Miksi jotkut pettävät aina lupauksensa?
Niin, miksi? Näin alkoholistiperheen lapsena lupausten rikkominen lapsuudessani oli arkipäivää. En enää aikuisena haluaisi kokea, että läheiset ihmiset pettävät lupauksensa. Silti he tekevät niin. Olen surullinen.
Kommentit (12)
Tiedän tunteen niin hyvin.. Se on johtanut siihen, että kun tuntia ennen sovittua tapaamista tulee tekstiviesti keneltä vaan, tiedän jo, että siellä on peruutusviesti. Ja surullisin osio on se, että olen aina oikeassa. En edes luule, että lupaus on taas petetty, vaan tiedän. Usein en edes laittaudu, kun tiedän, että meno peruuntuu jonkun toisen osalta. :( Tuntuu varsinaiselta ihmeeltä, jos joskus lupaus pitääkin (tosin silloinkin yleensä saavutaan myöhässä tjsp)
Aika vaikeaa on olla esim. parisuhteessa, jos toinen pettää koko ajan lupauksensa. Saati jos ei pysty edes lupaamaan mitään.
Pettyä kerta toisensa jälkeen, kun on esim. odottanut jotain tapaamista pitkään ja se jälleen kerran peruuntuu. Ja kuulet sen vasta sovitun ajan jälkeen, tuntien päästä.
Mulla oli eräs alkoholistiperheen lapsi kaverina ja hän valehteli ja petti lupauksiaan enemmän kun puhui totta. Näillä alkoholistiperheiden lapsilla kuulemma yleensä on ihan omat sääntönsä ja tapansa miten käyttäytyvät. Oksettava ja itsekkäin ihminen ketä olen koskaan tuntenut. Ei olla enää missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli eräs alkoholistiperheen lapsi kaverina ja hän valehteli ja petti lupauksiaan enemmän kun puhui totta. Näillä alkoholistiperheiden lapsilla kuulemma yleensä on ihan omat sääntönsä ja tapansa miten käyttäytyvät. Oksettava ja itsekkäin ihminen ketä olen koskaan tuntenut. Ei olla enää missään tekemisissä.
Olen alkkisperheen lapsi ja mä olen se, jolle tehdään ikäviä temppuja, petetään luottamus, ja kohdellaan kuin jätöstä. Ja lupaukset jättää jopa perheenjäsen täyttämättä.
Itse en voisi kuvitella että tahallani tekisin toisille jotain tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Miksi ylipäänsä luvata mitään jollei pysty pitämään niitä lupauksiaan?
Mä tajusin aikoinaan, että olin "luvannut" asioita, joita en mielestäni ollut luvannut. Saattoi olla esim kaverin kanssa puhe jostain festareista ja sanoin "voi hitsi, sinne olisi kiva mennä yhdessä". Kaverini tulkitsi tämän ja monet muut asiat, jossa käytin konditionaalia, lupauksena. Opettelin olemaan tarkempi sanomisissani ja varomaan ilmaisuja, jotka toinen voisi tulkita lupauksiksi. Jos nykyisin lupaan jotain, sanon toiselle "Lupaan, että.....".
Mun äiti on vähän sellainen. Yleensä kun ehdotan jotain niin innostuu ja on jutussa mukana. Mutta kun tulee lähdön aika nii ilmoittaa ettei tänään jaksakaan lähteä.
Hitokseen rasittavaa.
On masentunut ollut 25 vuotta, mutta kyllä osa tuosta lähtemättömyydestä on ettei just sillloin vaan huvita, vaikka häntä yritän tukea. Ei ehkä ymmärrä mitä kaikkea hänen eteensä yritetään tehdä. Pitäisi varmaan lopettaa yrittäminen.
Mielestäni kyse on muiden ihmisten kunnioittamisesta ja reiluuden periaatteesta.
Haluan kunnioittaa sovitun tapaamisen toisen osapuolen aikaa ja seuraa pitämällä sovitut asiat.
Huvitti tai väsytti tai mitä ikinä. Sairastuminen on eri asia.
Haluan myös pitää ne ihmiset elämässäni ja kohdella heitä hyvin ja reilusti.
Ankeaa, kun yrittää järkätä kivoja asioita, ja aluksi kaikki lupautuvat mukaan, mutta kun aika lähestyy, yksi toisensa jälkeen peruuttaa. Jos jotain positiivista, niin useimmat sentään ilmoittavat hyvissä ajoin tai edes edellisenä päivänä, tympeintä on se, kun joku vaan ''unohtaa'' ilmestyä paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Ankeaa, kun yrittää järkätä kivoja asioita, ja aluksi kaikki lupautuvat mukaan, mutta kun aika lähestyy, yksi toisensa jälkeen peruuttaa. Jos jotain positiivista, niin useimmat sentään ilmoittavat hyvissä ajoin tai edes edellisenä päivänä, tympeintä on se, kun joku vaan ''unohtaa'' ilmestyä paikalle.
Tuo on aika nykypäivää. Ihmiset eivät ajattele järjestäjän näkemää vaivaa vaan ainoastaan sitä, että heillä itsellään on oikeus osallistua tai olla osallistumatta. Mä en ole enää vuosiin järjestänyt mitään muille kuin lähisuvulleni. Vanhempani sekä aikuiset lapseni osallistuvat 100%:n varmasti, jos ovat ilmoittaneet osallistuvansa. Vain sairaustapaus on sellainen, että jättäisivät osallistumatta. Muut läheiseni osallistuvat 90%:n varmasti. Jos eivät osallistu, on kyseessä yleensä työvuoroista aiheutuva syy. Tai sairaus. Porukka osallistuu mielellään, koska samalla kerralla tapaa niin isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset, serkut kuin täditkin. "Monta kärpästä yhdellä iskulla".
Ystäviäni ja kavereitani tapaan ihan vaan kahdenkesken.
Samaa olen ihmetellyt. Miksi ylipäänsä luvata mitään jollei pysty pitämään niitä lupauksiaan?