Eikö kukaan hoitaja ole tyytyväinen työhönsä?

suuri osa..

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että suurin osa hoitajista olisi tyytyväinen työhönsä, mikäli resurssit olisivat kohdallaan, itse työ on kivaa ja antoisaa. Ja meillä työkaverit ihan huippuja! Mutta tää jatkuva kurjistaminen kyllä syö motivaatiota, viimeisimpänä lomarahojen pienennys : ( Ihan p***a juttu, pienipalkkaisilta viedään vuoden kohokohta.

Ja tuo Norja, ei varmaan kannata kirjoittakaan, mikä kaikki siellä on paremmin...Ihan yleisön arvostuksesta lähtien. Ja se Suomessa laiskaksi haukuttu hoitaja onkin ahkera työmyyrä siellä, mitä lie matkalla tapahtunut?

Juu, hoitajan työssä tuntuu olevan tärkeintä siellä kansliassa ja kahvihuoneessa työkavereiden kanssa seurustelu, potilaat ovat pakollinen paha. Nähty on. Terveiset Jorvin sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Aina ne hoitajat valittaa. Vertaavat palkkojaan Norjaan! Muilla aloilla myös paremmat palkat Norjassa.

Jos täällä Suomessa on niin huonosti asiat niin menkää sine Norjaan, älkää täällä jatkuvasti valittako.

Mulle riittäisi ihan mainiosti hoitajan palkka, mutta kun en vaan jaksa tehdä tuota niin äärimmäisen raskasta työtä paria kuukautta pidempään...

Työterveyshuolto on ihan kivaa, toki tulosvastuusta muistutellaan kokoajan mutta ei siitä kannata paineita ottaa. Julkisella puolella olen ollut niin osastoilla, palvelukodissa kuin kouluterkkanakin ja näistä jälkimmäinen oli ainoa joka aidosti miellytti. Osastoilla ja palvelutalossa oli todella paljon töitä suhteessa työntekijöiden määrään, ja koko pakka kaatui aina kun joku oli poissa. Lisäksi työyhteisö vaikuttaa viihtyvyyteen tosi paljon, ja jos suurin osa on tyytymättömiä niin se kyllä tarttuu kun porukalla nuristaan. Jos on hyvä ja kannustava yhteisö ja esimiehet jotka osaavat arvostaa juuri sinua jonkun kasvottoman työvoiman sijaan, niin työkin sujuu kuin laulaen vaikka se olisikin ajoittain raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiriini kuuluu paljon hoitoalan ihmisiä. Vain yksi sairaanhoitaja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta hänkin on maininnut haaveilevansa lääkikseen pääsystä. Tämä ainoa tyytyväinen hoitaja on kyllä luonteeltaankin ahkera ja tottunut tekemään paljon töitä. Hän valitsi hoitoalan hyvän työllistymisen takia, että pääsisi nopeasti leivänsyrjään kiinni ja toteuttamaan intohimoaan eli matkustelua. Tekee paljon tuplavuoroja ja elää säästeliäästi. Perheetön ihminen, niin loma-ajat viettää matkustellen.

Muut hoitajatuttavani ovat uupuneita ja olen saanut heidän kauttaan kuvan, että elämä pyörii työn ympärillä.

Kiinnostavaa! Eli ihminen, joka on valinnut hoitotyön ns. rahan takia (hyvä työllistyminen), on motivoitunein ja jaksaa parhaiten. Mutta muut, jotka ovat ehkä hakeutuneet alalla muista syistä, ovat uupuneet työtaakan alle.  Mitä ne muut syyt voisivat olla? Hoitoalan ihmisiä on perinteisesti pidetty kiltteinä, sopetuvaisina, tunnolisina. Ehkä jopa liikaakin. Osa lähtee tiedostamattaan hoitoalalle hoitamaan omia ongelmiaan. Uuvuttaako siis ns. kutsumusammattinäkökulma hoitajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että suurin osa hoitajista olisi tyytyväinen työhönsä, mikäli resurssit olisivat kohdallaan, itse työ on kivaa ja antoisaa. Ja meillä työkaverit ihan huippuja! Mutta tää jatkuva kurjistaminen kyllä syö motivaatiota, viimeisimpänä lomarahojen pienennys : ( Ihan p***a juttu, pienipalkkaisilta viedään vuoden kohokohta.

Ja tuo Norja, ei varmaan kannata kirjoittakaan, mikä kaikki siellä on paremmin...Ihan yleisön arvostuksesta lähtien. Ja se Suomessa laiskaksi haukuttu hoitaja onkin ahkera työmyyrä siellä, mitä lie matkalla tapahtunut?

Juu, hoitajan työssä tuntuu olevan tärkeintä siellä kansliassa ja kahvihuoneessa työkavereiden kanssa seurustelu, potilaat ovat pakollinen paha. Nähty on. Terveiset Jorvin sairaalaan.

se on kuitenkin aina tärkeää sille hoitajalle päästä irtoutumaan työstään sekä myös purkaa kuormittavia tilanteita kollegalle. Voi olla esimerkiksi että päivässä on ollut jokin tapahtuma joka on ollu todella psyykkisesti raskas ja tarvitsee siihen tukea tai vain tauon.

Vierailija kirjoitti:

Työterveyshuolto on ihan kivaa, toki tulosvastuusta muistutellaan kokoajan mutta ei siitä kannata paineita ottaa. Julkisella puolella olen ollut niin osastoilla, palvelukodissa kuin kouluterkkanakin ja näistä jälkimmäinen oli ainoa joka aidosti miellytti. Osastoilla ja palvelutalossa oli todella paljon töitä suhteessa työntekijöiden määrään, ja koko pakka kaatui aina kun joku oli poissa. Lisäksi työyhteisö vaikuttaa viihtyvyyteen tosi paljon, ja jos suurin osa on tyytymättömiä niin se kyllä tarttuu kun porukalla nuristaan. Jos on hyvä ja kannustava yhteisö ja esimiehet jotka osaavat arvostaa juuri sinua jonkun kasvottoman työvoiman sijaan, niin työkin sujuu kuin laulaen vaikka se olisikin ajoittain raskasta.

Työterveyshuollon asiakaskunta on varmaan sieltä terveimmästä päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiriini kuuluu paljon hoitoalan ihmisiä. Vain yksi sairaanhoitaja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta hänkin on maininnut haaveilevansa lääkikseen pääsystä. Tämä ainoa tyytyväinen hoitaja on kyllä luonteeltaankin ahkera ja tottunut tekemään paljon töitä. Hän valitsi hoitoalan hyvän työllistymisen takia, että pääsisi nopeasti leivänsyrjään kiinni ja toteuttamaan intohimoaan eli matkustelua. Tekee paljon tuplavuoroja ja elää säästeliäästi. Perheetön ihminen, niin loma-ajat viettää matkustellen.

Muut hoitajatuttavani ovat uupuneita ja olen saanut heidän kauttaan kuvan, että elämä pyörii työn ympärillä.

Kiinnostavaa! Eli ihminen, joka on valinnut hoitotyön ns. rahan takia (hyvä työllistyminen), on motivoitunein ja jaksaa parhaiten. Mutta muut, jotka ovat ehkä hakeutuneet alalla muista syistä, ovat uupuneet työtaakan alle.  Mitä ne muut syyt voisivat olla? Hoitoalan ihmisiä on perinteisesti pidetty kiltteinä, sopetuvaisina, tunnolisina. Ehkä jopa liikaakin. Osa lähtee tiedostamattaan hoitoalalle hoitamaan omia ongelmiaan. Uuvuttaako siis ns. kutsumusammattinäkökulma hoitajat?

kyllä. Osa yrittää pelastaa ja parantaa kaikki ja tuntee tunteita kun ei onnistu ja tunteet ovat paha hoitotyössä. Jos potilas kuolee niin ei saa itkeä, pitää tehdä työt ja siirtyä seuraavaan potilaaseen ja olla ammatillinen. Jos omainen haukkuu sinut pitää olla ammatillinen. Pitää ottaa haukut vastaan ja siirtyä seuraavaan asiakkaaseen hymyillen. Tottakai herkät ihmiset satuttavat siinä itsensä. Töitä on enemmän kuin tekijöitä. Tunnolliset väsyttävät itsensä loppuun, uupuvat ja ahdistuvat.

Ei mun tuttu lähihoitaja ainakaan valita pienestä palkasta. Monesti kehuskellut miten on varoissaan kun on niin hyvä ammatti. Kai he sitten saa ihan reippaasti palkkaa.

Muistakaa myös huomioida koulutuksen kesto.Sh koulutus kestää 3,5v,th 4v ja esim kätilöillä 4,5v. Monella miesvaltaisella alalla,jossa koulutus kestää noinkin kauan puhutaan jo aivan eri tuloista :)

Minäkin olen lastenhoitaja ja tykkään työstäni, ympärivuorokautisessa päiväkodissa. Eihän ne työvorolistat aina täydellisiä ole, mutta on niissä puolensakkin verrattuna päivätyöhön.

Tietysti välillä on kiirekkin, mutta itse olen sellainen etten stressaa turhista, esim. lapsia on paljon/hoitaja, mutta minä en asialle mitään voi, joten en siitä jaksa stressatakkaan, lapsille se lähinnä on ikävämpi juttu.

Eniten ehkä ärsyttää työvuorojen muuttelu ja se, ettei työntekijät pidä TESsistä kiinni vaan joustavat todella paljon sen rajojen ylitse. Mutta tässäkin asiassa keskityn omiin asioihini ja en suostu sellaiseen mikä ei hyvältä tunnu.

Kaikenkaikkiaan mielestäni ihan leppoisaa hommaa, yleensä, tietysti välillä on tilanteita missä on hermo kireällä.

Sillä parin tonnin nettopalkalla ei Helsingissä pärjää.

Ei ole mutään mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa, teineillä ei ole varaa mihinkään maksullisiin harrastuksiin, minnekään ei matkusteta jne. Elämää täysin marginaalissa vaiikka 3- vuoroa tekisikin.

- ex sh, ex helsinkiläinen totaali yh

Olen töissä akuutilla sisätautien vuodeosastolla sairaanhoitajana. Laskin äsken huvikseni nettotuntipalkkani (sisältää keskimääräiset lisät, ikälisän ja henkilökohtaisen lisän). Yhteensä nettona lisien kanssa tienaan tunnissa 13,75 euroa. Ja mitä kaikkea se tunti sisältääkään; helvetillisen vastuun omien potilaiden voinnista (lääkäri näkee potilasta ehkä pari minuuttia päivässä, muun ajan hoitaja ja pitää tietää milloin tilanne vaatii toimenpiteitä), helvetillisessä kiireessä ja paineessa suoritettua lääkehoitoa, puhelin soi kilpaa potilaskellojen kanssa. Pitäisi ehtiä huolehtia potilaiden hygieniasta ja kuntoutuksestakin. Ai niin ja ravitsemuksen seurantakin. Kuolevan potilaan hyvä hoitoa. Kuolevan potilaan omaisten hyvä ja kiireetön kohtaaminen.  Kirjaamista koneella, tilaa labroja, laita potilaita jatkohoitojonoon. Auta ja neuvo lähihoitajaa, ohjaa opiskelijaa. Omaisia seisoo jatkuvasti kanslian ovella, kierrolle pitäisi ehtiä jne. jne. Ja tämä kaikki vielä nälkäisenä ja kusiähätäisenä, kun ei ehdi omaista tarpeista huolta pitää. Ja vaivainen 13,75 euroa tästä kaikesta, niin kyllä jo ihan itkettää.

T. ihan jostain muusta nykyisin alati unelmoiva sairaanhoitaja

Pakko sanoa että mä tunnen tasan yhden ihmisen joka on aidosti tyytyväinen työhönsä. Äitini, joka on röntgenhoitaja.

Meillä töissä kaikki terveydenhoitajat valittaa työstään aivan koko ajan. Asiakaskunta koostuu vain suht terveistä ihmisistä, vanhuksia ei ole asiakkaina ollenkaan, eikä työ ole fyysisesti raskasta kun mitään nostelua tms ei siihen sisälly. Ei ne palkasta valita eikä työajoista. Vaan aivan kaikesta muusta. En ole huomannut, että kukaan heistä pitäisi työstään tai olisi työstään innostunut. Ikävää sinänsä. Itse olen siellä toimistoihmisenä, mutta kahvihuoneessa ym kuulee aivan jatkuvaa valitusta noilta. Ilmeisesti se hoitajan työ on sitten aika kamalaa. Meillä on myös muita toimistoihmisiä ja lääkäreitä ja fyssareita, mutta ei kukaan muu valita kuin noi hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiriini kuuluu paljon hoitoalan ihmisiä. Vain yksi sairaanhoitaja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta hänkin on maininnut haaveilevansa lääkikseen pääsystä. Tämä ainoa tyytyväinen hoitaja on kyllä luonteeltaankin ahkera ja tottunut tekemään paljon töitä. Hän valitsi hoitoalan hyvän työllistymisen takia, että pääsisi nopeasti leivänsyrjään kiinni ja toteuttamaan intohimoaan eli matkustelua. Tekee paljon tuplavuoroja ja elää säästeliäästi. Perheetön ihminen, niin loma-ajat viettää matkustellen.

Muut hoitajatuttavani ovat uupuneita ja olen saanut heidän kauttaan kuvan, että elämä pyörii työn ympärillä.

Kiinnostavaa! Eli ihminen, joka on valinnut hoitotyön ns. rahan takia (hyvä työllistyminen), on motivoitunein ja jaksaa parhaiten. Mutta muut, jotka ovat ehkä hakeutuneet alalla muista syistä, ovat uupuneet työtaakan alle.  Mitä ne muut syyt voisivat olla? Hoitoalan ihmisiä on perinteisesti pidetty kiltteinä, sopetuvaisina, tunnolisina. Ehkä jopa liikaakin. Osa lähtee tiedostamattaan hoitoalalle hoitamaan omia ongelmiaan. Uuvuttaako siis ns. kutsumusammattinäkökulma hoitajat?

kyllä. Osa yrittää pelastaa ja parantaa kaikki ja tuntee tunteita kun ei onnistu ja tunteet ovat paha hoitotyössä. Jos potilas kuolee niin ei saa itkeä, pitää tehdä työt ja siirtyä seuraavaan potilaaseen ja olla ammatillinen. Jos omainen haukkuu sinut pitää olla ammatillinen. Pitää ottaa haukut vastaan ja siirtyä seuraavaan asiakkaaseen hymyillen. Tottakai herkät ihmiset satuttavat siinä itsensä. Töitä on enemmän kuin tekijöitä. Tunnolliset väsyttävät itsensä loppuun, uupuvat ja ahdistuvat.

Juuri näin. Entisenä sairaanhoitajana koin, että kaikista raskainta työssäni oli tunteiden feikkaaminen. Yhdessä hetkessä pitää myötäelää ja olla empaattinen toisen suruun, viiden minuutin päästä pitää jo unohtaa koko tämä potilas ja hänen omaisensa ja olla taas iloinen, kannustava ja rohkaiseva toisen potilaan kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa myös huomioida koulutuksen kesto.Sh koulutus kestää 3,5v,th 4v ja esim kätilöillä 4,5v. Monella miesvaltaisella alalla,jossa koulutus kestää noinkin kauan puhutaan jo aivan eri tuloista :)

Miesvaltaiset alat ja ammatit ovat yksityisellä sektorilla, suojatyöpaikoissa ei velkarahalla voi maksaa kymppitonnia kuussa kansliassa istumisesta. Naurettavaa edes yrittää verrata keskenään.

Olen lähihoitaja dementiakodissa ja rakastan auttaa asukkaita. Mutta en rakasta vuorotyötä, jatkuvaa univelkaa, kiirettä ja sitä, että en saa käyttää työaikaani hoitotyöhön, vaan mm. kokkaamiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen ja nykyään myös erilaisten kaavioiden ja tutkimusten täyttelyyn. Palkasta en viitsi mainita, koska noh, kolmen vuoden ammattikoulu. :D

Hoitotyössä on nykyään se vähän huono, että asiakkaat on unohdettu rahan tieltä. Tärkeintä on, että on antaa kaupungille näkyvää tulosta siitä, kuinka meidän talossa hoidollisuus% on suuri, mutta silti asukkaiden ravitsemus on kunnossa ja paperiasiat koko ajan tiptop. Ja siis ilman muuta nuo ovat tärkeitä juttuja ja kertovat omaa tarinaansa, mutta tuntuu vähän vääryydeltä käyttää työaikaa noihin, kun se dementikkomummu kaipais enemmän sitä käsi kädessä istuskelua kuin pyörätuolissa sidottuna -settiä.

Parhaimmat työpaikat alalla lienevät ne, jossa saa keskittyä vain yhteen potilaaseen kerralla. Osastotyö kuulostaa niin h*******ltä, että sinne mua ei enää ikinä saisi. Ja samalla toki nostan hattua heille, jotka sitä jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa myös huomioida koulutuksen kesto.Sh koulutus kestää 3,5v,th 4v ja esim kätilöillä 4,5v. Monella miesvaltaisella alalla,jossa koulutus kestää noinkin kauan puhutaan jo aivan eri tuloista :)

Miesvaltaiset alat ja ammatit ovat yksityisellä sektorilla, suojatyöpaikoissa ei velkarahalla voi maksaa kymppitonnia kuussa kansliassa istumisesta. Naurettavaa edes yrittää verrata keskenään.

Sä se vasta tyhmä olet. Kun makaat tajuttomana onnettomuuden tai yliannostuksen takia maassa, nostan kädet pystyyn ja lähden kahville.

Terkuin ensihoitaja