Miksi älykkään pitäisi tehdä "haastavaa" työtä?
Usein törmää tähän ihanteeseen,että mitä haastavampi työ,sen parempi. Anoppini mm.jaksoi aina paasata miten kuka tahansa fiksu ihminen hankkii akateemisen koulutuksen,koska älykäs kaipaa haasteita. No,hän sairastui burnouttiin ja vihaa työtään,miettii alanvaihtoa jatkuvasti eli ne haasteet ei ainakaan sitten miellyttäneet. Mutta kertokaa,miksi työn pitäisi olla hirveän haastavaa koko ajan ja miksi se on ihailtavaa?
Kommentit (15)
Burnoutiin ajavat haasteet ovat eri asia, kuin positiiviset haasteet. Burnoutiin ajavat esimerkiksi huono työilmapiiri, väärin mitoitettu työkuorma, tai huono esimiestyö. Toki nämäkin ovat "haasteita", mutta eivät älyllisiä haasteita joita älykäs ihminen kaipaa. Älyllisiä haasteita ovat mm. ongelman ratkaisut (esim. kuinka jokin asiakkaan ongelma saadaan ratkaistua, kuinka jokin tekniikka saadaan toimimaan, mikä sairaus potilaalla on jne) tai asiat, joiden eteen joutuu / pääsee oppimaan uutta ja yhdistelemään tietoa.
Ja miksi sitten älykäs ihminen kaipaa noita jälkimmäisiä? No, ihan siitä syystä, että taitojaan (älyä) on nautinnollista päästä käyttämään, ja ihan yksinkertaisesti siksi, että liian tylsässä työssä tylsistyy ja se lamauttaa ihmistä muutenkin. Mieti vaikka omalle kohdallesi hommaa, jossa yhtenä päivänä suoristat paperiliittimiä, ja toisena taivutat ne takaisin. Toista tätä samaa viikko, kuukausi, vuosi... Ihan yhtä hirveältä ne liian tylsät ja helpot tehtävät tuntuvat älykkäästä ihmisestä, eikä työstä saatava palkka korvaa sitä, että 8 tuntia päivästä tylsistyy kuoliaaksi.
Ei se minulle ole ihailtavaa vaan välttämätöntä. Jos työni on puuduttavaa ja merkityksetöntä, tunnen elämäni tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi, olen päämäärätön, ärtyisä, turhautunut ja kyyninen.
Pääni tarvitsee jatkuvaa pohdintaa ja ongelmanratkaisua. Jos työ ei sitä tarjoa, pelkään että teen läheisistä ihmisistä projektejani. Jos heitä ei ole, harrastan fanattisesti tai koukutun nettipeleihin.
Olen todennut, että voin parhaiten ja olen tasapainoinen, kun työni tarjoaa riittävästi haastetta. Jos olisin rikas, varmaan se pitäisi olla vapaaehtoistyötä, tai jotain taideprojektia, tai konsulttifirma jossa valikoisin mielenkiintoisia projekteja eikä tarvitsisi välittää hinnasta.
Burn out ei tule pelkästään paljosta tai haastavasta työstä vaan siihen yleensä tarvitaan epäoikeudenmukaisuutta työyhteisössä tai muu vastaava laukaiseva tekijä. Olen sairastanut burn outin, mutta toisaalta yrittäjänä tehnyt paljon rankempia rupeamia sairastumatta.
Niin. Miksi joku olisi muille velkaa sen että työskentelee mahdollsiimman haastavassa työssä jos ei halua? Ihmiskunnan edistyksen vuoksiko?
Maailmasta löytyy ihmisiä jotka haluavat tehdä haastavia töitä. Piilaakson nörteistä ja maailman tiedehenkilöistä suurin osa tuskin tekee uusia keksintöjä vain koko ajan muita auttaakseen, vaan sen takia että he ovat kiinnostuneita hommistaan. Leikkiminen uusilla asioilla on tieteen tekijöiden työtä.
Haastavissa tehtävissä olevat yritysjohtajat eivät tee työtään ihmiskunnan ja yhteiskunnan hyväksi. He ovat tekemässä rahaa. Esim. työllistäminen on sivuvaikutus, ei päätarkoitus. Nykyäänhän he pyrkivät eroon ihmistyöläisistä korvaamalla ihmiset roboteilla ja tietokoneilla. Monien yritysten tuotteet ovat vahingollisia ympäristölle ja ihmisille. Siinäpä on haastetta kun valmistaa ja mainostaa sellaisia.
Jos haluaa alisuoriutua, niin siitä vaan. Työhulluja ja oravanpyörässä juoksijoita riittää liiankin kanssa. Eivät ole loppumassa.
Omalla kohdalla liian haastava työ on sitä, että ensin johto määrittelee, että tehdään asiaa x. Minä olen se joka tekee. Totean, etten yksin kykene älyllisesti toteuttamaan x:ää. Pyydän apua, mutta en sitä saa. Sitten minut laitetaan esittelemään asiakkaalle keskeneräistä työtä. Asiakas kysyy vaikeita kysymyksiä, joihin en oikein osaa vastata. Asiakaskeissi menee ohi. Valitsevat kilpailijan, jossa viiden henkilön tiimi on tehnyt saman asian paremmin kuin minä, jolla on puolipäiväisesti aikaa tehdä yksin. Johto on tyytymätön.
Eli investoidaan vähän sinne päin, mutta ei oikeasti panosteta eikä kuunnella työntekijää. En koe olevani huonompi kuin kilpailijat, mutta parviäly ja asioiden pallottelu toisen fiksun ihmisen kanssa loistavat poissaolollaan.
Mä yritän mahdollisimman helpolla tienata mahdollisimman hyvin niin että vapaata jää mahdollisimman paljon. Miksi älykkään pitäisi tehdä haastava ura? Moni meistä saa nautintoa ihan muista asioista. Miksi älykäs ei saa olla laiska tai nautinnonhaluinen?
Mun mielestä ihminen nauttii, kun osaa jotain paremmin kuin muut, mutta silti kohtuullisella ponnistelulla. Eli jos hommat on liian vaikeita, alkaa ahdistaa, ja jos liian helppoja ja vähäpätöisiä, niin ei motivoidu. Jos taas sattuisi olemaan superälykäs, joka onnistuu helposti tekemään uskomattomia juttuja, joihin ei muut kykene, niin sekin lienee motivoivaa.
No ei se niin mee että " mitä haastavampi työ sen parempi" . Ennemmin niin että fiksut tekee riittävän haastavia hommia, jotteivät tylsisty.
Toiset tekee niitä hommia täydellä kapasiteetilla, toiset vähän puolivaloilla. Usein keskinkertainen suoriutuminen riittää, jos älyä ja osaamista on tarpeeksi.
Ruumiillinen työ voi olla hyvää vastapainoa
Vierailija kirjoitti:
Burnoutiin ajavat haasteet ovat eri asia, kuin positiiviset haasteet. Burnoutiin ajavat esimerkiksi huono työilmapiiri, väärin mitoitettu työkuorma, tai huono esimiestyö. Toki nämäkin ovat "haasteita", mutta eivät älyllisiä haasteita joita älykäs ihminen kaipaa. Älyllisiä haasteita ovat mm. ongelman ratkaisut (esim. kuinka jokin asiakkaan ongelma saadaan ratkaistua, kuinka jokin tekniikka saadaan toimimaan, mikä sairaus potilaalla on jne) tai asiat, joiden eteen joutuu / pääsee oppimaan uutta ja yhdistelemään tietoa.
Ja miksi sitten älykäs ihminen kaipaa noita jälkimmäisiä? No, ihan siitä syystä, että taitojaan (älyä) on nautinnollista päästä käyttämään, ja ihan yksinkertaisesti siksi, että liian tylsässä työssä tylsistyy ja se lamauttaa ihmistä muutenkin. Mieti vaikka omalle kohdallesi hommaa, jossa yhtenä päivänä suoristat paperiliittimiä, ja toisena taivutat ne takaisin. Toista tätä samaa viikko, kuukausi, vuosi... Ihan yhtä hirveältä ne liian tylsät ja helpot tehtävät tuntuvat älykkäästä ihmisestä, eikä työstä saatava palkka korvaa sitä, että 8 tuntia päivästä tylsistyy kuoliaaksi.
Kyllähän niitä älyä ja ongelmanratkaisua vaativia asioita on mahdollista harrastaa myös vapaa-ajalla ja ottaa työn vain keinona hankkia elanto.
Älykäs voi toki tehdä haastavaa työtä, mutta fiksu ei tee haastavaa työtä toiselle vaan itselleen.
Haastava ajattelutyö ennaltaehkäisee Alzheimeria.
Siksi että älykäs tarvitsee sitä. Suomessa nykyään älykkäimmät korvataan kaikilla älykääpiöillä joukkovoimalla kateuden takia. Miksi luulette, että ensimmäistä kertaa joudutaan talvellakin sammuttelemaan valoja? Iloa ja valoa vaan kaikille. Kyllä teistä tarpeeksi moni jo tietää tästä.
Kaikenlainen "haastava" tekeminen, jos ei oikeasti halua sitä tehdä, on ajanhukkaa.
Kaikille tarpeidensa mukaan, kaikilta kykyjensä mukaan.