Lue keskustelun säännöt.
Hei ÄITI, käytätkö naama-aikaa enemmän kännykkääsi kuin lapseesi kotona?
Lyyli-täti
06.04.2017 |
Tämä jatkuva roikkuminen somessa on mennyt aivan järkyttäväksi. Kotonakin äidit ja isit roikkuvat jatkuvasti somessa eivätkä leiki lastensa kanssa.
Hoh-hoijaa, mitähän näistäkin lapsosista tulee.
Juuri tuli tutkimus ulos, että ne lapset joille pienienä on LUETTU eniten pärjäävät ylivoimaisesti parhaiten tulevaisuudessa. Mieti sitä ja toimi sen mukaan!
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä Lyyli-täti tietää mitä ne äidit ja isät kotonaan tekevät? Mietin vaan....
Mikäköhän on tämänkin aloituksen tarkoitus? Jos joku oikeasti napittaa Facea 24/7, niin luuletteko että häntä kiinnostaa mammapalstalaisten paheksuvat mielipiteet?
Tämä kolahti todella pahasti AV-mamojen sydämiin.
Monille tuli pahoinvointia ja monille ihan oksennus.
Tuommoinenha juuri MINÄ ITSE olen. kauheeta!
Lyyli-täti kirjoitti:
Tämä jatkuva roikkuminen somessa on mennyt aivan järkyttäväksi. Kotonakin äidit ja isit roikkuvat jatkuvasti somessa eivätkä leiki lastensa kanssa.
Hoh-hoijaa, mitähän näistäkin lapsosista tulee.
Juuri tuli tutkimus ulos, että ne lapset joille pienienä on LUETTU eniten pärjäävät ylivoimaisesti parhaiten tulevaisuudessa. Mieti sitä ja toimi sen mukaan!
Ei ennenmuinoin äidit kokoajan lukenut lapsille kirjoja vaikkei ollu nettiä. Oli äideillä silloinkin omaa aikaa, se että kirjoittaa pikaisesti viestin, ei tarkoita että olisi nenä ruudussa koko valveella aika.
Itselläni on isohko perhe, työpaikka ja ehdin pyöriä netissä (ja tosiaan lukea myös lapsilleni). Ehkä sinulla se aika menee netissä jos pitää moraalisoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi näitä lapisparkoja joiden vanhemmat vain tuijottelevat nettejään.
Heistä tule niitä syrjäytyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tää totta ja tähän sorrun itsekin. Tiedostan kuitenkin asian ja pidän täysin somattomia päiviä kotona ollessani. Tuntuu välillä vaikealta, mutta onnistuu kyllä. Tuijotan kyllä iltaisin paljon telkkariakin...
Niin, jos on ollut lasten kanssa kotona jo 700 päivää, niin kyllähän se tarkoittaa että lapset on käytännössä heitteillä jos siinä ohessa on kirjoitellut av-palstalle tai facebookkiin. Olet aivan oikeassa ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
ÄITI ei käytä, mutta ISI käyttää. Tämä on vissiin ok Lyyli-tädille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Juu onhan se aina surullista jos vanhempi ei huomioi lasta. Kuitenkin aika tavalla näissä väitteissä on vedetty mutkia suoriksi. On jotenkin hassua luulla, että ennen kaikki oli paremmin ja vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsille. Päin vastoin, on monia tutkimuksia joiden mukaan vanhemmat nykyään viettävät keskimäärin paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen. Ei niillä vanhemmilla ollut ennen usein aikaa edes sinne hiekkalaatikolle asti.
Toisekseen sitä on vain epäilty että älylaitteiden käyttäminen olisi vähentänyt lasten puheen kehitystä. Oikeaa tutkimustietoa tästä ei ole, sellaista mistä saisi suoran syy-seuraussuhteita vedettyä. Ihan yhtä hyvin kyseessä voi olla ns kesä -jäätelö-hukkumiset ilmiöstä. (Eli perinteinen esimerkki siitä että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia, sillä molemmat ilmiöt lisääntyvät kesällä). Yhtä hyvin huonontunutta puheenkehitystä voisi selittää suuremmilla ryhmäkoilla pk:ssa ja kouluissa, lisääntyneillä ympäristömyrkyillä ja lisäaineilla, maahanmuutolla ja kansainvälistymisellä...
Olen myös huomannut että puheterapeuteilla on pitkin vuosikymmeniä ollut varsin vakaita mielipiteitä puheen viivästymisestä, perustuen usein omiin päätelmiin ja mutuun. On ollut syynä tutin käyttö, nokkamukit, Nintendo ja milloin mikäkin.
Tottakai kannattaa olla sen lapsen kanssa läsnä ja laittaa se älylaite välillä pois. Kuitenkin tuollainen mutkat suoriksi -ajattelu saattaa mennä yhtä lailla pieleen ja ongelmien oikea syy voi silloin jäädä selvittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Juu onhan se aina surullista jos vanhempi ei huomioi lasta. Kuitenkin aika tavalla näissä väitteissä on vedetty mutkia suoriksi. On jotenkin hassua luulla, että ennen kaikki oli paremmin ja vanhemmilla olisi ollut aikaa lapsille. Päin vastoin, on monia tutkimuksia joiden mukaan vanhemmat nykyään viettävät keskimäärin paljon enemmän aikaa lasten kanssa kuin ennen. Ei niillä vanhemmilla ollut ennen usein aikaa edes sinne hiekkalaatikolle asti.
Toisekseen sitä on vain epäilty että älylaitteiden käyttäminen olisi vähentänyt lasten puheen kehitystä. Oikeaa tutkimustietoa tästä ei ole, sellaista mistä saisi suoran syy-seuraussuhteita vedettyä. Ihan yhtä hyvin kyseessä voi olla ns kesä -jäätelö-hukkumiset ilmiöstä. (Eli perinteinen esimerkki siitä että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia, sillä molemmat ilmiöt lisääntyvät kesällä). Yhtä hyvin huonontunutta puheenkehitystä voisi selittää suuremmilla ryhmäkoilla pk:ssa ja kouluissa, lisääntyneillä ympäristömyrkyillä ja lisäaineilla, maahanmuutolla ja kansainvälistymisellä...
Olen myös huomannut että puheterapeuteilla on pitkin vuosikymmeniä ollut varsin vakaita mielipiteitä puheen viivästymisestä, perustuen usein omiin päätelmiin ja mutuun. On ollut syynä tutin käyttö, nokkamukit, Nintendo ja milloin mikäkin.
Tottakai kannattaa olla sen lapsen kanssa läsnä ja laittaa se älylaite välillä pois. Kuitenkin tuollainen mutkat suoriksi -ajattelu saattaa mennä yhtä lailla pieleen ja ongelmien oikea syy voi silloin jäädä selvittämättä.
Sulla on kyllä tossa pointti. Sen verran vaan korjaan etten mä verrannut nykytilannetta menneisyyteen. En tiedä kauheasti menneiden aikojen lastenkasvatuksesta, mutta sitä voin todistaa lähes joka päivä omin silmin että nykymeno on perseestä.
En tarkoita, etteikö vanhemmilla nykykään olisi aikaa lapsilleen (onhan vapaa-aika suurimmalla osalla ihmisistä lisääntynyt huimasti viime vuosikymmeninä), mutta kun siitä ajasta iso osa menee lasta huomioimatta mobiililaitteiden parissa niin metsään mennään. Jos asetan itseni lapsen asemaan niin jatkuvasti puhelinta tuijottava vanhempi on vähintään yhtä paha kuin kokonaan poissaoleva vanhempi.
/13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko joku kertoa mitä on naama-aika?
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Siinä hiekkalaatikon reunalla saattaa olla hyvinkin ainoa hetki että se äiti voi kurkata vaikka uutiset, sähköpostit ja hui vaikka vähän sitä fb:täkin. Seuraava tilaisuus on sitten kun lapset katsovat pikkukakkosta tai menevät nukkumaan. Kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä katselee nuo asiat puhelimistaan päivän mittaan, niin kotiäidille se kuitenkin tuntuu olevan hirveä synti. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin kyllä se pärjää. Miten se nyt eroaa sitten siitä että äiti vaikka keskustelisi toisen äidin kanssa?
Saisinko myös linkin tuohon tutkimukseen? Että onko ihan tutkittu, eikä vain arvailtu että saattaa vaikuttaa. Samalla tavallahan se vaikuttaa sitten jos äiti lukee aamulla paperista sanomalehteä, kun eihän silloinkaan ole 100% läsnä. Onko sekin sitten paha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Itselläni särkee sydäntä joka kerta kun näen äidin tai isän esimerkiksi leikkipuistossa katse älyluuriin nauliintuneena lapsen yrittäessä saada huomiota hiekkalaatikon reunalla. Ihan turha lässyttää että "et voi tietää kuinka paljon sitä tapahtuu jos katsot tilannetta vain hetken!" Mulle riittää että se lapsi joutuu olemaan yksin ilman mitään jutteluseuraa edes sen puoli tuntia kun aikuinen on mukamas läsnä mutta ei oikeasti. Ymmärrän sen että vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta joku raja. Jälkikasvulle varmasti haavoittavaa että kännykkä on vanhemman mielestä kiinnostavampi kuin lapsi.
Muutama viikko sitten näin Hesburgerilla perheen; äiti, isä ja n. 5 vuotias poika. Vanhemmat räpläsivät hiljaisuuden vallitessa puhelimiaan pitkän aikaa ja lapsi tuijotti tylsistyneenä tyhjyyteen ranskalaisiaan napostellen. Jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä niin miten lapsi voisi oppia? Näky oli niin surullinen että meinasi tulla itku.
Tutkimusten mukaan myös lasten puheen kehitys on keskimäärin hidastunut viime vuosina. Vanhempien älylaitteiden käyttöä on pidetty yhtenä syynä.
Ja ei, mulla ei ole lapsia eikä älypuhelinta.
N25
Siinä hiekkalaatikon reunalla saattaa olla hyvinkin ainoa hetki että se äiti voi kurkata vaikka uutiset, sähköpostit ja hui vaikka vähän sitä fb:täkin. Seuraava tilaisuus on sitten kun lapset katsovat pikkukakkosta tai menevät nukkumaan. Kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä katselee nuo asiat puhelimistaan päivän mittaan, niin kotiäidille se kuitenkin tuntuu olevan hirveä synti. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin kyllä se pärjää. Miten se nyt eroaa sitten siitä että äiti vaikka keskustelisi toisen äidin kanssa?
Saisinko myös linkin tuohon tutkimukseen? Että onko ihan tutkittu, eikä vain arvailtu että saattaa vaikuttaa. Samalla tavallahan se vaikuttaa sitten jos äiti lukee aamulla paperista sanomalehteä, kun eihän silloinkaan ole 100% läsnä. Onko sekin sitten paha?
http://yle.fi/uutiset/3-8356936
Siinä linkki juttuun.
Kyllä, vanhemmalle mielestäni on synti olla huomioimatta lastaan, oli syy mikä tahansa. Jos ei lapsen kanssa halua viettää aikaa ja keskustella, vaan mieluummin uppoutuu someen, kannattaa käyttää ehkäisyä.
En tarkoita että älypuhelimet pitäisi kieltää vanhemmilta kokonaan, vaikka ei sekään huono ratkaisu olisi. Olen kuitenkin melko varma, että ainakaan kaikki niistä kymmenistä päivittäin näkemistäni luuriaan lasten seurassa tuijottavista vanhemmista eivät satu vain juuri sillä hetkellä käyttämään päivittäistä vartin someaikaansa, vaan että meno on samanlaista jatkuvasti. Se on todennäköisyyslaskentaa. Ja vaikka vanhempi lukisikin uutiset tai tsekkaisi facebookin, ei sitä lasta tarvitse jättää kokonaan huomioimatta.
Lehden lukemista ei monessakaan tilanteessa voi verrata somessa roikkumiseen. Ellei sitten vanhempi lue lehteä joka paikassa kokoajan; ravintolassa, bussissa, leikkipaikalla.. Ymmärrät varmaan.
/13
Roikun joo. Liikaa. Minua väsyttää, olen yksinäinen, masentunut..
Joka päivä koitan tsempata ja olla lasteni kanssa enemmän henkisesti läsnä.
Puistossa en käytä vaan keinutan lapsia. Ja joka ilta luetaan kaksi satua. Ruokapöydässä ei käytetä. Kun niistä nyt aina ekana aletaan moukaroimaan..
Minun äitini ei 90-luvulla ikinä jaksanut leikkiä kanssani, eikä koskaan lukenut minulle kirjaa. Isäni luki. On sitä ennenkin osattu olla välinpitämättömiä.
Ihmettelen suuresti missä te näette päivittäin kymmeniä naisia tuijottavan pelkkää luuria?
Leikkikentällä en ole huomannut ilmiötä. Toisilla vanhemmilla kyllä on tapana keskittyä enemmän juoruamaan keskenään kuin leikkiä lasten kanssa, mutta en ole vieläkään nähnyt sitä pelkkää luuria tuijottavaa äitiä. Erään paikkakunnan neuvolassa kuulemma on lappu että kännykät pois. Tätäkin ihmettelen, sillä kertaakaan en ole neuvolassa nähnyt kenenkään räpläävän kännykkää, muuta kuin jos sylivauva on odotellessa nukkunut kantokopassa. Kerhossa kukaan juuri ei räplää kännykkää paljoa, muutama jonkun verran samalla kun lapset leikkii keskenään. Kukaan heistäkään ei jätä kokonaan lasta huomioimatta.
Siis oikeasti ihmettelen että missä ne kymmenet ja sadat luurin orjat ovat, kun niistäkin koko ajan netissä ja mediassa vouhkataan?
Eiköhän mammat tunnista itsensä ja tule alapeukuttamaan aloitusta ja puolustamaan "kasvatustapaansa". Ihan hyvinhän vanhemmat voi roikkua puhelimella kun koukuttaa lapsenkin tablettiin jo vauvasta lähtien. Kirjatkin on niiin noloja, lapsi oppii kaiken tabletilta.