Vaikuttaako huonot vanhemmat syrjäytyneisyyteen?
Moni sanoo aina, että syrjäytyminen on omaa vikaa. No jaa osittain ehkä joo, mutta miettikääpä tarkemmin. Vanhemmat jotka ovat vaikka pahoinpidelleet tai käyttäneet seksuaalisesti hyväksi. Niin en kyllä usko, että elämälle on hirveän hyvät eväät annettu. Toinen myös vanhempien varallisuus vaikuttaa tosi paljon tähän. Jos isä ukolla on vaikka oma firma niin yleensä lapsi tätä jatkaa. Sitten vielä sellanen asia, vaikkei jälkeläinen saisikaan jatkaa vanhempien yrityksessä. Näillä yleensä on kummiskin varaa ostaa lapselleen uusimmat mopot autot jne... Nyt joku varmaan tulee heittää tänne, että miten tuo materiaali liittyy tähän. Kyllä se vaan liittyy koska se nostattaa mielialaa ja itsetuntoa. Eli näin jälkeläinen voi henkisesti paremmin ja jaksaa siten opiskella paremmin.
Kommentit (16)
Aivan varmasti vaikuttaa! Itsestään selvä asia! Tämähän ei sitten tarkoita että kaikki huonojen vanhempien lapset syrjäytyisivät mutta riski on aivan varmasti huomattavasti isompi kuin hyvien vanhempien lapsilla.
Minusta aikuisella ihmisellä on velvollisuus selvittää itse omat ongelmansa. Kaikki me traumaudumme lapsuudessamme jollain tavalla kumminkin, se kuuluu kasvamiseen. Itse olen antanut vanhemmilleni anteeksi heidän "virheet" ja nyt itse isänä kasvatan lapseni omalla tavallani. Rahalla en lastani kasvata vaan rakkaudella, jatko on sitten muissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen jälkeen kun täyttää 18v
Joo tuossa vaiheessa lapsi on jo pilalla henkisesti
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikuisella ihmisellä on velvollisuus selvittää itse omat ongelmansa. Kaikki me traumaudumme lapsuudessamme jollain tavalla kumminkin, se kuuluu kasvamiseen. Itse olen antanut vanhemmilleni anteeksi heidän "virheet" ja nyt itse isänä kasvatan lapseni omalla tavallani. Rahalla en lastani kasvata vaan rakkaudella, jatko on sitten muissa käsissä.
Ja tämä on erittäin hyväosaisen ihmisen vastaus.
Ekosososiaalinen perhetausta vaikuttaa paljonkin - valitettavasti paljon enemmän taas kuin esim. 1990-luvun hyvinvointi-Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen jälkeen kun täyttää 18v
Ääliö. Jos on 18 vuotta kokenu henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin siinäkö 18-vuotispäivänä kaikki pyyhkiytyy pois, eheys, itsetunto ja terve, tasapainoinen identiteetti laskeutuvat ihmiseen, ja reppu täyttyy hienoilla, kannustavilla elämäntaidoilla ja eväillä?
Jos on huonot vanhemmat, vaurioituu todellakin monin tavoin. Ja tarvitaan omaa tahtoa, tuuria, apua antavia ihmisiä, omaa ymärrystä, jotta voi hakea apua. Sitten JOS saa hyvää apua, kestää vuosia ymmärtää mitä on tapahtunut, mikä on tervettä, mitä ei. Kestää vuosia rakentaa itsensä uudestaan, tutustua todelliseen minäänsä ja saada itsetuntonsa kohdilleen. Tähän tarvitaan hyvää apua, yksin se ei onnistu. Ja yleensä se myös maksaa paljon. Vuosein päästä olet kutakuinkin valmis etsimään omaa paikkaasi, sitä, mitä terveessä perheessä lapsi on voinut tehdä syntymästään saakka, vanhempiensa itsestäänselvällä ja rakastavalla tuella.. Ja siltikin joudut tosiaan elämään ilmansitä vanhempiesi tukea. Että joo, paska koti on valtava syrjäytymisritki, todella epäreilu lähtöasetelma ja vaatii valtavasti voimavaroja selviytyä yhtään mihinkään. Samalla kun ikätoverit harrastaa, kehittää itseään ja hengailee, lapsuudenkodistaan yli pääsevä ihminen kuluttaa 24/7 itsensä pelastamiseen. Hyvä puoli tässä on se, että jos omat rahkeet riittävät, ja apua saa, kamalista kokemuksista ja niistä selviytymisestä kertyy melkoinen pääoma ymmärrystä, voimavaroja ja viisautta. Ja se onkin sitten jo melkoinen käyttövara elämässä. Mutta vastaus on että kyllä, todellakin syrjäytymisriski on huima. Ja joka tapauksessa elämästään menettää paljon sellaista, mikä jokaiselle lapselle kuuluisi. Ja sitä joutuu aikuisen paikkaamaan koko ajan.Moni valitsee selkeästi alkoholin tai läheisriippuvuuden tms. Mut aina joku selviytyy!
Eipäs nyt vedetä mutkia suoriksi, että vain köyhien lapset syrjäytyy. Rikkaatkin "osaa" pahoinpidellä lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Eipäs nyt vedetä mutkia suoriksi, että vain köyhien lapset syrjäytyy. Rikkaatkin "osaa" pahoinpidellä lapsiaan.
Köyhä ei ole synonyymi huonolle vanhemmamalle - lue otsikko!
Myös rikas vanhempi voi olla huono: ei osallistu lapsensa arkeen/elämään, päihde- ja väkivaltaongelmat, kontrolloiva vanhmempi jne.
ekososiaalinen perhetausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs nyt vedetä mutkia suoriksi, että vain köyhien lapset syrjäytyy. Rikkaatkin "osaa" pahoinpidellä lapsiaan.
Köyhä ei ole synonyymi huonolle vanhemmamalle - lue otsikko!
Myös rikas vanhempi voi olla huono: ei osallistu lapsensa arkeen/elämään, päihde- ja väkivaltaongelmat, kontrolloiva vanhmempi jne.
Se oli siis mun pointti juurikin
Ei se aina ole niin suoraviivaista. "Hyvänkin" perheen lapsella voi olla oppimisvaikeutta, minkä vuoksi opinnot ei kiinnosta/onnistu, ja kun hanttihommia ei enää oikein ole, niin siinähän syrjäytyy sitten ainakin työelämästä.
Myös roolimalleilla on iso merkitys. Jos omat vanhemmat makaavat työttömänä, käyvät sossun luukulla valittamassa ja hakevat kaljaa Siwasta, niin siihen se lastenkin elämä usein luisuu ennen pitkää.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina ole niin suoraviivaista. "Hyvänkin" perheen lapsella voi olla oppimisvaikeutta, minkä vuoksi opinnot ei kiinnosta/onnistu, ja kun hanttihommia ei enää oikein ole, niin siinähän syrjäytyy sitten ainakin työelämästä.
Kyllä se melko monesti aika suoraviivaista on
Huonosta lapsuudesta huolimatta aikuisen ihmisen on otetta itse vastuu itsestään sen sijaan että jää syyttelemään vanhempia tai ihmisiä jotka ei suostu pariutumaan henkilön kanssa. Jos haluaa muutosta on lähdettävä itse hakemaan sitä, toki voi päättää myös että en aio tehdä mitään traumoilleni. Jälkimmäinen valintakin on sallittu vapaassa maassa, kunhan edelleen ownaa sen oman valintansa. Minä valitsin jättää terapiat käymättä ja minä elän sen päätöksien seurauksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huonosta lapsuudesta huolimatta aikuisen ihmisen on otetta itse vastuu itsestään sen sijaan että jää syyttelemään vanhempia tai ihmisiä jotka ei suostu pariutumaan henkilön kanssa. Jos haluaa muutosta on lähdettävä itse hakemaan sitä, toki voi päättää myös että en aio tehdä mitään traumoilleni. Jälkimmäinen valintakin on sallittu vapaassa maassa, kunhan edelleen ownaa sen oman valintansa. Minä valitsin jättää terapiat käymättä ja minä elän sen päätöksien seurauksien kanssa.
Kuule ne terapiat maksaa aika paljon ja syrjäytynyt voi traumojen takia olla vaikka pariutujia olisi jonossa ovella. Älä yleistä. Itse olen etuoikeutettu koska minulla on varaa käydä yksityisellä terapiassa, monilla ei ole. Sitäkään ei tässä maassa kaikille myönnetä.
Vierailija kirjoitti:
Huonosta lapsuudesta huolimatta aikuisen ihmisen on otetta itse vastuu itsestään sen sijaan että jää syyttelemään vanhempia tai ihmisiä jotka ei suostu pariutumaan henkilön kanssa. Jos haluaa muutosta on lähdettävä itse hakemaan sitä, toki voi päättää myös että en aio tehdä mitään traumoilleni. Jälkimmäinen valintakin on sallittu vapaassa maassa, kunhan edelleen ownaa sen oman valintansa. Minä valitsin jättää terapiat käymättä ja minä elän sen päätöksien seurauksien kanssa.
Tämä on yksi asia mikä minua ärsyttää. Että pidetään mielenterveyshoitoja jotenkin jo valmiina. Vaikka se on kehityksessä huimasti jäljessä fyysiseen terveydenhuoltoon verrattuna. Sen vuoksi jos terapia ei toimi, eikä se todellakaan yksipuolisuudessaan toimi kaikilla, niin aina voi syyttää potilasta. Potilaassa on vika jos apu ei toimi. Ei osata ottaa vastaan oikein tai jotain. Itse olen kokeillut terapiaa, mutta kaikki kaatuu aina siihen että perusasiat elämässä on hukassa. On jotenkin kornia käydä puhumassa vaikeista asioista (joka myös vaatii voimia) ja palata kotiin missä on laskut maksamatta, tyhjä jääkaappi ja asunto kuin pommin jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosta lapsuudesta huolimatta aikuisen ihmisen on otetta itse vastuu itsestään sen sijaan että jää syyttelemään vanhempia tai ihmisiä jotka ei suostu pariutumaan henkilön kanssa. Jos haluaa muutosta on lähdettävä itse hakemaan sitä, toki voi päättää myös että en aio tehdä mitään traumoilleni. Jälkimmäinen valintakin on sallittu vapaassa maassa, kunhan edelleen ownaa sen oman valintansa. Minä valitsin jättää terapiat käymättä ja minä elän sen päätöksien seurauksien kanssa.
Tämä on yksi asia mikä minua ärsyttää. Että pidetään mielenterveyshoitoja jotenkin jo valmiina. Vaikka se on kehityksessä huimasti jäljessä fyysiseen terveydenhuoltoon verrattuna. Sen vuoksi jos terapia ei toimi, eikä se todellakaan yksipuolisuudessaan toimi kaikilla, niin aina voi syyttää potilasta. Potilaassa on vika jos apu ei toimi. Ei osata ottaa vastaan oikein tai jotain. Itse olen kokeillut terapiaa, mutta kaikki kaatuu aina siihen että perusasiat elämässä on hukassa. On jotenkin kornia käydä puhumassa vaikeista asioista (joka myös vaatii voimia) ja palata kotiin missä on laskut maksamatta, tyhjä jääkaappi ja asunto kuin pommin jäljiltä.
Olet aivan oikeassa. Työskentelen itse psykiatrian parissa ja todellakin moni, varsinkin iitsenäistyvä nuori tarvitsisi enemmän ihan konkreettista apua ja tukea arjen hallintaan ja päivittäisten asioiden opettelemiseen kuin mitä nyt on saatavilla. Jos elämänhallinta on täysin hukassa eikä tukiverkostoa ole ei pelkkä terapia todellakaan riitä. Tai ennemminkin ei ole oikea aikaista. Alkuun moni tarvitsisi tukihenkilönä auttamaan arkielämän rutiineista ja vasta kun tämä edes jollain tavalla alkaisi sujua olisi terapian aika.
Ei sen jälkeen kun täyttää 18v