Lue keskustelun säännöt.
Eikö kukaan hoitaja ole tyytyväinen työhönsä?
05.04.2017 |
Lähipiiriini kuuluu 3 lähihoitajaa, 2 sairaanhoitajaa, kätilö ja röntgenhoitaja. Heistä ainoastaan röntgenhoitaja kehuu työtään ja voisi suositella sitä muillekin. Hänellä nyt tietysti ei olekaan varsinaista hoitamista, lähinnä potilaiden nostelua ja ohjaamista. Toisaalta hän on myös 5 lapsen äiti, tottunut porskuttamaan elämässään vähilläkin rahoilla ja on luonteeltaan sellainen aika vähään tyytyväinen. Mä olen samanlainen, joten mietinkin, että viihtyisinköhän terveydenhoitajana, vaikka kaikki nuo muut tuntemani hoitsut valittavat palkasta, työmäärästä ja kiireestä, ja sanovat mulle että "opiskele jotain muuta alaa!!"
Onko siis niin, että monilla hoitajilla on korkeammat toiveet työstään etukäteen vai miksi niin moni vaihtaa alaa? En sano etteikö hoitotyö todella olisi raskasta jne., mutta voiko sillä alalla oikeasti myös viihtyä vuosia vai viekö se fyysinen uupuminen työstä lopulta kaiken ilon?
Kommentit (43)
Uskon kyllä, että hoitoalalla yleisesti on ihan niska limassa raatamista pienellä palkalla :/ Tämä on tullut selväksi kyllä, mutta mietinkin, että onko olemassa mitään tiettyä toimenkuvaa, jossa enemmistö hoitajista viihtyy?
Mua kiinnostaisi nimenomaan kouluterkkarin työ, ehkä myös neuvolat. Onko niissä työskentely yhtään helpompaa kuin vaikkapa päivystyksessä? Tai vaihteleeko työn raskaus paljon esim. sairaaloiden vuodeosastojen kesken?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä tykkään. Minä tykkään potilaista, heidän omaisistaan ja koko työnkuvasta. On toki päiviä jolloin ei kyllä työnteko nappaa ja vituttaa ihan armottomasti nousta ennen sianpieraisua aamulla, mutta noin niinkuin pääsääntöisesti koen kyllä että työni on antoisaa.
Ja kyllä, olen lähihoitaja mutta enpä tahtoisi olla sairaanhoitajakaan kun vastuuta on kaksinverroin mutta palkka vain parisataa suurempi. Se on mun mielestäni suuri vääryys. Motivoisi enemmän opiskelu jos saisi kohtuupalkkaa siihen vastuuseen nähden.
Terveydennoihtajien töitä ei paljon ja suurin osa tekee töitä sairaanhoitajana vuorotöissä. Eli se on se todellisin vaihtoehto. Mieti jaksatko ja haluatko vuorotöitä tehdä seuraavat 30 vuotta? Päivätöihin tunku eikä vastavalmistuneet niihin parhaisiin paikkoihin pääse. Ihan turha haaveilla kivasta päivätyöstä heti alkuu. Ja palkka on siinä huono, käteen n 1800 e kk, vuorotöillä hoitajat pääsevät ok ansioihin.
Itse lopetin sairaanhoitajan opinnot tuosta syystä kesken 2 kk jälkeen. En vain halua vuorotöihin ja tiedän jo nyt että haluan elämältä muutakin kuin vuorotöitä joiden tekeminen rajoittaa muuta elämään, kuten harrastuksia ja perhe-elämää todella paljon.
Terveisin vuorotöitä 5 vuotta tehnyt eikä koskaan enää kiitos
Vierailija kirjoitti:
Hoitajien työ on sellaista, että ne liitot ym eivät osaa puolustaa työntekijöitä. Kun liikennöitsijät suuttuvat huonoihin työehtoihin he laittavat lakon pystyyn. Hoitaja ei lakkoile vaan raahustaa töihin jalan, polkupyörällä tai kimppakyydillä. Hoitajien etuuksista ylityölisistä, sunnuntailisistä ollaan ensimmäisenä leikkaamassa persu/kokkare/kepu hallituksen johdolla. Hoitajalla on harvoin viikossa kahta peräkkäistä vapaata. Vuorot heittelevät illasta aamuun mielivaltaisesti. Välillä vedät lähes pakon edessä tuplavuoroa, kun mistään ei saada sijaista sekunnin varoitusajalla.
Sairaanhoitajilla vielä ehkä asiat ovat jotenkin kunnossa, mutta lähäreiden toimenkuva leviää ja paukkuu joka suuntaan. Olet niin laitoshoitaja, kyökkipiika, sosionomi kuin väliin sairaanhoitajakin (näytteiden ottamiset) sillä samalla lähärin palkalla.
Työyhteisöjen ilmapiiristä ei tarvinne tässä avautua.
Tämä on muuten ihan fakta juttu.
Lähihoitajan työnkuva tuntuu sisältävän KAIKEN. Normaalista asiakkaan hygienian auttamisesta virastoasioissa auttamiseen, raha-asioiden ja tukien selvittämiseen, omaisten tukemiseen, läääkehoito, näyttäydenotto, kirjaaminen, arviointi, kontaktit asiakkaan jokaiseen tahoon, siivoaminen, pyykkäys, vartijana toimiminen.
Lähihoitajan työnkuvaan voidaan sisällyttää mitä tahansa ja monissa paikoissa sisällytetäänkin. Ongelmana on vain se että kukaan ei koulussa ole opettanut kunka asioissa toimitaan ja joudut itse opettelamaan ne tai hyvällä tuurilla työkaveri opettaa. Työ on itsessään mukavaa, ainakin itse tykkään, mutta arvostus tuntuu olevan nollissa ja epävarmuus töissä puutteellisten ohjeistusten takia. Omaiset haukkuvat ja huutavat hoitajalle muiden tahojen työn ja päätösten takia, hierarkiassa korkeammalla olevat pompottelevat ja sysääväät työtänsä ja ongelmia lähihoitajille joilla ei ole tietotaitoa ratkaista niitä ilman pätevää ohjeistusta. Monissa paikoissa myöskään lähihoitajia ei johdon taholta arvosteta vaan niitä pompotellaan osastolta toiselle ja uhkaillaan potkuilla/siirroilla jos puuttuu epäkohtiin - koska on vaan lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ne hoitajat valittaa. Vertaavat palkkojaan Norjaan! Muilla aloilla myös paremmat palkat Norjassa.
Jos täällä Suomessa on niin huonosti asiat niin menkää sine Norjaan, älkää täällä jatkuvasti valittako.
Hoitajien pienistä palkoista jauhaminen on oikeasti aika säälittävää.
Hoitajien lähtö- ja keskipalkat ovat esimerkiksi poliisien, palomiesten ja vartijoiden vastaavia huomattavasti korkeammat. Suomella on jo nyt ennätysmäärä velkaa, ja palkkanne maksetaan verovaroista.
Lopettakaa se valheellinen kitinänne pienistä palkoistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveydennoihtajien töitä ei paljon ja suurin osa tekee töitä sairaanhoitajana vuorotöissä. Eli se on se todellisin vaihtoehto. Mieti jaksatko ja haluatko vuorotöitä tehdä seuraavat 30 vuotta? Päivätöihin tunku eikä vastavalmistuneet niihin parhaisiin paikkoihin pääse. Ihan turha haaveilla kivasta päivätyöstä heti alkuu. Ja palkka on siinä huono, käteen n 1800 e kk, vuorotöillä hoitajat pääsevät ok ansioihin.
Itse lopetin sairaanhoitajan opinnot tuosta syystä kesken 2 kk jälkeen. En vain halua vuorotöihin ja tiedän jo nyt että haluan elämältä muutakin kuin vuorotöitä joiden tekeminen rajoittaa muuta elämään, kuten harrastuksia ja perhe-elämää todella paljon.
Terveisin vuorotöitä 5 vuotta tehnyt eikä koskaan enää kiitos
No kun tuota mä just en tajua.. Kun mun mielestä 1 800 e/kk nettona on ihan ok. Suhteessa liian vähän kuormittavasta työstä, mutta rahasummana ihan kelpo.
Ei sillä matkustella maailman ympäri, mutta mä en tykkääkään matkustaa. En harrasta mitään kävelyä kalliimpaa, tykkään lueskella kirjoja kotisohvalla ja käydä leffassa. Siihen se riittää, 4 hlön perus elämiseen ainakin kun on 2 työssä käyvää aikuista (mieskin tienaa tuon verran). Toki jos tulisi ero tms., sitten olisi tiukkaa, se kyllä mietityttää.
Mun mies tekee 3-vuorotyötä, tiedän mitä se on. Pystyisin samaan väliaikaisesti, en 30 vuotta. Mutta vähän vaikea kuvitella etten pk-seudulla saisi päivävirkaa 30 vuodessa.
Jostain omista vaatimuksista on aina joustettava. Jos kestää ton palkan ja edes hetkellisen vuorotyön, sitten kai alalla voi viihtyä?
Ap
Minä luulen, että suurin osa hoitajista olisi tyytyväinen työhönsä, mikäli resurssit olisivat kohdallaan, itse työ on kivaa ja antoisaa. Ja meillä työkaverit ihan huippuja! Mutta tää jatkuva kurjistaminen kyllä syö motivaatiota, viimeisimpänä lomarahojen pienennys : ( Ihan p***a juttu, pienipalkkaisilta viedään vuoden kohokohta.
Ja tuo Norja, ei varmaan kannata kirjoittakaan, mikä kaikki siellä on paremmin...Ihan yleisön arvostuksesta lähtien. Ja se Suomessa laiskaksi haukuttu hoitaja onkin ahkera työmyyrä siellä, mitä lie matkalla tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajan työnkuva tuntuu sisältävän KAIKEN. Normaalista asiakkaan hygienian auttamisesta virastoasioissa auttamiseen, raha-asioiden ja tukien selvittämiseen, omaisten tukemiseen, läääkehoito, näyttäydenotto, kirjaaminen, arviointi, kontaktit asiakkaan jokaiseen tahoon, siivoaminen, pyykkäys, vartijana toimiminen.
Lähihoitajan työnkuvaan voidaan sisällyttää mitä tahansa ja monissa paikoissa sisällytetäänkin. Ongelmana on vain se että kukaan ei koulussa ole opettanut kunka asioissa toimitaan ja joudut itse opettelamaan ne tai hyvällä tuurilla työkaveri opettaa. Työ on itsessään mukavaa, ainakin itse tykkään, mutta arvostus tuntuu olevan nollissa ja epävarmuus töissä puutteellisten ohjeistusten takia. Omaiset haukkuvat ja huutavat hoitajalle muiden tahojen työn ja päätösten takia, hierarkiassa korkeammalla olevat pompottelevat ja sysääväät työtänsä ja ongelmia lähihoitajille joilla ei ole tietotaitoa ratkaista niitä ilman pätevää ohjeistusta. Monissa paikoissa myöskään lähihoitajia ei johdon taholta arvosteta vaan niitä pompotellaan osastolta toiselle ja uhkaillaan potkuilla/siirroilla jos puuttuu epäkohtiin - koska on vaan lähihoitaja.
Niin totta. Monessa paikassa säästetään sillä, ettei palkata esim. keittiöön työntekijää hoitamaan keittiöhommia tai kunnollista laitoshuoltajaa tekemään siivousta kuin ehkä kerran viikossa.
Lähipiiriini kuuluu paljon hoitoalan ihmisiä. Vain yksi sairaanhoitaja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta hänkin on maininnut haaveilevansa lääkikseen pääsystä. Tämä ainoa tyytyväinen hoitaja on kyllä luonteeltaankin ahkera ja tottunut tekemään paljon töitä. Hän valitsi hoitoalan hyvän työllistymisen takia, että pääsisi nopeasti leivänsyrjään kiinni ja toteuttamaan intohimoaan eli matkustelua. Tekee paljon tuplavuoroja ja elää säästeliäästi. Perheetön ihminen, niin loma-ajat viettää matkustellen.
Muut hoitajatuttavani ovat uupuneita ja olen saanut heidän kauttaan kuvan, että elämä pyörii työn ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan sairaanhoitajan työtä. Olen nyt akateemisessa ammatissa, mutta jatkokouluttaudun hoitotyön esimieheksi. Palo sairaalamaailmaan on ja ikävöin, jos en päivittäin, niin viikoittain takaisin.
Itse tykkään työstäni. Minulla on yli 10 vuotta työkokemusta psykiatrian alalta ja edelleen koen työn mielekkääksi ja kiinnostavaksi. Edelleen koen, että voin oppia uutta ja työnantaja kannustaa/velvoittaa kouluttautumaan. Psykiatrian puolella työ ei ole fyysisesti kuormittavaa, mutta psyykkistä kapasiteettia täytyy hoitajalta toki löytyä. Omasta elämästä ja jaksamisesta täytyy pitää aktiivisesti huolta, jotta tätä työtä jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Lähihoitaja, lastenhoitajana ryhmiksessä. (Vain 4 lasta/hoitaja). Päivätyö, viikonloput ja arkipyhät vapaata aina. On ihana työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajien työ on sellaista, että ne liitot ym eivät osaa puolustaa työntekijöitä. Kun liikennöitsijät suuttuvat huonoihin työehtoihin he laittavat lakon pystyyn. Hoitaja ei lakkoile vaan raahustaa töihin jalan, polkupyörällä tai kimppakyydillä. Hoitajien etuuksista ylityölisistä, sunnuntailisistä ollaan ensimmäisenä leikkaamassa persu/kokkare/kepu hallituksen johdolla. Hoitajalla on harvoin viikossa kahta peräkkäistä vapaata. Vuorot heittelevät illasta aamuun mielivaltaisesti. Välillä vedät lähes pakon edessä tuplavuoroa, kun mistään ei saada sijaista sekunnin varoitusajalla.
Sairaanhoitajilla vielä ehkä asiat ovat jotenkin kunnossa, mutta lähäreiden toimenkuva leviää ja paukkuu joka suuntaan. Olet niin laitoshoitaja, kyökkipiika, sosionomi kuin väliin sairaanhoitajakin (näytteiden ottamiset) sillä samalla lähärin palkalla.
Työyhteisöjen ilmapiiristä ei tarvinne tässä avautua.
Tämä on muuten ihan fakta juttu.
Kyllä, minäkin takaan asian näin olevan.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiiriini kuuluu paljon hoitoalan ihmisiä. Vain yksi sairaanhoitaja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta hänkin on maininnut haaveilevansa lääkikseen pääsystä. Tämä ainoa tyytyväinen hoitaja on kyllä luonteeltaankin ahkera ja tottunut tekemään paljon töitä. Hän valitsi hoitoalan hyvän työllistymisen takia, että pääsisi nopeasti leivänsyrjään kiinni ja toteuttamaan intohimoaan eli matkustelua. Tekee paljon tuplavuoroja ja elää säästeliäästi. Perheetön ihminen, niin loma-ajat viettää matkustellen.
Muut hoitajatuttavani ovat uupuneita ja olen saanut heidän kauttaan kuvan, että elämä pyörii työn ympärillä.
Jotain vikaa on, jos elämä pyörii vain työn ympärillä, oli hoitoalalla tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiiriini kuuluu paljon hoitoalan ihmisiä. Vain yksi sairaanhoitaja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta hänkin on maininnut haaveilevansa lääkikseen pääsystä. Tämä ainoa tyytyväinen hoitaja on kyllä luonteeltaankin ahkera ja tottunut tekemään paljon töitä. Hän valitsi hoitoalan hyvän työllistymisen takia, että pääsisi nopeasti leivänsyrjään kiinni ja toteuttamaan intohimoaan eli matkustelua. Tekee paljon tuplavuoroja ja elää säästeliäästi. Perheetön ihminen, niin loma-ajat viettää matkustellen.
Muut hoitajatuttavani ovat uupuneita ja olen saanut heidän kauttaan kuvan, että elämä pyörii työn ympärillä.
Itse en ole tavannut ketään sairaanhoitajaa, joka olisi pyrkinyt tai haluaisi pyrkiä lääkikseen. Yhden lähihoitajan tiedän pyrkineen ja päässeen. Hoitotiede ja hoitotyö ovat aivan erillisiä asioita lääketieteestä, mitä moni palstalla ei ymmärrä. Samaten hoitotyöntekijät ovat suurin ammattiryhmä sairaaloissa ja heillä on esimiehiä sekä työn kehittäjiä verrattain paljon. Kouluttautumalla lisää etenemismahdollisuuksia kyllä on. Myös yksityiset yritykset tarvitsevat esimiehiä, joilla on sairaanhoitajan laillistus esim. ottaa lääkenäyttöjä vastaan ja ylläpitää lääkehoitoa/lääkkeiden antamista yksikössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydennoihtajien töitä ei paljon ja suurin osa tekee töitä sairaanhoitajana vuorotöissä. Eli se on se todellisin vaihtoehto. Mieti jaksatko ja haluatko vuorotöitä tehdä seuraavat 30 vuotta? Päivätöihin tunku eikä vastavalmistuneet niihin parhaisiin paikkoihin pääse. Ihan turha haaveilla kivasta päivätyöstä heti alkuu. Ja palkka on siinä huono, käteen n 1800 e kk, vuorotöillä hoitajat pääsevät ok ansioihin.
Itse lopetin sairaanhoitajan opinnot tuosta syystä kesken 2 kk jälkeen. En vain halua vuorotöihin ja tiedän jo nyt että haluan elämältä muutakin kuin vuorotöitä joiden tekeminen rajoittaa muuta elämään, kuten harrastuksia ja perhe-elämää todella paljon.
Terveisin vuorotöitä 5 vuotta tehnyt eikä koskaan enää kiitos
No kun tuota mä just en tajua.. Kun mun mielestä 1 800 e/kk nettona on ihan ok. Suhteessa liian vähän kuormittavasta työstä, mutta rahasummana ihan kelpo.
Ei sillä matkustella maailman ympäri, mutta mä en tykkääkään matkustaa. En harrasta mitään kävelyä kalliimpaa, tykkään lueskella kirjoja kotisohvalla ja käydä leffassa. Siihen se riittää, 4 hlön perus elämiseen ainakin kun on 2 työssä käyvää aikuista (mieskin tienaa tuon verran). Toki jos tulisi ero tms., sitten olisi tiukkaa, se kyllä mietityttää.
Mun mies tekee 3-vuorotyötä, tiedän mitä se on. Pystyisin samaan väliaikaisesti, en 30 vuotta. Mutta vähän vaikea kuvitella etten pk-seudulla saisi päivävirkaa 30 vuodessa.
Jostain omista vaatimuksista on aina joustettava. Jos kestää ton palkan ja edes hetkellisen vuorotyön, sitten kai alalla voi viihtyä?
Ap
Pitää olla tarpeeks kova pärjätäkseen. Hoitoalalla on vahva hieararkia ja ne esimiesasemaan nostetut on pahimpia. Johtamistaidot nolla, joko lusmuilevat töistään tai ovat lähinnä hirmuhallitsijoita. Epävarmoja eivät kestä kritiikkiä.
Pehmeille ja kilteille sysätään kaikki työ ja ne ovat kynnysmattoina. Että kyynerpäät esille jos haluat pärjätä...
No suurin osa valveillaoloajasta kuitenkin ollaan siellä töissä, väkisinkin se elämä pyörii työn ympärillä.
Hoitajien työ on sellaista, että ne liitot ym eivät osaa puolustaa työntekijöitä. Kun liikennöitsijät suuttuvat huonoihin työehtoihin he laittavat lakon pystyyn. Hoitaja ei lakkoile vaan raahustaa töihin jalan, polkupyörällä tai kimppakyydillä. Hoitajien etuuksista ylityölisistä, sunnuntailisistä ollaan ensimmäisenä leikkaamassa persu/kokkare/kepu hallituksen johdolla. Hoitajalla on harvoin viikossa kahta peräkkäistä vapaata. Vuorot heittelevät illasta aamuun mielivaltaisesti. Välillä vedät lähes pakon edessä tuplavuoroa, kun mistään ei saada sijaista sekunnin varoitusajalla.
Sairaanhoitajilla vielä ehkä asiat ovat jotenkin kunnossa, mutta lähäreiden toimenkuva leviää ja paukkuu joka suuntaan. Olet niin laitoshoitaja, kyökkipiika, sosionomi kuin väliin sairaanhoitajakin (näytteiden ottamiset) sillä samalla lähärin palkalla.
Työyhteisöjen ilmapiiristä ei tarvinne tässä avautua.