Lue keskustelun säännöt.
Hei ÄITI, käytätkö naama-aikaa enemmän kännykkääsi kuin lapseesi kotona?
Lyyli-täti
06.04.2017 |
Tämä jatkuva roikkuminen somessa on mennyt aivan järkyttäväksi. Kotonakin äidit ja isit roikkuvat jatkuvasti somessa eivätkä leiki lastensa kanssa.
Hoh-hoijaa, mitähän näistäkin lapsosista tulee.
Juuri tuli tutkimus ulos, että ne lapset joille pienienä on LUETTU eniten pärjäävät ylivoimaisesti parhaiten tulevaisuudessa. Mieti sitä ja toimi sen mukaan!
Kommentit (37)
Käytän. Siinähän meuhkaat, ei ole minun ongelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tekopyhää. Itsekkin näitä kommentteja kirjoittaessa istutte naama ruudussa ettekä naama lapsessa. Nyt alkaa ne selittelyt. No kun mun lapsi on päikkäreillä. No kun mun lapsi on kaverilla. No kun mulla ei oo lapsia mutta oon silti vaan niin kiinnostunu muiden lapsista. No kun mä tulin palstalle vaan minuutiks ja huomasin tän keskustelun.
Kotiäidin lapset saa niin paljon muita enemmän huomiota, että satunnainen sometus on täysin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Juu onhan se aina surullista jos vanhempi ei huomioi lasta. Kuitenkin aika tavalla näissä väitteissä on vedetty mutkia suoriksi. On jotenkin hassua luulla, että ennen kaikki oli paremmin ja vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsille. Päin vastoin, on monia tutkimuksia joiden mukaan vanhemmat nykyään viettävät keskimäärin paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen. Ei niillä vanhemmilla ollut ennen usein aikaa edes sinne hiekkalaatikolle asti.
Toisekseen sitä on vain epäilty että älylaitteiden käyttäminen olisi vähentänyt lasten puheen kehitystä. Oikeaa tutkimustietoa tästä ei ole, sellaista mistä saisi suoran syy-seuraussuhteita vedettyä. Ihan yhtä hyvin kyseessä voi olla ns kesä -jäätelö-hukkumiset ilmiöstä. (Eli perinteinen esimerkki siitä että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia, sillä molemmat ilmiöt lisääntyvät kesällä). Yhtä hyvin huonontunutta puheenkehitystä voisi selittää suuremmilla ryhmäkoilla pk:ssa ja kouluissa, lisääntyneillä ympäristömyrkyillä ja lisäaineilla, maahanmuutolla ja kansainvälistymisellä...
Olen myös huomannut että puheterapeuteilla on pitkin vuosikymmeniä ollut varsin vakaita mielipiteitä puheen viivästymisestä, perustuen usein omiin päätelmiin ja mutuun. On ollut syynä tutin käyttö, nokkamukit, Nintendo ja milloin mikäkin.
Tottakai kannattaa olla sen lapsen kanssa läsnä ja laittaa se älylaite välillä pois. Kuitenkin tuollainen mutkat suoriksi -ajattelu saattaa mennä yhtä lailla pieleen ja ongelmien oikea syy voi silloin jäädä selvittämättä.
Saisinko tänne linkkiä niihin moniin tutkimuksiin, kiitos!
Aivosyöpä on seuraava nopeasti lisääntyvä syövän muoto. Niin se tämä evoluutio kehittyy, typerykset kuolevat pois, kuten aina, fiksuimmat jää jäljelle.
No et. Minä en muista ulkoa kaikkia vuosien aikana lukemiani lehtien numeroita, kirjojen nimiä tai nettijuttujen linkkejä. Jos nyt alkaisin etsimään sinulle tarjottimella, niin yhtä kauan siinä menisi aikaa kuin keneltä tahansa muultakin. Mutta jos et ole koskaan kuullutkaan näistä jutuista, niin tuskin kovin aktiivinen olet ollut seuraamaan erilaisia julkaisuja.
Syöpäjuttusi lähinnä kertoi argumentointisi tasosta, eikä sitä sen enempää viitsi edes kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Siinä hiekkalaatikon reunalla saattaa olla hyvinkin ainoa hetki että se äiti voi kurkata vaikka uutiset, sähköpostit ja hui vaikka vähän sitä fb:täkin. Seuraava tilaisuus on sitten kun lapset katsovat pikkukakkosta tai menevät nukkumaan. Kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä katselee nuo asiat puhelimistaan päivän mittaan, niin kotiäidille se kuitenkin tuntuu olevan hirveä synti. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin kyllä se pärjää. Miten se nyt eroaa sitten siitä että äiti vaikka keskustelisi toisen äidin kanssa?
Saisinko myös linkin tuohon tutkimukseen? Että onko ihan tutkittu, eikä vain arvailtu että saattaa vaikuttaa. Samalla tavallahan se vaikuttaa sitten jos äiti lukee aamulla paperista sanomalehteä, kun eihän silloinkaan ole 100% läsnä. Onko sekin sitten paha?
http://yle.fi/uutiset/3-8356936
Siinä linkki juttuun.
Kyllä, vanhemmalle mielestäni on synti olla huomioimatta lastaan, oli syy mikä tahansa. Jos ei lapsen kanssa halua viettää aikaa ja keskustella, vaan mieluummin uppoutuu someen, kannattaa käyttää ehkäisyä.
En tarkoita että älypuhelimet pitäisi kieltää vanhemmilta kokonaan, vaikka ei sekään huono ratkaisu olisi. Olen kuitenkin melko varma, että ainakaan kaikki niistä kymmenistä päivittäin näkemistäni luuriaan lasten seurassa tuijottavista vanhemmista eivät satu vain juuri sillä hetkellä käyttämään päivittäistä vartin someaikaansa, vaan että meno on samanlaista jatkuvasti. Se on todennäköisyyslaskentaa. Ja vaikka vanhempi lukisikin uutiset tai tsekkaisi facebookin, ei sitä lasta tarvitse jättää kokonaan huomioimatta.
Lehden lukemista ei monessakaan tilanteessa voi verrata somessa roikkumiseen. Ellei sitten vanhempi lue lehteä joka paikassa kokoajan; ravintolassa, bussissa, leikkipaikalla.. Ymmärrät varmaan.
/13
Luule sä mitä luulet. Ite en kehtaa leikkikentällä enää edes lukea tekstiviestiä jos sellainen tulee, ettei sun kaltaisesi kyylä toljota vieressä että ottiko se tosiaan kännykän käteen. Kuvia kun otan lapsista niin kailotan kovaan ääneen että otetaanko susta kiva kuva kun sä noin hienosti lasket mäkeä, ettei joku sun kaltainen luule että kurkkaan nopeesti facebookkia.
Tästä päästään toiseen valituksen aiheeseen. Kuinka vanhemmat räpsii kuvia lapsista vaikka pitäis olla LÄSNÄ. Meillä taapero tykkää että otan kuvia sen touhuista ulkona koska sitten kotona se tykkää katsella niitä ja muistella miten oli hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tekopyhää. Itsekkin näitä kommentteja kirjoittaessa istutte naama ruudussa ettekä naama lapsessa. Nyt alkaa ne selittelyt. No kun mun lapsi on päikkäreillä. No kun mun lapsi on kaverilla. No kun mulla ei oo lapsia mutta oon silti vaan niin kiinnostunu muiden lapsista. No kun mä tulin palstalle vaan minuutiks ja huomasin tän keskustelun.
No en minä kyllä keksi millä tavalla lapsellani olisi parempi lapsuus, jos tuijotan häntä samalla kun hän nukkuu.
Ruoka on uunissa, pyykit koneessa ja lapsi päikkäreillä. Tarvitsisin silti paremman syyn saadakseni luvan käyttää puhelinta samalla kun juon kahvia? Jepjep..
Vierailija kirjoitti:
Aika tekopyhää. Itsekkin näitä kommentteja kirjoittaessa istutte naama ruudussa ettekä naama lapsessa. Nyt alkaa ne selittelyt. No kun mun lapsi on päikkäreillä. No kun mun lapsi on kaverilla. No kun mulla ei oo lapsia mutta oon silti vaan niin kiinnostunu muiden lapsista. No kun mä tulin palstalle vaan minuutiks ja huomasin tän keskustelun.
Lapseni ovat töissä ja elävät omaa elämäänsä perheittensä kanssa, minulla ei olekaan muuta kuin aikaa.
Ja kyllä, surullista on, että ihmiset yhdessä ollessaan antavat huomionsa puhelimilleen.
Mikä valheellisessa some-elämässä on niin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Siinä hiekkalaatikon reunalla saattaa olla hyvinkin ainoa hetki että se äiti voi kurkata vaikka uutiset, sähköpostit ja hui vaikka vähän sitä fb:täkin. Seuraava tilaisuus on sitten kun lapset katsovat pikkukakkosta tai menevät nukkumaan. Kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä katselee nuo asiat puhelimistaan päivän mittaan, niin kotiäidille se kuitenkin tuntuu olevan hirveä synti. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin kyllä se pärjää. Miten se nyt eroaa sitten siitä että äiti vaikka keskustelisi toisen äidin kanssa?
Saisinko myös linkin tuohon tutkimukseen? Että onko ihan tutkittu, eikä vain arvailtu että saattaa vaikuttaa. Samalla tavallahan se vaikuttaa sitten jos äiti lukee aamulla paperista sanomalehteä, kun eihän silloinkaan ole 100% läsnä. Onko sekin sitten paha?
http://yle.fi/uutiset/3-8356936
Siinä linkki juttuun.
Kyllä, vanhemmalle mielestäni on synti olla huomioimatta lastaan, oli syy mikä tahansa. Jos ei lapsen kanssa halua viettää aikaa ja keskustella, vaan mieluummin uppoutuu someen, kannattaa käyttää ehkäisyä.
En tarkoita että älypuhelimet pitäisi kieltää vanhemmilta kokonaan, vaikka ei sekään huono ratkaisu olisi. Olen kuitenkin melko varma, että ainakaan kaikki niistä kymmenistä päivittäin näkemistäni luuriaan lasten seurassa tuijottavista vanhemmista eivät satu vain juuri sillä hetkellä käyttämään päivittäistä vartin someaikaansa, vaan että meno on samanlaista jatkuvasti. Se on todennäköisyyslaskentaa. Ja vaikka vanhempi lukisikin uutiset tai tsekkaisi facebookin, ei sitä lasta tarvitse jättää kokonaan huomioimatta.
Lehden lukemista ei monessakaan tilanteessa voi verrata somessa roikkumiseen. Ellei sitten vanhempi lue lehteä joka paikassa kokoajan; ravintolassa, bussissa, leikkipaikalla.. Ymmärrät varmaan.
/13
Luule sä mitä luulet. Ite en kehtaa leikkikentällä enää edes lukea tekstiviestiä jos sellainen tulee, ettei sun kaltaisesi kyylä toljota vieressä että ottiko se tosiaan kännykän käteen. Kuvia kun otan lapsista niin kailotan kovaan ääneen että otetaanko susta kiva kuva kun sä noin hienosti lasket mäkeä, ettei joku sun kaltainen luule että kurkkaan nopeesti facebookkia.
Tästä päästään toiseen valituksen aiheeseen. Kuinka vanhemmat räpsii kuvia lapsista vaikka pitäis olla LÄSNÄ. Meillä taapero tykkää että otan kuvia sen touhuista ulkona koska sitten kotona se tykkää katsella niitä ja muistella miten oli hauskaa.
Hyvä juttu että meillä "kyylillä" on sellainen vaikutus että vietät enemmän aikaa lapsesi kanssa kuin somessa. :)
/13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Siinä hiekkalaatikon reunalla saattaa olla hyvinkin ainoa hetki että se äiti voi kurkata vaikka uutiset, sähköpostit ja hui vaikka vähän sitä fb:täkin. Seuraava tilaisuus on sitten kun lapset katsovat pikkukakkosta tai menevät nukkumaan. Kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä katselee nuo asiat puhelimistaan päivän mittaan, niin kotiäidille se kuitenkin tuntuu olevan hirveä synti. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin kyllä se pärjää. Miten se nyt eroaa sitten siitä että äiti vaikka keskustelisi toisen äidin kanssa?
Saisinko myös linkin tuohon tutkimukseen? Että onko ihan tutkittu, eikä vain arvailtu että saattaa vaikuttaa. Samalla tavallahan se vaikuttaa sitten jos äiti lukee aamulla paperista sanomalehteä, kun eihän silloinkaan ole 100% läsnä. Onko sekin sitten paha?
http://yle.fi/uutiset/3-8356936
Siinä linkki juttuun.
Kyllä, vanhemmalle mielestäni on synti olla huomioimatta lastaan, oli syy mikä tahansa. Jos ei lapsen kanssa halua viettää aikaa ja keskustella, vaan mieluummin uppoutuu someen, kannattaa käyttää ehkäisyä.
En tarkoita että älypuhelimet pitäisi kieltää vanhemmilta kokonaan, vaikka ei sekään huono ratkaisu olisi. Olen kuitenkin melko varma, että ainakaan kaikki niistä kymmenistä päivittäin näkemistäni luuriaan lasten seurassa tuijottavista vanhemmista eivät satu vain juuri sillä hetkellä käyttämään päivittäistä vartin someaikaansa, vaan että meno on samanlaista jatkuvasti. Se on todennäköisyyslaskentaa. Ja vaikka vanhempi lukisikin uutiset tai tsekkaisi facebookin, ei sitä lasta tarvitse jättää kokonaan huomioimatta.
Lehden lukemista ei monessakaan tilanteessa voi verrata somessa roikkumiseen. Ellei sitten vanhempi lue lehteä joka paikassa kokoajan; ravintolassa, bussissa, leikkipaikalla.. Ymmärrät varmaan.
/13
Luule sä mitä luulet. Ite en kehtaa leikkikentällä enää edes lukea tekstiviestiä jos sellainen tulee, ettei sun kaltaisesi kyylä toljota vieressä että ottiko se tosiaan kännykän käteen. Kuvia kun otan lapsista niin kailotan kovaan ääneen että otetaanko susta kiva kuva kun sä noin hienosti lasket mäkeä, ettei joku sun kaltainen luule että kurkkaan nopeesti facebookkia.
Tästä päästään toiseen valituksen aiheeseen. Kuinka vanhemmat räpsii kuvia lapsista vaikka pitäis olla LÄSNÄ. Meillä taapero tykkää että otan kuvia sen touhuista ulkona koska sitten kotona se tykkää katsella niitä ja muistella miten oli hauskaa.
Hyvä juttu että meillä "kyylillä" on sellainen vaikutus että vietät enemmän aikaa lapsesi kanssa kuin somessa. :)
/13
Miten tekstarin lukeminen tai kuvien ottaminen on roikkumista somessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Juu onhan se aina surullista jos vanhempi ei huomioi lasta. Kuitenkin aika tavalla näissä väitteissä on vedetty mutkia suoriksi. On jotenkin hassua luulla, että ennen kaikki oli paremmin ja vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsille. Päin vastoin, on monia tutkimuksia joiden mukaan vanhemmat nykyään viettävät keskimäärin paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen. Ei niillä vanhemmilla ollut ennen usein aikaa edes sinne hiekkalaatikolle asti.
Toisekseen sitä on vain epäilty että älylaitteiden käyttäminen olisi vähentänyt lasten puheen kehitystä. Oikeaa tutkimustietoa tästä ei ole, sellaista mistä saisi suoran syy-seuraussuhteita vedettyä. Ihan yhtä hyvin kyseessä voi olla ns kesä -jäätelö-hukkumiset ilmiöstä. (Eli perinteinen esimerkki siitä että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia, sillä molemmat ilmiöt lisääntyvät kesällä). Yhtä hyvin huonontunutta puheenkehitystä voisi selittää suuremmilla ryhmäkoilla pk:ssa ja kouluissa, lisääntyneillä ympäristömyrkyillä ja lisäaineilla, maahanmuutolla ja kansainvälistymisellä...
Olen myös huomannut että puheterapeuteilla on pitkin vuosikymmeniä ollut varsin vakaita mielipiteitä puheen viivästymisestä, perustuen usein omiin päätelmiin ja mutuun. On ollut syynä tutin käyttö, nokkamukit, Nintendo ja milloin mikäkin.
Tottakai kannattaa olla sen lapsen kanssa läsnä ja laittaa se älylaite välillä pois. Kuitenkin tuollainen mutkat suoriksi -ajattelu saattaa mennä yhtä lailla pieleen ja ongelmien oikea syy voi silloin jäädä selvittämättä.
Saisinko tänne linkkiä niihin moniin tutkimuksiin, kiitos!
Aivosyöpä on seuraava nopeasti lisääntyvä syövän muoto. Niin se tämä evoluutio kehittyy, typerykset kuolevat pois, kuten aina, fiksuimmat jää jäljelle.
No et. Minä en muista ulkoa kaikkia vuosien aikana lukemiani lehtien numeroita, kirjojen nimiä tai nettijuttujen linkkejä. Jos nyt alkaisin etsimään sinulle tarjottimella, niin yhtä kauan siinä menisi aikaa kuin keneltä tahansa muultakin. Mutta jos et ole koskaan kuullutkaan näistä jutuista, niin tuskin kovin aktiivinen olet ollut seuraamaan erilaisia julkaisuja.
Syöpäjuttusi lähinnä kertoi argumentointisi tasosta, eikä sitä sen enempää viitsi edes kommentoida.
Ohiksena totean, etpä tietenkään.
Syöpätutkimuksia minä en ole lukenut, lehdistä asiantutijoiden lausuntoja, että kännykästä lähtee säteilyä, eikä puhelinta esim.yöksi kannata jättää lähelle.
Lisäksi niska-hartiavaivoja puhelimen jatkuva tuijotus aiheuttaa, myös koneella istuminen.
Minusta myös jatkuva törröhuuli, ahteri ja tissikuvien julkaiseminen on noloa ja säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Siinä hiekkalaatikon reunalla saattaa olla hyvinkin ainoa hetki että se äiti voi kurkata vaikka uutiset, sähköpostit ja hui vaikka vähän sitä fb:täkin. Seuraava tilaisuus on sitten kun lapset katsovat pikkukakkosta tai menevät nukkumaan. Kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä katselee nuo asiat puhelimistaan päivän mittaan, niin kotiäidille se kuitenkin tuntuu olevan hirveä synti. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin kyllä se pärjää. Miten se nyt eroaa sitten siitä että äiti vaikka keskustelisi toisen äidin kanssa?
Saisinko myös linkin tuohon tutkimukseen? Että onko ihan tutkittu, eikä vain arvailtu että saattaa vaikuttaa. Samalla tavallahan se vaikuttaa sitten jos äiti lukee aamulla paperista sanomalehteä, kun eihän silloinkaan ole 100% läsnä. Onko sekin sitten paha?
http://yle.fi/uutiset/3-8356936
Siinä linkki juttuun.
Kyllä, vanhemmalle mielestäni on synti olla huomioimatta lastaan, oli syy mikä tahansa. Jos ei lapsen kanssa halua viettää aikaa ja keskustella, vaan mieluummin uppoutuu someen, kannattaa käyttää ehkäisyä.
En tarkoita että älypuhelimet pitäisi kieltää vanhemmilta kokonaan, vaikka ei sekään huono ratkaisu olisi. Olen kuitenkin melko varma, että ainakaan kaikki niistä kymmenistä päivittäin näkemistäni luuriaan lasten seurassa tuijottavista vanhemmista eivät satu vain juuri sillä hetkellä käyttämään päivittäistä vartin someaikaansa, vaan että meno on samanlaista jatkuvasti. Se on todennäköisyyslaskentaa. Ja vaikka vanhempi lukisikin uutiset tai tsekkaisi facebookin, ei sitä lasta tarvitse jättää kokonaan huomioimatta.
Lehden lukemista ei monessakaan tilanteessa voi verrata somessa roikkumiseen. Ellei sitten vanhempi lue lehteä joka paikassa kokoajan; ravintolassa, bussissa, leikkipaikalla.. Ymmärrät varmaan.
/13
Luule sä mitä luulet. Ite en kehtaa leikkikentällä enää edes lukea tekstiviestiä jos sellainen tulee, ettei sun kaltaisesi kyylä toljota vieressä että ottiko se tosiaan kännykän käteen. Kuvia kun otan lapsista niin kailotan kovaan ääneen että otetaanko susta kiva kuva kun sä noin hienosti lasket mäkeä, ettei joku sun kaltainen luule että kurkkaan nopeesti facebookkia.
Tästä päästään toiseen valituksen aiheeseen. Kuinka vanhemmat räpsii kuvia lapsista vaikka pitäis olla LÄSNÄ. Meillä taapero tykkää että otan kuvia sen touhuista ulkona koska sitten kotona se tykkää katsella niitä ja muistella miten oli hauskaa.
Hyvä juttu että meillä "kyylillä" on sellainen vaikutus että vietät enemmän aikaa lapsesi kanssa kuin somessa. :)
/13
Miten tekstarin lukeminen tai kuvien ottaminen on roikkumista somessa?
Siksi sitä somessa roikkumista yleensä nimitetään; siis kuvan ottamiseksi tai tekstarin lukemiseksi. "No mutta ku mä vaan äkkiä vilkasin.." Ja monta tuntia vierähti päivän mittaan. Siksi.
/13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Titi-tyy kirjoitti:
Tämä kolahti todella pahasti AV-mamojen sydämiin.
Monille tuli pahoinvointia ja monille ihan oksennus.
Tuommoinenha juuri MINÄ ITSE olen. kauheeta!
Missä täällä ovat ne raivokkaat kommentit, joiden esittäjiin on mielestäsi kolahtanut? Vai oletko näitä ihmisiä, joiden mielestä aloituksesta ei voi ollenkaan keskustella ilman että se on jotenkin kolahtanut syvälle sydämeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Juu onhan se aina surullista jos vanhempi ei huomioi lasta. Kuitenkin aika tavalla näissä väitteissä on vedetty mutkia suoriksi. On jotenkin hassua luulla, että ennen kaikki oli paremmin ja vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsille. Päin vastoin, on monia tutkimuksia joiden mukaan vanhemmat nykyään viettävät keskimäärin paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen. Ei niillä vanhemmilla ollut ennen usein aikaa edes sinne hiekkalaatikolle asti.
Toisekseen sitä on vain epäilty että älylaitteiden käyttäminen olisi vähentänyt lasten puheen kehitystä. Oikeaa tutkimustietoa tästä ei ole, sellaista mistä saisi suoran syy-seuraussuhteita vedettyä. Ihan yhtä hyvin kyseessä voi olla ns kesä -jäätelö-hukkumiset ilmiöstä. (Eli perinteinen esimerkki siitä että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia, sillä molemmat ilmiöt lisääntyvät kesällä). Yhtä hyvin huonontunutta puheenkehitystä voisi selittää suuremmilla ryhmäkoilla pk:ssa ja kouluissa, lisääntyneillä ympäristömyrkyillä ja lisäaineilla, maahanmuutolla ja kansainvälistymisellä...
Olen myös huomannut että puheterapeuteilla on pitkin vuosikymmeniä ollut varsin vakaita mielipiteitä puheen viivästymisestä, perustuen usein omiin päätelmiin ja mutuun. On ollut syynä tutin käyttö, nokkamukit, Nintendo ja milloin mikäkin.
Tottakai kannattaa olla sen lapsen kanssa läsnä ja laittaa se älylaite välillä pois. Kuitenkin tuollainen mutkat suoriksi -ajattelu saattaa mennä yhtä lailla pieleen ja ongelmien oikea syy voi silloin jäädä selvittämättä.
Saisinko tänne linkkiä niihin moniin tutkimuksiin, kiitos!
Aivosyöpä on seuraava nopeasti lisääntyvä syövän muoto. Niin se tämä evoluutio kehittyy, typerykset kuolevat pois, kuten aina, fiksuimmat jää jäljelle.
Sinä olet ensimmäisenä esittänyt väitteitä syövistä, kyllä todistustaakka on silloin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Juu onhan se aina surullista jos vanhempi ei huomioi lasta. Kuitenkin aika tavalla näissä väitteissä on vedetty mutkia suoriksi. On jotenkin hassua luulla, että ennen kaikki oli paremmin ja vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsille. Päin vastoin, on monia tutkimuksia joiden mukaan vanhemmat nykyään viettävät keskimäärin paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen. Ei niillä vanhemmilla ollut ennen usein aikaa edes sinne hiekkalaatikolle asti.
Toisekseen sitä on vain epäilty että älylaitteiden käyttäminen olisi vähentänyt lasten puheen kehitystä. Oikeaa tutkimustietoa tästä ei ole, sellaista mistä saisi suoran syy-seuraussuhteita vedettyä. Ihan yhtä hyvin kyseessä voi olla ns kesä -jäätelö-hukkumiset ilmiöstä. (Eli perinteinen esimerkki siitä että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia, sillä molemmat ilmiöt lisääntyvät kesällä). Yhtä hyvin huonontunutta puheenkehitystä voisi selittää suuremmilla ryhmäkoilla pk:ssa ja kouluissa, lisääntyneillä ympäristömyrkyillä ja lisäaineilla, maahanmuutolla ja kansainvälistymisellä...
Olen myös huomannut että puheterapeuteilla on pitkin vuosikymmeniä ollut varsin vakaita mielipiteitä puheen viivästymisestä, perustuen usein omiin päätelmiin ja mutuun. On ollut syynä tutin käyttö, nokkamukit, Nintendo ja milloin mikäkin.
Tottakai kannattaa olla sen lapsen kanssa läsnä ja laittaa se älylaite välillä pois. Kuitenkin tuollainen mutkat suoriksi -ajattelu saattaa mennä yhtä lailla pieleen ja ongelmien oikea syy voi silloin jäädä selvittämättä.
Saisinko tänne linkkiä niihin moniin tutkimuksiin, kiitos!
Aivosyöpä on seuraava nopeasti lisääntyvä syövän muoto. Niin se tämä evoluutio kehittyy, typerykset kuolevat pois, kuten aina, fiksuimmat jää jäljelle.
No et. Minä en muista ulkoa kaikkia vuosien aikana lukemiani lehtien numeroita, kirjojen nimiä tai nettijuttujen linkkejä. Jos nyt alkaisin etsimään sinulle tarjottimella, niin yhtä kauan siinä menisi aikaa kuin keneltä tahansa muultakin. Mutta jos et ole koskaan kuullutkaan näistä jutuista, niin tuskin kovin aktiivinen olet ollut seuraamaan erilaisia julkaisuja.
Syöpäjuttusi lähinnä kertoi argumentointisi tasosta, eikä sitä sen enempää viitsi edes kommentoida.
Ohiksena totean, etpä tietenkään.
Syöpätutkimuksia minä en ole lukenut, lehdistä asiantutijoiden lausuntoja, että kännykästä lähtee säteilyä, eikä puhelinta esim.yöksi kannata jättää lähelle.
Lisäksi niska-hartiavaivoja puhelimen jatkuva tuijotus aiheuttaa, myös koneella istuminen.Minusta myös jatkuva törröhuuli, ahteri ja tissikuvien julkaiseminen on noloa ja säälittävää.
Kännyköitä on ollut vasta niin vähän aikaa, että pitkäaikaistutkimukset niiden vaikutuksista puuttuvat, minkä vuoksi on kaiken varalta suositeltu tiettyjä varotoimenpiteitä. Ei ole sinänsä mitään erityistä syytä olettaa, että ne aiheuttaisivat syöpää.
Meillä lapset ovat luokkansa priimuksia, lukevat paljon kirjoja ja pelaamme koko perhe yhdessä yhdessä lautapelejä ja tietokilpailuja ja kännykkää käytetään vain n. ½ tuntia - tunti päivässä - se on ehdoton maksimi.
Saisinko tänne linkkiä niihin moniin tutkimuksiin, kiitos!
Aivosyöpä on seuraava nopeasti lisääntyvä syövän muoto. Niin se tämä evoluutio kehittyy, typerykset kuolevat pois, kuten aina, fiksuimmat jää jäljelle.