Säälittää tuon merihädässä olleen perheen lapset

Muistan dokkarin yhdestä brittiperheestä, jossa isä ja äiti lähti muistaakseni n. 4- ja 6-v. ikäisten tyttöjen kanssa purjehtimaan maailman ympäri. Meinasivat kuolla ensimmäisen kerran jo Biskajanlahdella myrskyssä. Ongelmia oli jatkuvasti ja mm. perheen vanhemmat sairastuivat vakavasti syötyään myrkyllistä trooppista kalaa jossain Borneolla tms. Perhe eli siis sellaisessa muutaman metrin purjeveneessä varmaan vuoden, kävivät toki välillä maissa mutta valtaosan ajasta toki merellä. Varmaan hitsin hauskaa lapsille, joiden kuuluisi olla ikäistensä kanssa ja briteissä käydä jo koulua. Jotain helkkarin elämäntapaintiaaneja, jotka karttaa tavallista porvarillista elämää tylsänä (tai sitten oli elämässä muita vaikeuksia, mitä piti lähteä pakoon) mutta eivät tajua, että lasten kanssa pitää yleensä johonkin vakiintua ja antaa heille mahdollisuus tavalliseen ja tylsäänkin elämään kouluineen, kavereineen, harrastuksineen. On sitten eri teini-ikäisten kanssa, jotka itsekin pystyy asiaan jo sanomaan mielipiteensä ja joilla on jo omaa ajatuskykyä, kielitaitoa ja yleistietämystä. Mutta nämä "mä haluan elää vapaata elämää ilman taviskahleita" eläköön omaa minäminä -elämää sitten, kun lapset ovat kasvaneet ja elää omillaan. Sitten on sama, vaikka kuolevat johonkin Bermudan kolmioon.

Vierailija kirjoitti:

Muistan dokkarin yhdestä brittiperheestä, jossa isä ja äiti lähti muistaakseni n. 4- ja 6-v. ikäisten tyttöjen kanssa purjehtimaan maailman ympäri. Meinasivat kuolla ensimmäisen kerran jo Biskajanlahdella myrskyssä. Ongelmia oli jatkuvasti ja mm. perheen vanhemmat sairastuivat vakavasti syötyään myrkyllistä trooppista kalaa jossain Borneolla tms. Perhe eli siis sellaisessa muutaman metrin purjeveneessä varmaan vuoden, kävivät toki välillä maissa mutta valtaosan ajasta toki merellä. Varmaan hitsin hauskaa lapsille, joiden kuuluisi olla ikäistensä kanssa ja briteissä käydä jo koulua. Jotain helkkarin elämäntapaintiaaneja, jotka karttaa tavallista porvarillista elämää tylsänä (tai sitten oli elämässä muita vaikeuksia, mitä piti lähteä pakoon) mutta eivät tajua, että lasten kanssa pitää yleensä johonkin vakiintua ja antaa heille mahdollisuus tavalliseen ja tylsäänkin elämään kouluineen, kavereineen, harrastuksineen. On sitten eri teini-ikäisten kanssa, jotka itsekin pystyy asiaan jo sanomaan mielipiteensä ja joilla on jo omaa ajatuskykyä, kielitaitoa ja yleistietämystä. Mutta nämä "mä haluan elää vapaata elämää ilman taviskahleita" eläköön omaa minäminä -elämää sitten, kun lapset ovat kasvaneet ja elää omillaan. Sitten on sama, vaikka kuolevat johonkin Bermudan kolmioon.

No tässä nyt ei ole kyse maailman ympäri purjehtivista vaan ihan tavallisesta parin viikon lomapurjehduksesta. Tarkoitus oli purjehtia Hong Kongista Filippiineille ja takaisin.