Ystävän koira kuoli, en osannut sanoa mitään järkevää puhelimeen, nolottaa

Minusta tuo avuntarjous oli hyvä. Et ohittanut ystäväsi surua vaan todella osoitit asian merkitsevän sinulle jotain. Itse arvostaisin ainakin tuollaista elettä.

Itse tunnet kaverisi parhaiten, mieti mitä hän toivoisi sinun tekevän.

Kun mun koira kuoli, tarvitsin halauksia ja ymmärrystä. Istuin oman äidin kainalossa sohvalla ja puhuttiin siitä, miten hieno koira se oli ja miten huippuhyvän koiranelämän se sai mun kanssa elää.

Tämä oli aikana ennen omaa perhettä, mutta aikuinen olin kyllä.

Jos kaverisi asuu yksin, kysy onko nälkä, ehdota että tuot ruokaa, ja jää yöksi jos hän toivoo niin.

Oo munkin ystävä :(

Ei siinä mitään järkevää voi edes sanoa, siksi on niitä kliseisiä lausahduksia keksitty kuten "otan osaa", että voi edes jotakin sanoa hetkellä jolloin ei mitkään sanat riitä.

Ihan hyvin toimit! :)

Toimit hyvin. Minäkin haluan ystävän jonka kanssa voi itkeskellä puhelimessa.

Laita viestiä perään, että voi soittaa mihin aikaan vaan jos haluaa jutella vielä.

" VUF HAU HAU MURR MURR HAU "

Mä olin aikoinaan niinkin empaattinen, että tokaisin puhelimeen: ota uusi koira.

Kymmenen vuoden jälkeen muistan tuon. Kaveri antoi onneksi anteeksi.

Älä nyt syyllistä itseäsi, tollasessa tilanteessa on aika vaikee yhtäkkiä sanoa jotain kovin ihmeellistä, ihan hyvin se meni. Tutkimuksissa on  todettu, että ihmiset surevat lemmikkejä ihan samalla tavalla kuin läheisten ihmisten menetyksiä, joten varmaan se menee sitten jotensakin näin:

Mielenterveysseura: Suru