Onko synnytys kuinka kivulias?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin oli yllätys kun vuonna 2014 synnytysvalmennuksessa naistenklinikalla helsingissä sanottiin, että aina ei välttämättä saa kivunlievennystä, vaikka sitä ois toivottu. Jos synnyttää esim. yöllä ja vuorossa on silloin vain yksi anestesialääkäri, jolla on just samalla hetkellä joku kriittisempi juttu meneillään, niin se on voi voi.

Mut kokonaisuudessaan synnytys oli helpompi kuin mun raskausaika, joka oli ihan kauheaa. Mut mulla ehkä kävi tuuuri synnytyksen kans, se oli nopea (5,5h vesien menosta ja vauva oli sylissä) ja ponnistusvaihe vain 45 min.

Mitenniin vain 45min? Tuohan on pitkä aika

Ai, mä oon luullut, että se oli suht lyhyt. :-D

Supparit sattui minulla enemmän ku vauvan tulo, mutta olinki juuri saanut puudutuksen ennen ponnistuvaihdetta. Ilokaasu oli paras! En tuntenut yhtäkään supistusta enään kun pääsin synnytyssaliin, kiitos ilokaasun.

Sanotaan, että synnytykseen ei voi oikein varautua. Sen kivun jne. tietää vasta kun kokee. Toisilla se on helpompi toisilla vaikeampi.

Tunnen erään synnytyspelkoisen joka kävi koko raskaus ajan terapiassa puhumassa siitä. No hänelle synnytys olikin niin helppo että olisi ollut valmis vaikka synnyttämään heti uudestaan. Eli ei voi koskaan tietää miten itsellä käy. Älä anna muiden pelotella kivulla liikaa. Sen kestää kyllä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako huutaa niin kovaa kuin lähtee?

Ei.

Ok, sit aion tehdä niin.

Mulla on neljä lasta joiden synnytykset on kestäneet 24 tunnista 5 tuntiin. Vaikka niissä kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, niin kyllä niistä hyvin on selvinnyt. Kyllähän se paikoitellen aika kovastikin voi sattua (supistukset sattuvat aina hetken kerrallaan ja sitten on taas tauko, ponnistaminen on omalla kohdallani ollut varsin kivutonta) Jännästi sitä tavallaan tietää että nyt sattuu paljon mutta toisaalta tuntuu samalta kuin esim. kahvakuulatessa että nyt sattuu niin että polttaa ja silti mä vaan jatkan...

Mitään luomusynnytyksiä en ole edes yrittänyt, supistuksiin olen vetänyt ilokaasua ja saanut spinaalipuudutuksen (x3) ja se on mun kohdalla toiminut kuin unelma. Tosin neljännen kohdalla sain akupunktiota jonka ansiosta olin ihan kivuton hyvin lähelle ponnistusvaihetta, vasta muutamat viimeiset supistukset sattuivat enemmän ja olisin varmaan pärjännyt ilmankin puudutetta mutta se anestesialääkäri tuli salamannopeasti ja tuikkasi sen puudutuksen kertapistolla. En valittanut yhtään.

Kannattaa etsiä mahdollisimman paljon sellaisia juttuja joita voit tehdä itse (hengitystekniikka, rentoutumisharjoitukset, lantion heiluttelut ym.) tai joita mies voi tehdä (hieromiset ja akupisteiden painelut). Näin saa itselle varmuutta siitä että mä hallitsen tämän homman.

Eli alkuperäiseen kysymykseen vastaisin että kyllä synnyttäminen sattuu, mutta kyllä siitä selviää. Eikä se kamalaa ole.

Synnyttäminen on sen verran yleinen tapahtuma, että ei se mikään ylitsepääsemättömän kivulias voi olla. Eihän se varmasti miellyttävältä tunnu, mutta todennäköisesti se on aika vähän kivulias suhteessa siihen mitä siinä oikeasti tapahtuu. Kehon oma kivunlievitys yhdistettynä lääkkeisiin toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä niin, ettei ehdi saada kunnollista kivunlievitystä. Tiedättehän, että vauva voi syntyä joskus jopa matkalla sairaalaan tai kotona jos oikein syöksysynnytys sattuu kohdalle. Jos synnytyksen kivunlievitys on kynnyskysymys joka estää halun saada lapsi, niin uskon, että on helpompaa elää ilman lapsia. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, on synnytys yksi hyttysen jätös siinä valtameressä, mitä kaikenlaista vaikeutta ja kivuliaisuutta sekä rasitusta lapsista koituu. Synnytys on kertaluontoinen juttu ja nopeasti ohi, lapsi on huollettavanasi 18 vuotta.

Loistavasti kirjoitettu. Juuri näin. Ap, lue tämä ajatuksella.

Kivunlievitystä nähdäkseni saa kyllä ihan hyvin ja tarpeeksi, sitä ei vaan aina ehdi. Ja kyllä se lapsensaannissa on pienin murhe se hetken kipu.

Sattuu enemmän kuin mikään muu ja saa kyllä huutaa täysiä, ainakin joissain sairaaloissa, joidenkin kätilöiden läsnäollessa. Oma synnytykseni meni pieleen ja kaikki pelot toteutui mm. kipuun liittyen. Kipu oli niin kovaa, etten sietänyt sitä.

Sain oksitosiinia, kun en avautunut muttei sekään toiminut avaavasti, sain vain hirveät kivut. Pari päivää sektion jälkeen ajattelin, että joudun johonkin traumaterapiaan, niin kamalia ne supistukset oli (vaikka sain sitä epiduraaliakin yllin kyllin). Ilokaasumaski ei pysynyt pahimpina hetkinä käsissä, enkä sietänyt yhtään esim. miehen kosketusta (vaikka aikaisessa vaiheessa se vielä toimi), ettei kannata luottaa mihinkään hieromiseenkaan...

En pystynyt myöskään virtsaamaan/ liikkumaan kivun ollessa päällä. Ns. tauot supistusten välillä eivät olleet kivuttomia nekään ja olo oli tosi sairas.

En lukenut ketjua mutta kyllä yleensä kivunlievitykseen on mahdollisuus on eri asia kerätään sitä antamaan (jos lapsi tulee vauhdilla) itse pelkäsin synnytystä ihan hirveesti, sain kivunlievitykseen mutta kyllä silti sattuu ihan saa*****ti. Mutta heti ku oli muksu tullut ulos se kipu stoppas ku seinään. Pahempi oli jälkiaika ja toipuminen. Itselläni tuntu että pakarat olis irronnut muusta kropasta, en voinu istuu enkä nousta ilman että itku tuli ja vessassa käyminen haaveilee ja tikkaiden ei ollu mitään kivuton touhuun. Pahimmat kivut meni ohi 3-4viikossa mutta pakaran/alaselän kivun kanssa jouduin menemään lääkäriin pariinkin otteeseen. Sanoivat että kyllä se ohi menee, on ihan normaalia, eivätkä tutkineet sen kummemmin. Kun synnytyksestä oli kulunut reilu vuosi sanoin et nyt tutkitte missä vika ja tekivät sitten kokeita ja testejä. Kävi ilmi että toisen pakaran/alaselänlihakset toiselta puolelta oli synnytyksessä siirtynyt mikä on normaalia mutta ne eivät olleet palautukset toiselta puolelta oikeille paikoilleen mikä olisi pitänyt tapahtua pian synnytyksen jälkeen.

Haluan silti lisää lapsia

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua mutta kyllä yleensä kivunlievitykseen on mahdollisuus on eri asia kerätään sitä antamaan (jos lapsi tulee vauhdilla) itse pelkäsin synnytystä ihan hirveesti, sain kivunlievitykseen mutta kyllä silti sattuu ihan saa*****ti. Mutta heti ku oli muksu tullut ulos se kipu stoppas ku seinään. Pahempi oli jälkiaika ja toipuminen. Itselläni tuntu että pakarat olis irronnut muusta kropasta, en voinu istuu enkä nousta ilman että itku tuli ja vessassa käyminen haaveilee ja tikkaiden ei ollu mitään kivuton touhuun. Pahimmat kivut meni ohi 3-4viikossa mutta pakaran/alaselän kivun kanssa jouduin menemään lääkäriin pariinkin otteeseen. Sanoivat että kyllä se ohi menee, on ihan normaalia, eivätkä tutkineet sen kummemmin. Kun synnytyksestä oli kulunut reilu vuosi sanoin et nyt tutkitte missä vika ja tekivät sitten kokeita ja testejä. Kävi ilmi että toisen pakaran/alaselänlihakset toiselta puolelta oli synnytyksessä siirtynyt mikä on normaalia mutta ne eivät olleet palautukset toiselta puolelta oikeille paikoilleen mikä olisi pitänyt tapahtua pian synnytyksen jälkeen.

Haluan silti lisää lapsia

*haavoineen *tikkeineen

Ennakoiva tekstinsyöttö