Uu ramssansaa, kudikudi ramsanssaa - senkö leikkiminen auttaa työllistymään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi suostutte tuollaiseen?

Totta, tuo pitäis oikeesti kuvata ja tehdä julkiseksi. Onhan tuo-kaikessa naurettavuudessaan-ihan silkkaa 100% kettuilua ja aikuisten ihmisten vähättelyä ja nöyryyttämistä. Ei tuollainen saa jatkua!!!

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset suostuko tuollaiseen niin loppuu nöyryytys! Kun yksi uskaltaa sanoa etten muuten leiki niin muut tulevat kyllä perässä. Siinähän vetäjä leikkii yksinään.

Itse ajattelin näitä lukiessani että jos tällaiselle kurssille päädyn niin pistän opettajan/kouluttajan ensin vetämään malliksi yhden leikkilaulu-kierroksen ja "lapset" lyö tahtia ympärillä. Jos sen kehtaa yksin tehdä nolostumatta kun muut nauraa vedet silmissä ympärillä niin on ihme. Viesti menee melko varmasti perille hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.

Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.

Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).

Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.

Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.

Kaikkiko on vain työpaikasta kiinni? Kun ihmisellä ei ole työtä, se siis lakkaa peseytymästä, päivärytmi romahtaa, makaa vaan sohvalla päivät pitkät, ei  tapaa ketään eikä osaa enää keskustella kenenkään kanssa. Sanoisin että jos noin on asiat, syynä on jonkun sortin mielenterveysongelma, jota ei piirileikeillä ratkaista.

Saman romahduksen kai pitäisi tapahtua kun jää eläkkeelle? Silloinkaan ei käydä töissä.

Ei!!!! Vaan, jos ihminen haisee pahalle, ei kykene tulemaan aamulla töihin, arastelee sosiaalisia tilanteita yms. Hän ei ole työkykyinen. Kukaan työnantaja ei palkkaa sellaista ihmistä töihin, joten ensin hänelle on tavalla tai toisella saatava takaisin nämä taidot, jotta hän olisi missään määrin kiinnostaja työnhakija. Kun on ensin saavutettu nämä perustaidot, voidaan alkaa työharjoittelujen, uudelleen koulutuksen yms. kautta hankkimaan niitä taitoja, joita työpaikoilla oikeasti tarvitaan ja sitten voidaan alkaa oikeasti hakemaan töitä.

Mieti ihan omalle kohdalle, jos olet esimiehen paikalla rekrytoimassa. Hakijoita on kolme: ensimmäinen tulee haastatteluun kaksi tuntia myöhässä, likaisissa vaatteissa ja ei sano koko haastattelun aikana yhtään yli 3 sanan lausetta. työtaidoista et saa mitään käsitystä, koska toinen ei oikein kerro mitään. Toinen tulee paikalle ajoissa, puhtaissa kamppeissa, kertoo työharjoitteluistaan ja koulutuksestaan, vaikuttaa reippaalta ja kiinnostuneelta, vaikka työhistoria onkin "ohut". Kolmas tulee paikalle ajoissa ja siisteissä kamppeissa, vastailee kysymyksiin ja on kiinnostunut, mutta työhistoria on ihan eri alalle. Sitten kuulet vielä 4 hakijasta, joka olisi kiinnostunut, mutta ei ole hakenut, kun kynä ei oikein pysy kädessä ja tietokonehommat ei ole hallussa. Kenet palkkaisit?

Itse hylkäisin ainakin heti 1 ja 4. Valinnan tekisin 2 ja 3 väliltä.

Näiden kuntouttavien työtoimintojen ja harjoittelujen tarkoitus on nostaa 1 ja 4 hakijat tuolle 2 tasolle.

Joo myönnät aina ei onnistuta. Eli en minäkään näitä tässä esitettyjä poni ja pupuleikkejä järkevinä pidä, mutta kehoittaisin myös miettimään mitä tilalle, kun on olemassa iso ryhmä työnhakijoita, jotka eivät ole valmiita tämän päiväntyömarkkinoille.

Lapsi kulta, jos ihminen ei kykene aamulla työhön, hän on vakavasti sairas, eikä sairauksia paranneta seuraleikeillä ja nöyryyttämällä. Varsinkaan mielen sairauksia.

Minä olen vakityössä, joten harmi kyllä en pääse tuollaiselle kurssille. Mutta olisin melkeimpä valmis vaikka maksamaan, että pääsisin. Pistää nimittäin niin pahasti vihaksi. Osaan olla äärimmäisen hankala ihminen kurssivetäjille, jos haluan. Ärsyttää nyt niin paljon, että tekisipä mieleni lähteä tuonne vaatimaan tilille nuo leikittäjät. Tähän kirjoittaisin vielä pari kirosanaa jatkoksi, mutta se johtaa viestini moderointiin, niin en viitsi.

Kyllä on surkeaa luettavaa... Iltalehden lööpin vuoksi eksyin tänne lukemaan kommentteja (tämä on eka kerta kun kirjoitan mihinkään, joten anteeksi jos en toimi etikettien mukaisesti).

Jäin työttömäksi heinäkuussa 2016, sitä ennen noin 20 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Työnteko on ollut minulle aina tärkeä asia, jonkunlainen velvollisuus hoitaa oma osuuteni hyvinvoinnin edistämiseksi. Olen 53 vuotias. En osaa muuta kuin tuon entisen työni. Nyt olen opiskellut melkein vuoden yliopistossa pääaikaisesti (aloitin opiskelun työn ohessa aikaisemmin).  Ahdistuttaa välillä, koska pelkään etten saa töitä, vaikka tämän opiskelu urakan joskus saisinkin valmiiksi. Ryhmätöiden ohessa olen jonkun verran jutellut nuorien opiskelijoiden kanssa. Yksikin on opiskellut korkeakoulussa 4 vuotta, mutta alan työkokemusta ei ole - postinkantajan kokemusta kyllä. 

Itse valmistuin opistoinssiksi 1986, jolloin työtilanne oli hyvä. Nyt säälittää nuo nuoret. Heillä on halua ja osaamista ja järkeä, mutta työpaikkoja vähän. Ajattelen usein ahdistuneena seuraavaa: Vienkö opiskelupaikan joltakin nuorelta? Olenko itsekän, kun pidän opinto-oikeudestani kiinni näin vanhana ja työttömänä?

Ja kyllä, olisin valmis opettamaan toimisto-ohjelmien käyttöä - voisin sanoa että siinä olen hyvä, 20 vuoden kokemuksella... Kaikki sympatia teitä kohtaan, jotka ovat kokeneet itsensä nöyryytetyksi noiden pupu- ymv, leikkien kanssa, ehkä kohta itse laulan ryhmässä "Leijonaa mä metsästän...".

Tässä viestiketjussa on tullut muutama kommentti missä mainitaan miten työtön on täysin syrjäytynyt, ei omaa mitään sosiaalisia taitoja, ei käy suihkussa ja makaa vuoteessa vain kaikki päivät.

Huomaan sen miten teille jotka näkevät asiat näin se työ on ainut elämän kiintopiste. Mikään muu ei innosta tai kiinnosta te vaan elätte työlle. Tiedostatte sen miten teille käy kun joku päivä työ loppuu...

Syrjäydytte aivan kokonaan.

Monella työttömällä on aivan normaalia elämää ja sen arjen pyörittämistä. Kyllä siihen kuuluu suihkussa käynti sekä pyykinpesu. Joskus jopa sosiaalinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ai kauhea. Tässä ketjussa on ollut monta hykerryttävän hauskaa kohtaa, joille olisin nauranut katketakseni ellei samalla itkettäisi ja ahdistaisi ihmisten puolesta.

Mä olen yksi noista ponileikittäjäksi valmistuneita.

Tai siis, en ole (onneksi!) ponileikkejä vetänyt, mutta mun ensimmäiset työtehtävät oli juurikin jotain Työkkärin uravalmennusjuttuja ja työpajan vetoa. Olen itse ollut aina pesunkestävä humanisti vaikken varsinaisia humanistisia tieteitä olekaan opiskellut. Mulle on kuitenkin aina ollut selvää, että tärkeintä on ihmisten arvostaminen, kunnioittaminen, yksilöiden kohtaaminen elävinä ja oman elämänhistoriansa kokeneina ihmisinä. Mä haluan ymmärtää, auttaa, olla saatavilla ja etsiä tietoa jonka avulla auttaa paremmin. Ajattelin, että työttömien kanssa työskentelyssä nuo asiat korostuvat ja koska haluan auttaa jokaista vahvistamaan pystyvyysuskoaan ja pääsemään hyvään duuniin, joudun tekemään lujasti töitä itse. Mietin ennen töiden aloittamista, millaisten taitojen kartoituksia käyn läpi, mitä asioita käsitellään ja miten, mistä kukin hyötyisi eniten ja mistä löydän erilaisia tehtäviä (esim. ryhmän toiselle puoliskolle vaikka saksan kielen opiskelu"peli" ja toiselle excel-työpajaa jne.). Mietin, miten itse kehittäisin itseäni työelämän ulkopuolella.

Siksi mulle tuli todella aitona järkytyksenä, kun sainkin valmiit ohjeet, joiden avulla toimia. Oppaassa oli tarkkaan määritelty mitä LEIKITÄÄN, mitä pelataan, miten haahuillaan ympäriinsä kuusi tuntia päivässä. Jotkut oli ihan ok, iso osa ei ja mielestäni halvensivat ihmistä. Yritin soveltaa parhaani mukaan noita ohjeita ja jätin kaikki naurettavat jutut pois. En todellakaan halunnut menettää omia kasvojani muiden edessä, koska sitä se olisi ollut. Olin vastavalmistunut, 24-vuotias maisterityttönen ja mulla oli vastassa sekava sakki jengiä, kaikki itseäni vanhempia. Ei siinä herranjumala kukaan voi alkaa vetää jotakin ponileikkiä?? Raportoidessani näitä vetämiäni valmennuksia sain kulmien kohottelua ja epäilyksiä siitä että miksi olen mennyt sooloilemaan omiani. Niin ei kuulemma pidä tehdä, kun näille on tarkat ja hyviksi koetut struktuurit. Just. Onneksi keräämäni osallistujapalaute oli sen verran hyvää, että se kompensoi tätä säätämistäni. Ei silti jäänyt hyvä fiilis enkä onneksi joutunut jatkamaan tuolla pitkään. Mietin vain, että jos ei ole yhtä korkealla moraalilla ja humanistisilla arvoilla varustettua henkilöä kuin mä vetämässä noita, niin ne on todella ihan ala-arvoista kuraa. Voin hyvin kuvitella, että moni tässä ketjussa kerrottu juttu on totta. Kun ihminen saa valtaa, se tykkää käyttää sitä. Mikäpä olisi parempi asetelma, kuin kasvoton kiusaaja ja maahan lyöty työtön. Tai jos siellä on kouluttajana joku yhtä nuori tai nuorempi kuin minä joka ei uskalla ajatella omilla aivoillaan, niin joo, otan osaa kaikkien puolesta, joka noihin joutuu.

Missä tuon ohjekirjan voi lukea?

Vuotakaa se nettiin!

http://www.vauva.fi/keskustelu/2649660/kammottavin-tutustumis-tai-ryhma…

Tuosta muutama idea mitä voi olla edessä

Voi hertti leijaa, ymmärrätkö että puhut nyt aikuisille ihmisille, joilla on useilla monen vuoden kokemus omasta osaamisalastaan? Sovellusala voi olla jo vanhentunut, töitä ei ole, mutta kai nyt jotenkin voi kunnioitaan ihmisarvoa? Huh!

Kiitos, tuo oli hyvä kirjoitus. Tee siitä vielä joku lehtiartikkeli tai vastaava.

Vierailija kirjoitti:

Kuntouttavan työtoiminnan idea on ihan hyvä. Eli tarkoituksena on kehittää pitkään työttömänä olleelle työnhakijalle niitä taitoja, joita työmaailmassa tarvitaan ja jotka ovat ehkä ruosteessa pitkän työttömyyden jälkeen.

Eli monilla on vaikeuksia päivärytmin ylläpidossa eli on jo ihan taito tulla paikalle ajoissa, päivävaatteisiin pukeutuneena, aamupala syötynä ja vielä niin, että suihkussakin olisi käyty edes samalla viikolla.

Sitten tulee nämä sosiaaliset taidot. Enää ei oikein ole työtehtäviä, joita voisi tehdä puhumatta sanaakaan. Joten edes alkeelliset keskustelutaidot on hallittava. Vielä positiivisempaa olisi, jos osaa/pystyy puhuessaan katsomaan keskustelukumppania ja vastaamaan kokonaisin lausein. Pitää myös pystyä olemaan muiden ihmisten kanssa samassa tilassa ahdistumatta. Toisaalta pitää myös osata antaa muille työrauha (vaikka kuinka olisi kiva höpöttää, kun kerrankin on seuraa).

Töissä tarvitaan myös työtehtävästä riippuen enemmän tai vähemmän peruskuntoa. Jos on viettänyt edelliset pari vuotta sohvanpohjalla, ainoana päivittäisenä liikuntana jääkaapin ja sohvan väli ja ainoana viikoittaisena peruskestävyyslenkkinä lähikaupassa käynti, niin 6h työvuoro kaupan kassalla voi tuntua fyysisesti raskaalta ja mihinkään rakennustöiden apupojan hommiin ei ole mitään asiaa ilman kuntoutumista.

Mutta pieleenhän tässä on menty, kun päivätolkulla leikitään päiväkodista tuttuja tutustumisleikkejä ja viikko- ja kuukausitolkulla askarrellaan. Yksittäiset leikit on ihan hyvä tapa harjoitella omalta mukavuusalueelta pois tulemista ja askartelu on ihan hyvä tapa kerrata keskittymistä vaativan tehtävän tekemistä. Niiden rinnalle pitäisi sitten saada peruskuntoa kehittävää tekemistä/liikkumista. Ja oikeita työelämän sosiaalisia taitoja kehittävää tekemistä.

Se, että ihminen on viettänyt vuosia sohvan pohjalla eikä ole päässyt sieltä ylös muuta kuin kauppaan tai jääkaapille, ei välttämättä ole sen ihmisen oma vika. Siellä voi olla mielenterveysongelmia / lapsuusajan traumoja / muita juttuja taustalla, jotka vain kertakaikkiaan vaikuttavat niin että toinen ei pysty ns. "normaaleihin" asioihin, vaikka ehkä haluaisikin.

Onko tää Ari joku päiväkotilapsi joka avautuu?

Taas muovimuki, muttakun tahdon lasista juoda, niinku isot pojat.

Jos itselle koskaan missään tulisi eteen tuollaisia pelleilyryhmäytymisleikkejä, niin kieltäytyisin niistä johdonmukaisesti. Sanoisiin vaan ihan suoraan, että "En osallistu tälläiseen pelleilyyn, keksikää jotain muuta!", kun vituttaisi ajatus, että ihmisiä nolataan niillä. Onneksi olen hyvä suuttumaan mielessäni juuri tuollaisista nolausyrityksistä, joten se antaa pontta sanoa, että kieltäydyn.

Ajankohtainen kakkonen tästä onkin jo tehnyt juttua pari vuotta sitten.

"Mitä kuntouttava työtoiminta on antanut sinulle näiden 8 vuoden aikana?

- Pahaa mieltä ja v*****sta."

Itsellä edessä huomenna ensimmäinen aikuisten päiväkerhon kokous, odotukset eivät ole järin korkealla.

Oli tarkoitus lopettaa tämän foorumin lukeminen liian trollauksen ja provoilun takia. Sitten joku pösilö toimittaja uskoo kaiken ja tekee lööpin, joten oli pakko kommentoida. Tosin provojahan ne lööpitkin usein on. Mutta jotain rajaa.

Pitäähän aikuisilla päivähoitoa olla :"D

Saisivat siellä eduskunnassakin vaikka leikkiä näitä ryhmäytymisleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Pupuleikit näin pääsiäisen alla voisi olla nk. teemaviikko.

Leikin lopuksi voisi nauttia pillimehut kylki kyljessä, antaa pusun ja avata ne kauan odotetut pääsiäismunat <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tätä nöyryytystä ja orjatyötä 90-luvulla?

Silloin oli sauvakävelykursseja.

Niin oli, ja sivuttiin mm. lievästi ensiaputaitoja, vaikka ei tietenkään koko ea-kurssia järjestetty :D

"Valmistuin" minäkin sauvakävelyohjaajaksi :D T: Kohta kuusikymppinen kursseilija

Mitä hölynpölyä on tämä keskustelu ?

Voin leikkiä ryhmäytymisleikkejä vaikka korkeakoulun ryhmäytymispäivänä (siinä on sentään edes hitusen joku ideakin), mutta en täysin tuntemattomien ja satunnaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en tule luultavasti koskaan olemaan missään tekemisissä.