Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi jotkut pettävät aina lupauksensa?

Vierailija
02.04.2017 |

Niin, miksi? Näin alkoholistiperheen lapsena lupausten rikkominen lapsuudessani oli arkipäivää. En enää aikuisena haluaisi kokea, että läheiset ihmiset pettävät lupauksensa. Silti he tekevät niin. Olen surullinen.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
02.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa olen ihmetellyt. Miksi ylipäänsä luvata mitään jollei pysty pitämään niitä lupauksiaan?

Vierailija
2/12 |
02.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen niin hyvin.. Se on johtanut siihen, että kun tuntia ennen sovittua tapaamista tulee tekstiviesti keneltä vaan, tiedän jo, että siellä on peruutusviesti. Ja surullisin osio on se, että olen aina oikeassa. En edes luule, että lupaus on taas petetty, vaan tiedän. Usein en edes laittaudu, kun tiedän, että meno peruuntuu jonkun toisen osalta. :( Tuntuu varsinaiselta ihmeeltä, jos joskus lupaus pitääkin (tosin silloinkin yleensä saavutaan myöhässä tjsp)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
02.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika vaikeaa on olla esim. parisuhteessa, jos toinen pettää koko ajan lupauksensa. Saati jos ei pysty edes lupaamaan mitään.

Vierailija
4/12 |
02.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pettyä kerta toisensa jälkeen, kun on esim. odottanut jotain tapaamista pitkään ja se jälleen kerran peruuntuu. Ja kuulet sen vasta sovitun ajan jälkeen, tuntien päästä.

Vierailija
5/12 |
03.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli eräs alkoholistiperheen lapsi kaverina ja hän valehteli ja petti lupauksiaan enemmän kun puhui totta. Näillä alkoholistiperheiden lapsilla kuulemma yleensä on ihan omat sääntönsä ja tapansa miten käyttäytyvät. Oksettava ja itsekkäin ihminen ketä olen koskaan tuntenut. Ei olla enää missään tekemisissä.

Vierailija
6/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli eräs alkoholistiperheen lapsi kaverina ja hän valehteli ja petti lupauksiaan enemmän kun puhui totta. Näillä alkoholistiperheiden lapsilla kuulemma yleensä on ihan omat sääntönsä ja tapansa miten käyttäytyvät. Oksettava ja itsekkäin ihminen ketä olen koskaan tuntenut. Ei olla enää missään tekemisissä.

Olen alkkisperheen lapsi ja mä olen se, jolle tehdään ikäviä temppuja, petetään luottamus, ja kohdellaan kuin jätöstä. Ja lupaukset jättää jopa perheenjäsen täyttämättä. 

Itse en voisi kuvitella että tahallani tekisin toisille jotain tuollaista. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Miksi ylipäänsä luvata mitään jollei pysty pitämään niitä lupauksiaan?

Mä tajusin aikoinaan, että olin "luvannut" asioita, joita en mielestäni ollut luvannut. Saattoi olla esim kaverin kanssa puhe jostain festareista ja sanoin "voi hitsi, sinne olisi kiva mennä yhdessä". Kaverini tulkitsi tämän ja monet muut asiat, jossa käytin konditionaalia, lupauksena. Opettelin olemaan tarkempi sanomisissani ja varomaan ilmaisuja, jotka toinen voisi tulkita lupauksiksi. Jos nykyisin lupaan jotain, sanon toiselle "Lupaan, että.....". 

Vierailija
8/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äiti on vähän sellainen. Yleensä kun ehdotan jotain niin innostuu ja on jutussa mukana. Mutta kun tulee lähdön aika nii ilmoittaa ettei tänään jaksakaan lähteä.

Hitokseen rasittavaa.

On masentunut ollut 25 vuotta, mutta kyllä osa tuosta lähtemättömyydestä on ettei just sillloin vaan huvita, vaikka häntä yritän tukea. Ei ehkä ymmärrä mitä kaikkea hänen eteensä yritetään tehdä. Pitäisi varmaan lopettaa yrittäminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni kyse on muiden ihmisten kunnioittamisesta ja reiluuden periaatteesta.

Haluan kunnioittaa sovitun tapaamisen toisen osapuolen aikaa ja seuraa pitämällä sovitut asiat.

Huvitti tai väsytti tai mitä ikinä. Sairastuminen on eri asia.

Haluan myös pitää ne ihmiset elämässäni ja kohdella heitä hyvin ja reilusti.

Vierailija
10/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloitus kertoo aloittajasta enemmän kuin arvaatkaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ankeaa, kun yrittää järkätä kivoja asioita, ja aluksi kaikki lupautuvat mukaan, mutta kun aika lähestyy, yksi toisensa jälkeen peruuttaa. Jos jotain positiivista, niin useimmat sentään ilmoittavat hyvissä ajoin tai edes edellisenä päivänä, tympeintä on se, kun joku vaan ''unohtaa'' ilmestyä paikalle.

Vierailija
12/12 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ankeaa, kun yrittää järkätä kivoja asioita, ja aluksi kaikki lupautuvat mukaan, mutta kun aika lähestyy, yksi toisensa jälkeen peruuttaa. Jos jotain positiivista, niin useimmat sentään ilmoittavat hyvissä ajoin tai edes edellisenä päivänä, tympeintä on se, kun joku vaan ''unohtaa'' ilmestyä paikalle.

Tuo on aika nykypäivää. Ihmiset eivät ajattele järjestäjän näkemää vaivaa vaan ainoastaan sitä, että heillä itsellään on oikeus osallistua tai olla osallistumatta. Mä en ole enää vuosiin järjestänyt mitään muille kuin lähisuvulleni. Vanhempani sekä aikuiset lapseni osallistuvat 100%:n varmasti, jos ovat ilmoittaneet osallistuvansa. Vain sairaustapaus on sellainen, että jättäisivät osallistumatta. Muut läheiseni osallistuvat 90%:n varmasti. Jos eivät osallistu, on kyseessä yleensä työvuoroista aiheutuva syy. Tai sairaus. Porukka osallistuu mielellään, koska samalla kerralla tapaa niin isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset, serkut kuin täditkin. "Monta kärpästä yhdellä iskulla". 

Ystäviäni ja kavereitani tapaan ihan vaan kahdenkesken.