Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
12-vuotias inhoaa ja on kai kateellinen 2 -vuotiaalle sisarelleen. Keinot lopussa
06.04.2017 |
Tyttö on miehen entisestä liitosta ja on meillä viikko-viikko-systeemillä, eli hänen pitäisi jo olla tottunut vähän alle 2-vuotiaaseen veljeensä, mutta ei. Aluksi vauvamme synnyttyä tyttö ei olisi tahtonut lainkaan tulla luoksemme vauvan takia. Aluksi koitimme saada häntä mukaan vauvan hoitoon, mutta pitkän vänkäämisen jälkeen luovutimme ja teimme käytännössä jaon, jossa minä huolehdin tytön viikolla vauvasta ja isä koitti pitää laatuaikaa tyttärensä kanssa. Koko aikana isosisko ei ole kertaakaan vapaaehtoisesti pitänyt vauvaa sylissä tai tehnyt yhtään mitään hänen hyväkseen, korkeintaan sietää häntä.
Tyttö ei ole enää mikään pentu vaan esim meikkaa jo joka päivä ja näyttääkin ihan teiniltä. Ollaan kysytty tytöltä kuin aikuiselta, että miksi suhtutuu pikkuveljeensä niin tympeästi ja hän on vastannut inhoavansa pojan itsekkyyttä ja avuttomuutta, eikä hänestä kuulemma ole mitään iloa, pelkkää riesaa. Kerran pilkoin pojalle kasviksia sormiruokailua varten, niin tyttö suutahti, miksen pilko hänellekin. Toisella kertaa otimme kaupassa viinirypäleitä, jotta niitäkin on helppo pojan natustaa, niin tyttö osoitti mieltään siitäkin, koska olisi tahtonut itselleen koko rasian.
Olimme tytön kanssa tosi hyvissä väleissä ennen pojan syntymää, mutta pakostikin tämä hiertää meidän välejä. Imetän poikaa vielä ja siksi tyttö nimittelee minua pojan tuttipulloksi tai maitosäiliöksi, haukkuipa joskus vitsikkäästi lehmäksikin.
Tulipas vuodatus. Mitä ihmettä tässä voisi vielä keksiä, inhoaako tyttö pikkuveljeään loppuikänsä..
Kommentit (105)
Pikkuveljet voivat oikeasti olla pelkkä riesa isommille sisaruksilleen. Antakaa tytölle ymmärtämystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tytön pitäisi osallistua vauvan hoitoon? Se homma kuuluu vanhemmille eikä sisaruksille. Kyllä täällä itse kukin olisi 12-vuotiaana hikeentynyt jos omat vanhemmat olisivat ensin eronneet ja sitten jostain ilmestyisi äitipuoli ja siihen sitten vielä sisaruspuolikin jonka hoitoon pitäisi osallistua.
Jos tyttö sietää vauvaa niin hyvä. Tykätä tai hoitaa ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
No mitä tyttö oli silloin mieltä, kun kysyitte häneltä asiasta ennen pikkuveljen hankkimista? Jos ei halunnut veljeä silloinkaan, niin miksi ihmeessä teitte?
No eihän lapsi nyt päätä tehdäänkö siskoja ja veljiä! Tämän on juuri sitä lapsidiktaattorikasvatusta, josta koko homma meni pieleen: toinen on mustasukkainen toiselle. Nykylapset kasvatetaan liian itsekkäiksi - minä minä minä minä; lapsi saa päättää vanhempiensakin elämän(kö?).
On luonnollista olla mustasukkainen, kun sisarus syntyy, mutta olisi kyllä luonnollista myös tutustua sisarukseen ja oppia rakastamaan tätä niin, että ei ole enää mustasukkainen. Ehkä siitä vain ei näin suurissa ikäeroissa (ja tässä vielä tytölle se, että isä on "lähtenyt pois" eli avioero) koskaan lopu (kirjoitin siskoni pojista tuossa yllä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kokoaikaisesti omalle äidilleen, jos ei tilanne ala muuttumaan. Ei todellakaan saa pakottaa tyttöä olemaan pikkuveljensä kanssa. Voi tavata isäänsä esimerkiksi kaupungilla.
Kieltämättä pieni perheemme huokaisee usein helpotuksesta, kun tyttö palaa äidilleen, mutta väärinhän se on. Tyttö on isälleen rakkainta maailmassa ja tärkeä tietysti minullekin, hänen käytöksensä vaan on todella ikävää. Isäänsä kohtaan tyttö on sitä paitsi nykyään jo herttainen eli tykkää halailla ja viettää aikaa hänen kanssaan, kunhan pikkuveljensä ei kuulu siihen.
- väsynyt apPikkuvelipä nyt vaan kuuluu siihen, halusi pikkuprinsessa niin tai ei. Väärin se on että jätetään pienin pois kuvioista, koska pikkudiktaattoriprinsessa niin tahtoo. Oikeasti, väärin. Se pikkusisarus nyt on siinä eikä siitä katoa, sietää jo hyväksyä asia kun on jo kaksi vuotta diivaillut.
Kannattaa myös muistaa, että pikkusisarus saa kuitenkin paljon enemmän huomiota koska on pienempi ja saa olla isänsä kanssa joka viikko. Joten mielestäni on ihan reilua, että isä ja vanhempi lapsikin saavat olla välillä ihan kahden, ja tehdä mitä huvittaa ilman että pikkuveli vie kaiken huomion. Pienempi voi olla äitinsä kanssa sen aikaa. Ei se ole mitään pienenemmän pois sulkemista, kun pojan isällä on kuitenkin joka viikko aikaa olla pojan kanssa. 10v on vaan aika iso ikäero, eikä lapsia välttämättä kiinnosta samat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tytön pitäisi osallistua vauvan hoitoon? Se homma kuuluu vanhemmille eikä sisaruksille. Kyllä täällä itse kukin olisi 12-vuotiaana hikeentynyt jos omat vanhemmat olisivat ensin eronneet ja sitten jostain ilmestyisi äitipuoli ja siihen sitten vielä sisaruspuolikin jonka hoitoon pitäisi osallistua.
Jos tyttö sietää vauvaa niin hyvä. Tykätä tai hoitaa ei tarvitse.
12-vuotias on tosiaa jo aika iso, eli hänen kanssaan pystyy puhumaan tilanteesta. Keskustelemaan siis. (Ei komentaa tai opettaa vain.)
Sopikaa tytön kanssa, että "sinun ei tarvitse rakastaa pikkuveljeä, tai sinun ei tarvitse pitää hänestä, mutta sinun tulee käyttäytyä hyvin ja ystävällisesti pikkuveljeä kohtaan".
Itseäni auttoi tämä isäpuolen suhteen. "Sinun ei tarvitse pitää hänestä/rakastaa häntä; riittää kun käyttäydyt hyvin." (Ei isän tilalle, isäksi.)
Ja ei tosiaa hoitopakkoja tytölle, älkääkä jättäkö kahdesttaan jotta ei kiusaa/lyö tms. - tässä suhteessa mustasukkainen 12-vuotias on vielä hyvin hyvin lapsi ja pieni itsekin. (Jos veli vaikka lyö, niin saattaa kiukuissaan tehdä saman.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on aikanaan saanut elää perheen taaperona, nyt on pienemmän vuoro. Perheen säännöt selväksi ja tyttö opettelee ne. Tuon ikäinen osaa pestä itse omat hedelmänsä ja pilkkoa vihanneksensa. Sitäpaitsi tyttö tuskin haluaa vaihtaa viikonloppuherkkujaan niihin viinirypäleisiin? On epäreilua pienintä kohtaan, että isä viettää joka toisen viikon siskon kanssa. Se omalla tavallaan myös vääristää sisarussuhteita. Meidän samanikäinen lapsi on sitäpaitsi suurimman osan hereilläoloajasta koulussa, kavereilla ja harrastuksissa.
Kateellisuus ja mustankipeys on normaalia sisarusten välillä, mutta en tilanteessasi jättäisi lapsia kahdestaan missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kokoaikaisesti omalle äidilleen, jos ei tilanne ala muuttumaan. Ei todellakaan saa pakottaa tyttöä olemaan pikkuveljensä kanssa. Voi tavata isäänsä esimerkiksi kaupungilla.
Kieltämättä pieni perheemme huokaisee usein helpotuksesta, kun tyttö palaa äidilleen, mutta väärinhän se on. Tyttö on isälleen rakkainta maailmassa ja tärkeä tietysti minullekin, hänen käytöksensä vaan on todella ikävää. Isäänsä kohtaan tyttö on sitä paitsi nykyään jo herttainen eli tykkää halailla ja viettää aikaa hänen kanssaan, kunhan pikkuveljensä ei kuulu siihen.
- väsynyt apPikkuvelipä nyt vaan kuuluu siihen, halusi pikkuprinsessa niin tai ei. Väärin se on että jätetään pienin pois kuvioista, koska pikkudiktaattoriprinsessa niin tahtoo. Oikeasti, väärin. Se pikkusisarus nyt on siinä eikä siitä katoa, sietää jo hyväksyä asia kun on jo kaksi vuotta diivaillut.
Kannattaa myös muistaa, että pikkusisarus saa kuitenkin paljon enemmän huomiota koska on pienempi ja saa olla isänsä kanssa joka viikko. Joten mielestäni on ihan reilua, että isä ja vanhempi lapsikin saavat olla välillä ihan kahden, ja tehdä mitä huvittaa ilman että pikkuveli vie kaiken huomion. Pienempi voi olla äitinsä kanssa sen aikaa. Ei se ole mitään pienenemmän pois sulkemista, kun pojan isällä on kuitenkin joka viikko aikaa olla pojan kanssa. 10v on vaan aika iso ikäero, eikä lapsia välttämättä kiinnosta samat asiat.
Joo, isäaikaa ehdottomasti tytölle. AIkaa jossa isä on vain tytön.
Oma isäni kuoli, kun olin lapsi. Se oli niin järkyttävä menetys, että sitä ei voi sanoakaan. Aikuisena mietin, että entä jos isä olisi lähtenyt pois ( = hylännyt) ja hommannut uuden (paremman?) perheen ja paremmat lapset? Miten sen olisi voinut mitenkään kestää. En olisi enää kelvannutkaan isälle tytöksi, eikä se olisi halunnut asua meillä, vaan olisi hommanut uuden (paremmman, rakkaamman) perheen. Toisaalta olisin voinut vielä nähdä isää.
Lapsi on aina itsekäs - oma isä, oma äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kokoaikaisesti omalle äidilleen, jos ei tilanne ala muuttumaan. Ei todellakaan saa pakottaa tyttöä olemaan pikkuveljensä kanssa. Voi tavata isäänsä esimerkiksi kaupungilla.
Kieltämättä pieni perheemme huokaisee usein helpotuksesta, kun tyttö palaa äidilleen, mutta väärinhän se on. Tyttö on isälleen rakkainta maailmassa ja tärkeä tietysti minullekin, hänen käytöksensä vaan on todella ikävää. Isäänsä kohtaan tyttö on sitä paitsi nykyään jo herttainen eli tykkää halailla ja viettää aikaa hänen kanssaan, kunhan pikkuveljensä ei kuulu siihen.
- väsynyt apPikkuvelipä nyt vaan kuuluu siihen, halusi pikkuprinsessa niin tai ei. Väärin se on että jätetään pienin pois kuvioista, koska pikkudiktaattoriprinsessa niin tahtoo. Oikeasti, väärin. Se pikkusisarus nyt on siinä eikä siitä katoa, sietää jo hyväksyä asia kun on jo kaksi vuotta diivaillut.
Kannattaa myös muistaa, että pikkusisarus saa kuitenkin paljon enemmän huomiota koska on pienempi ja saa olla isänsä kanssa joka viikko. Joten mielestäni on ihan reilua, että isä ja vanhempi lapsikin saavat olla välillä ihan kahden, ja tehdä mitä huvittaa ilman että pikkuveli vie kaiken huomion. Pienempi voi olla äitinsä kanssa sen aikaa. Ei se ole mitään pienenemmän pois sulkemista, kun pojan isällä on kuitenkin joka viikko aikaa olla pojan kanssa. 10v on vaan aika iso ikäero, eikä lapsia välttämättä kiinnosta samat asiat.
Niin että tanssitaan vaan 12v pikkudiivan mukaan hänen pillinsä tahtiin? Ihan rauhassa. Meillä lapset eivät kyllä määrää kuka tekee mitä ja kenen kanssa. Meillä kysytään lapsen mielipide, mutta päätösvalta on aikuisilla. Mitä siitä tulee jos 50% kuukaudesta taapero joutuu vanhempiensa luona dissatuksi eikä reppana edes ymmärrä että miksi. Tuota voi kokeilla sitten kun poika kasvaa ja ap pystyy lapselleen selittämään miksei häntä hyväksytä iskän puuhiin mukaan ja itse en noin toimisi silloinkaan, koska kyseessä on perhe. Kyllä se 12v joutuu nyt vaan sopeutumaan siihen että iskällä on toinenkin silmäterä. Sellaista se on elämä, on asioita joihin voi vaikuttaa ja sitten niitä joihin ei voi. Esimerkiksi toisten lisääntyminen...
Kyllähän tuosta paistoi läpi, että tyttö kaipaa sun seuraa. Teillä oli hyvät välit ja nyt sä olet vaan veljen kanssa.
Suuttuu sulle, kun pilkot sormiruokas ja jätät hänet ilman.. jne.
Mitäs jos pitäisitte tyttöjen hemmitteluillan. Tai mitä te ennen teittekään ja kivaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti inhoaa. Toi on paha ikä saada sisaruksia, etenkin jos ei siinä välissä ole ketään ja varsinkin jos on kyse uusioperhekuviosta. On omaa kokemusta.
Äitipuolena yrittäisin, jos vielä onnistuu, tekemään jotain (kivaa) vain kaksin tytön kanssa, sen aikaa kun poika on päiväunilla, hoidossa tai muuten muualla.
Kielenkäytöön puuttuisin myös heti, tytön pitää todellakin tajuta, että sanoja ei viskellä miten sattuu, vaikka kuinka tekisi mieli. Ellei tyttö hyvällä usko, niin sitten kovalla. Tuollainen käytös pitää lopettaa alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä ole isä lähtenyt minnekään? Heillä on yhteishuoltajuus. Tuon ikäisen pitää jo ymmärtää, että tahtoaan ei aina saa läpi ja ihmisillä on muitakin velvollisuuksia kuin huvittaa häntä 24/7. Ymmärtäisi jotenkin jos pikkusisarus olisi vasta syntynyt, mutta edelleen kahta vuotta myöhemmin kipuilee noin pahasti.
Syy miksi suhtaudun asiaan näin kärkkäästi, on siinä että tilanne kuulostaa melkein omalta lapsuudeltani. Sillä poikkeuksella että isosisko on jo 40 ja käyttäytyy edelleen samoin. Sanomattakin selvää että oli siihen asti isin pikku prinsessa ja tottunut saamaan aina kaiken mitä halusi. Hoitamaan hän ei minua joutunut, mutta hänelle riitti että isän huomio ei ollut sataprosenttisesti hänessä. Erittäin haastava ihmistyyppi edelleen, isä ei raaskinut pistää hänelle rajoja missään vaiheessa. Pikkusisarukset saivat sitten väistellä ja sopeutua.
Ystävälläni on veljeensä ikäeroa 10 vuotta. Tuo veli juurikin jaksoi aina valittaa, kun pikkusiskonsa sai jotain mitä hän ei lapsena saanut. Ja edelleen päälle kolmekymppisenä tuo isoveli jaksaa marmattaa aiheesta.
Minulla ja omalla veljelläni on ikäeroa 3 vuotta (olen nuorempi) eikä se pieni ikäero ole koskaan tehnyt meistä läheisempiä. Veljeni on aina inhonnut minua, enkä ole koskaan saanut sille mitään selitystä. Tosin äiti arvelee sen johtuvan siitä, että olemme sisaruksina niin erilaisia, mutta voihan se olla että pikkusisaruksena "rosvosin" häneltä huomiota.
Asiaan ei sinänsä ole mitään ratkaisua, mutta älä ainakaan pakota tyttöä ottamaan isosiskon roolia. Aiemmin joku veikkailikin, että tyttöä saattaa harmittaa, että hän saa isänsä vain osittain, kun taas "uusi lapsi" saa isän kokoaikaisesti. Pyrkikää siihen, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti ja että tyttö saa laatuaikaa. Kenties isän kanssa juttelu voisi auttaa tyttöä? Isän täytyy ehkä vakuuttaa, että hän ei hylkää tyttöään ja että lapset ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolena yrittäisin, jos vielä onnistuu, tekemään jotain (kivaa) vain kaksin tytön kanssa, sen aikaa kun poika on päiväunilla, hoidossa tai muuten muualla.
Kielenkäytöön puuttuisin myös heti, tytön pitää todellakin tajuta, että sanoja ei viskellä miten sattuu, vaikka kuinka tekisi mieli. Ellei tyttö hyvällä usko, niin sitten kovalla. Tuollainen käytös pitää lopettaa alkuunsa.
Voin kertoa, että 12 vuotiasta ette enää kovistele kiltiksi mitenkään. Tyttö karkaa jos alat uhkailemaan sitä ja sit teillä onkin kohta sossut ovella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kokoaikaisesti omalle äidilleen, jos ei tilanne ala muuttumaan. Ei todellakaan saa pakottaa tyttöä olemaan pikkuveljensä kanssa. Voi tavata isäänsä esimerkiksi kaupungilla.
Kieltämättä pieni perheemme huokaisee usein helpotuksesta, kun tyttö palaa äidilleen, mutta väärinhän se on. Tyttö on isälleen rakkainta maailmassa ja tärkeä tietysti minullekin, hänen käytöksensä vaan on todella ikävää. Isäänsä kohtaan tyttö on sitä paitsi nykyään jo herttainen eli tykkää halailla ja viettää aikaa hänen kanssaan, kunhan pikkuveljensä ei kuulu siihen.
- väsynyt ap
Sinun suhtautumisesi tyttöön on väärä. Huomaa että et ole hänen äitinsä etkä siis oikeasti välitä hänestä. Kaikki mitä positiivista sanot on päälleliimattua. Oma suhtautumisesi on väärin tyttö kohtaa ja et ota häntä 'pienen perheenne' kuten sanot, mukaan ja yhteyteen. Eli erotat jo tytön pois tuolla lauseella perheestä. Ja miksi imetät 2 -vuotiasta. Alkaa mennä jo.....
Pyydä apua kaupungin/kunnan varhaiselta perhetyöltä. On ilmaista ja siellä on aikamoisia supernannyjä töissä, jotka on tarkoitettu just tollasiin tilanteisiin ennaltaehkäisevästi, ennen kuin tilanteet tosissaan kriisiytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen 2-vuotiaalle sisarelleen, joka olikin veli.
Sisar = sisarus = sisko tai veli
Ei-ap
Sisar - sisarelleen. Muualla paitsi Porvoossa :D
Alue: Aihe vapaa
Liian iso ikäero.
Siskoni lapsilla (täyssisaruksia) on 12 vuotta ikäeroa, ja isoveli on yhä edelleen järjettömän mustasukkainen pikkuveljelle, vaikka pojat ovat 15 ja 27 vuotiaat. Paljon yritetty, mutta ei tule näköjään koskaan loppumaan. Pienempänä oli todella hankalaa välillä. Nyt vanhempi poika ei tietenkään asu enää kotona, eikä ole asunut vuosiin. Silti huomauttaa jos pikkuveli saa jotain mitä hän ei saanut aikoinaan.
Liian iso ikäero - isoveli ehti oppia olemaan ainut lapsi ja vanhempiensa silmäterä.