12-vuotias inhoaa ja on kai kateellinen 2 -vuotiaalle sisarelleen. Keinot lopussa

Meillä uusioperheessä silloin 12 v oli tottunut olemaan se perheen nuorin ja huomion keskipiste. Tuossa iässä kun perheeseen tupsahtaa nuorempi sisarus (meillä 6 v) sota on valmis, jos vanhemmat eivät vedä samaa köyttä.  Murkkuikä pukkaa päälle.

Meillä ainoa pelastus olisi ollut, että perheen aikuiset ovat oikeasti aikuisia ja yhtä mieltä säännöistä. Kun perheen vanhin lapsi muutti pois kotoa, vkl-lapsi sai hänen huoneen käyttöön. Keskustelin miehen kanssa asiasta, ja hän sanoi luvanneensa huoneen tytöllensä ja asia on näin kun kerran oli luvannut. Seuraavalla viikolla laitoin paikalliseen vuokravälitykseen asuntohakemuksen.  Ollaan edelleen väleissä exän kanssa työasiossa. Mun puolesta olis hyvät välit vaikkei työasioita olisikaan - tuskin hänkään hoitelis työasioita mun kanssa jos ei oltais väleissä. Meillä asiat vaan meni näin. 

Jotkut esikoiset eivät siedä lainkaan kilpailua.

Itse synnyin kolmanneksi lapseksi perheeseen, jossa oli jo ennestään 2 lasta, vuoden ikäerot ja avioero vireillä.

Isä huiteli naisten perässä ja inhosi kakaroita,

äiti oli väsynyt ja laiminlöi lapsiaan.

Minut jätettiin alle 1-vuotiaana hoitoon 2-vuotiaalle isoveljelle ja 4-vuotiaalle isosiskolle,

kun vanhempien piti käydä juhlimassa.

Kun he tulivat, minulta oli lyöty yksi yläetuhammas irti,

tai olin pudonnut/ työnnetty alas jostain korkealta.

Sairaalassa vanhemmat

selittelivät, että olin muka kontannut päin tuolia, niin että etuhammas irtosi. En usko että mikään taapero muka konttaa niin lujaa?...

Opetus: vuonna 1970 ei ollut lastensuojelua & älkää jättäkö vauvoja lasten hoidettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Muistan kun vanhemmat saivat sisaruksen ja kyllä ketutti, kun ensin oli kielletty tekemästä sitä ja tätä ja tuota. Sitten yht'äkkiä piti kakaraa piettää sylissä ja olla ilmainen lapsenvahti. Meinasivat paskavaippojakin pistää vaihtamaan, mutta siihen pistin rajan. Itse sen hankkivat joten saivat kärsiä siitä sitten. Vasta kun tämä kasvoi, eikä tarvinnut enään vahtia alettiin tulemaan toimeen ja mukava se nyt on , vaikka meitä kohdellaan erilailla koska uusioperhe. Lapsi on molempien silmäterä ja mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä kauemmaksi vanhemmat tuntuvat muuttuvan henkisesti, vaikka fyysisesti ovatkin läsnä.

Sama täällä. Olin 13 ja tajusin kerran, että äidin maha pömpöttää ja tajusin juuri tosiaan mitä sen on. Uusi sisarus. Tiesin myös tasan tarkkaan, että se tietää lapsenhoitoa iltaisin. Ketutti raakasti kunnes se syntyi, ja vähän lievemmin varmaa vuosi sen jälkeen. Toinen pikkuveli oli jo 6 v.  Ihan jaan tämän kommentin tuntemukset, ja oltiin onnellinen ydinperhe ja täyssisaruksia. Mutta kun totuin uuteen tuolokkaaseen, niin en olisi pois antanut. Nyt aikuisena olen todella onnellinen veljistä.

Antakaa nyt vähän armoa sille 12-vuotiaallekin: mustasukkainenhan se on, ja se on luonnollista.

Ap, älä nyt ylihysterisoi sitä että tyttö sanoi ettei pidä pikkulapsista. Hänellä on ihan oikeus sellaiseen mielipiteeseen, vaikka itse et näköjään ymmärräkään että joku voi ajatella lapsista noin.

Vaikuttaa, että yhteistyö toimii huonosti tytön toiseen kotiin. Onko siellä sama tilanne? Tuo vuoroviikkosysteemi on niin mutkikas lapsen kannalta. Lapsi voi heijastaa pahaa oloaan molemmissa, tai vaan toisessa perheessä, riippumatta siitä, missä on syy. Vuoroviikkosysteemissä lapsi on rumasti sanottuna heittopussi, eli hänellä ei ole pysyvää kotia, perhettä. Ei ketään, joka näkisi hänen tilanteensa koknaisuutena. Hyvin kuvaa tuo äidin kommentti tätä ikävää suhtautumista. Se on teidän asia. Miten se voi olla vain teidän asia, jos hänen lapsensa voi huonosti. tietääkö joku, mikä hänen oma kokemuksensa järjestelystä on, mikä on hänen perheensä, mihin hän kuuluu? Mitä hän toivoisi? Tilanne on lapsen kannalta erityisen vaikea, kun toiseen tai molempiin perheisiin tulee uusia lapsia, jotka ovat siellä koko ajan, osana pysyvää perhettä. Ulkopuolisuuden tunne voi olla voimakas. Jo se voi olla lasta traumatisoiva asia. Tytön oireilu suhteessa haasteisiin, joita hän joutuu kohtaamaan, on kuitenkin pientä. Lisäksi on tuo murkkuikä ja siihen liittyvä asiattomuus. Se näyttää nyt fokusoituvan tuohon vähän pitkähköksi venähtäneeseen imetykseen. Se ei ole syy, vain kohde. Kyllä 12-vuotiaskin näkee, että ei se ihan tavanomaista ole. Isä vain reilusti hellittelemään taaperoa tytön läsnäollessa ja sitten tytölle riittävästi kahdenkeskistä aikaa isän kanssa. Kesksutelua tytön kokonaistilanteesta perheneuvojan kanssa ja tytön kanssa. Tytön tunne siitä, että olette perhe, missä hän on vertainen ja tärkeä jäsen, on ensiarvoisen tärkeää.

Mitä enemmän te alleviivaatte sitä, että tytön pitää pikkuveljeään rakastaa sitä vähemmän se lapsi sitä rakastaa. Käykää aikuiset neuvolassa kysymässä ohjeita.

Lapsen arki on pysyvästi muuttunut, eikä ilmeisesti parempaan suuntaan. Eikö silloin ole ihan luonnollista olla nyreä? Tuntuu ap että olet loukkaantunut lapselle.

Älä tee mitään vaan isä hoitaa tyttöä järjestelyjä. Teette asiat niinkuin muulloinkin. Jos tyttö suuttuu jostain niin omaan huoneeseen rauhoittumaan ja pois saa tulla kun on valmis pyytämään anteeksi. Jos kysyy miksi et pilko hänen ruokaansa tai muuta typerää, perustele se hänelle "osaat jo itsekin". Älä anna teiniprinsessan pompotella. Huomioikaa silti myös tyttöä. Auttakaa läksyissä. Antakaa valita ruoka mitä valmistatte ja ottakaa tyttö mukaan touhuun.

Meillä alkoi 11 v. esiteini-iän oireet, ovet paukkuivat ja pinna oli kireällä. Nyt lapsen täyttäessä 13 v. on seesteisempää.

Hyvä ettei teini tykkää pikkulapsista. Ei ainakaan heti omia tee. Älä pakota hoitamaan ja huomioimaan pientä. Se tapahtuu itsestään kun lapsi on siihen valmis.

Ymmärrän, että aloituksessa oli vain muutama esimerkki koko tilanteesta. Silti kysyn, miksei 12-vuotiaalle olisi voinut myös pilkkoa niitä kasviksia? Seuraavalla kerralla olisitte voineet pilkkoa niitä yhdessä, taas myös sille 12-vuotiaalle. Hän haluaa näkyvää huolenpitoa ja rakkaudenosoituksia.

Onko miehesi keskustellut tämän tyttären kanssa asiasta? Taitaa viha olla syvemmällä kuin vain pikkuveljensä.Nyt vain likka pöydän viereen ja kysymys: mikä harmittaa ja teette likalle selväksi, että TE olette nyt perhe ja perheessä ei käyttäydytä noin. Taitaa likka haaveilla äitinsä ja isänsä yhteenpaluusta.

Kysykää tytöltä mikä ratkaisu olisi hänestä paras,kun asiat eivät voi jatkua samalla tavalla.Lain mukaan 12-vuotiasta täytyy kuunnella jo ja hän saa sanoa kumman tykönä haluaa asua.

Vähän ymmärrystä tytölle. Kaikki ei pidä pikkulapsista, eikä tarvitsekaan. Maapallon kannalta parempi niin! Itse vihasin pikkulapsia 12-vuotiaana, ja olisi ollut todella todella vaikea tilanne mulle jos perheeseen olisi tullut yhtäkkiä vauva. Joten ymmärrän tyttöä. Et voi vaatia rakastamaan tai edes pitämään tai viettämään aikaa, tietysti haukkuminen yms ei ole ok. Voi olla että myöhemmin lämpenee veljelleen, kun ei ole enää tissiä imevä kakkavaippa, vaan oma persoonansa. Itse olen pikkulapsivihassa edennyt siihen pisteeseen että oman lapsen hankin ja häntä rakastin, nykyisin pidän muutamasta pikkulapsesta ja muita siedän.

Nixu71 kirjoitti:

Onko miehesi keskustellut tämän tyttären kanssa asiasta? Taitaa viha olla syvemmällä kuin vain pikkuveljensä.Nyt vain likka pöydän viereen ja kysymys: mikä harmittaa ja teette likalle selväksi, että TE olette nyt perhe ja perheessä ei käyttäydytä noin. Taitaa likka haaveilla äitinsä ja isänsä yhteenpaluusta.

Tässä on kyllä totta, vaikka ehkä äänensävy vaikuttaa tylyltä. ;D

Yhteenpaluusta haaveilu on normaalia ja ymmärrettävää. 12v on vaikeassa tilanteessa, ja murrosikäkin aluillaan. Uusi vauva vie yhteenpaluun haavetta kauemmas ja harmittaa siksi. Ja voi olla, että tyttö salaa tykkääkin pikkusisaruksesta, mutta kokee ristiriitaa, koska ei mielestään saisi tuntea niin (taas se yhteenpaluu, lojaalisuus omaa äitä kohtaan jne.). Vaikka olisikin täysin kuviteltua niin se on tunne ja normaalia. Mustasukkaisuutta on aikuisenkin vaikea myöntää, saati 12v, paljon helpompi on keksiä tuommoisia "se vaan huutaa ja kakkaa ja haisee ja kiusaa ja ja ja" syitä vihalle. Ymmärrystä tytölle. Yhdinperheenkin lapsi voi olla hankala kun murrosikä alkaa. Toisaalta ap voit ottaa jopa luottamuksen osoituksena, että lapsi kiukuttelee sulle kuin olisit hänen oma äiti. Ja sanoit, että alkuun oli itselläsikin se tunne, koska ne hyvät välit... Älä nyt luovuta sen suhteen, vanhemmuuteen kuuluu muutakin kuin olla aina hyvissä väleissä. Ole esimerkkinä ja usko itse, että te tämänkin kriisin selvitätte vielä yhdessä. Ole tasa-arvoinen aikuinen perheessä, älä etsi turhaan syitä miten miehesi komentaa tyttöä tms, se aiheuttaa vaan teidän välien huononemista. Enkä tarkoita, että teinillä tarvitsee olla lupa puhua ja käyttäytyä miten sattuu. Rajat kuntoon, mutta ymmärryksellä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että aloituksessa oli vain muutama esimerkki koko tilanteesta. Silti kysyn, miksei 12-vuotiaalle olisi voinut myös pilkkoa niitä kasviksia? Seuraavalla kerralla olisitte voineet pilkkoa niitä yhdessä, taas myös sille 12-vuotiaalle. Hän haluaa näkyvää huolenpitoa ja rakkaudenosoituksia.

voi ei. 12 v osaa jo pilkkoa itse ja osaa käyttää haaruhaarukkaa ja veistä. Isänsä täytyy ottaa huomioon enemmän tyttöä ja käydä kahden kesken esim uimassa. Fillaroimassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän asiatonta oli mun viestissä jossa sanoin että alottaja vois lopettaa 2-vuotiaan imetyksen että tyttökin saa huomiota? Mitäs tissinlutkuttaja poikia nää mielensäpahottaja imetysfanaatikot kasvattaa?

tottakai imettää antakoot isänsä huomiota lapselleen. Vauva on tärkeä ja siinä riittää puuhaa.

Laittakoot isänsä tytön ruotuun. Sulla on vauva ja puuhaa riittää. Tyttö kans hommiin. Liikaa aikaa kun ehtii räyhäämään.

Vierailija kirjoitti:

Luin jokaisen vastauksen, kiitos niistä. Eilen alkoi taas tytön viikko eli hän on nyt täällä luonamme. Moni takertui siihen turhautuneena kirjoittamaani "pikkuperhe" asiaan. Tyttö on minulle tärkeä, hän vaan on jo pitkään aiheuttanut meille paljon hankaluuksia. Kaipaan hirveästi sitä aikaa, kun sain hänen kauttaan kokea välähdyksiä siitä, mitä äidinrakkaus ja lapsen osoittama rakkaus voisi olla. Miehelläni on nyt viimeaikoina ollut paljon työstressiä ja hänkin harmitteli sitä, kun "sen kakaran täytyy taas tulla tänne kiukuttelemaan". Ihmuset sanovat ikäviä asioita väsyneinä.

Aamulla ehdotin tytölle, josko lähtisimme shoppailemaan ja syömään ihan vaa tyttöjen kesken, mutta hän tiuskaisi " Jää sä vaan tänne imetyslehmäksi X:lle(pojallemme, meen mielummin yksin!" Taskurahaa emme suostuneet hänelle antamaan nimttelyn vuoksi.

Ärsyttää huomata miten olemme tytön nähden varpaillamme poikamme suhteen, etenkään isä ei uskalla hellitellä poikaa mitenkään tytön nähden vaan tekee sen sitten salassa. Tosi vääristynyttä oikeastaan, kun miettii.

Aluksi yritimme saada tytön mukaan vauvan hoitoon, koska perhetuttavamme suosittelivat sen olevan paras ja luontevin tapa saada hänet välittämään vauvasta. Lopetimme sen huomattuamme, ettei se toimi.

Pakko vielä mainita, että tyttö ei kuitenkaan koskaan ole vaikuttanut millään tapaa väkivaltaiselta pikkuveljeään kohtaan, joten sitä en oikein osaa pelätä. Niin vieras ja hirveä ajatuskin.

Illalla yritämme pitää koko porukalla leffaillan, josko se onnistuisi. Mieheni kävi hakemassa kaikkia tytön lempiherkkuja vaikka marmattikin, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Välillä tuntuu kuin mulla olisi täällä kaksi teiniä.

- ap

Ei mee läpi. Sanasta sanaan lainaukset kuulostaa liian feikeiltä, sori. 

Viinirypäleet ovat karmeita myrkkypesiä ja lisäksi paloittelemattomina tosi vaarallisia pikkulapsen 'natustaa'.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä nyt ylihysterisoi sitä että tyttö sanoi ettei pidä pikkulapsista. Hänellä on ihan oikeus sellaiseen mielipiteeseen, vaikka itse et näköjään ymmärräkään että joku voi ajatella lapsista noin.

Kuka pikkuteini muka pitäisi jostain kaksivuotiaasta nassikasta, joka ehtii kaikkialle, sotkee ja rikkoo hänen tavaroitaan, jonka kanssa on pakko jakaa kaikki, jota pitäisi vahtia ja leikittää, jonka kiukkuhuutoa on pakko kuunnella, joka kiinnittää kaikkien huomion, mukaan lukien sen oman vanhemman?