset on sitä mieltä että tytär varastaa, niin sittenhän täytyy puhaltaa peli poikki täysin.
Passaa mulle ihan hyvin. Yhtään puhelua en enää äitini rahoista ota vastaan. Ne hoitaa, jotka osaa.
Palstan shcerlokeille tiedoksi: tarinaa hieman muuteltu, että ei kannata alkaa ihan kirjaimellisesti alkaa ristiintaulukoimaan mahdollisia virheitä. Tunnistamisen puolesta mulle on aivan sama. Kunhan vaan ei tarttis lukea niitä kymmentä viestiä, joissa joku pilkuviilaaja löytää jonkun epäjohdonmukaisuuden ja jää junnaamaan siihen. Ei mulla muuta.