Ajatteleekohan apteekkarit koskaan kuinka sekaisin joku voi olla?
Kävin nimittäin tänään hakemassa ripakopallisen mielialalääkkeitä ja diapamia, telareita sekä opamoxia. Loistavaa asiakaspalvelua ja iloinen sekä asiakaspalvelijana oikeassa ammatissa oleva hymyileväinen myyjä, mutta silti jotenkin jäi lääkkeiden määrä sekä laatu hävetti, koska ihana myyjä oli, joka suhtautui minuun kuin ihmiseen. Samiksia täälä?
Kommentit (9)
Oon apteekin kassa, mä en ainakaan kiinnitä huomiota asiakkaiden ostamiin lääkkeisiin. Yleensä en edes tiedä nimen perusteella, mihin reseptilääkkeitä käytetään. :D
Niin sen pitääkin suhtautua. Apteekin työntekijät näkee sekä sairaita että lääkkeiden viihde- ja/tai väärinkäyttäjiä niin paljon että en usko että ne sitä ihmeemmin miettii. Ei silti ihme että voi tuommoinen tunne tulla, vähän kuin gynekologilla tuntuu aina vähän kiusalliselta makoilla lettu levällään siinä vaikka toinen kattelee pilluja työkseen.
En mä ainakaan ole miettinyt, vaikka pillereitä niska limassa oon apteekista kantanut. Kyllä ne ovat jo kaiken nähneet!
Mua kans hävettää aina apteekkikäynnit, joita tulee parhaimmillaan kerran viikossa kun ostan vaan 20-30 päivän lääkkeet kerralla ja ne sattuu loppumaan aina sopivasti eri aikoihin kuukaudesta. On masennuslääkettä, pameja ahdistukseen, pameja unettomuuteen, antipsykoottia unettomuuteen, melatoniinia unettomuuteen, beetasalpaajia jännitykseen jne. jne. :D
Vierailija kirjoitti:
Ihanan hauska tuo joensuulainen :D
Oho väärä ketju! :'D
En mieti. Käy niin paljon porukkaa ja niiiiiiiin monilla on isot kasat jos jonkinlaista lääkettä, ettei sitä jaksa kummemmin ihmetellä. Ja jos joskus tulisikin jotsin mieleen, kuuluu mielestäni ammattitaitoon ja hyviin tapoihin olla asiakkaalle ystävällinen ja juurikin suhtautua kuin ihmiseen. Kaikki me voidaan sairastua, ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Ei, koska olen apteekissa odottelun aikana todennut monta kertaa että se oma mömmösatsi ei ole mitään joihinkin asiakkaisiin verrattuna.
Up