Lakkasin olemasta kiltti tyttö ja sain esimiesten vihat niskaan

Täällä 30v kertaalleen itsensä lähes loppuun polttanut. Kohta on kesäloma, lomalla et sitten pieraisekkaan töihin päin. Ole esimiehellesi rehellinen, jos saat esim. Uuden perehdytettävän ja aikasi ei siihen tunnu riittävän, kerro se äläkä jää murehtimaan. Joutuvathan he ilman sinua pärjäämään lomallasikin. Työ ei ole kun työtä, niitä paikkoja tulee ja menee, siellä käydään vain siksi, että saadaan palkkaa. Älä anna työn mennä kaiken edelle. Muista rentoutua töiden jälkeen äläkä koskaan vie töitä ja työpaikan murheita kotiisi. Päivä kerrallaan, työyhteisö voi nyt olla hetkellisesti sekaisin, kun et olekkaan se joka kaiken hoitaa. Tokenevat ja sopeutuvat siihen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveydessä ja terapeutilla juokseva valittaja vain pahentaa tilannetta ja irtisanotaan ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Hiljaa parhaansa tekevä olisi pomolle ja työnantajalle arvokkaampi. Vaikka molemmat tekisivät saman verran töitä, niin valittajasta on moni verroin vaivaa esimiehille. Valmistaudu siis etsimään työpaikka, jossa viihdyt ja pystyt tekemään työsi valittamatta. 

Tämä sai paljon alapeukkuja, mutta tässä oli todellisuudessa hyvä pointti. Olen ollut tuollaisessa tilanteessa sekä alaisen että esimiehen asemassa, ja kannattaa muistaa, että se oma keskijohdon esimies on todennäköisesti aivan samoissa paineissa kuin sinä itsekin, mutta hänelle tulee paineita sekä alaisilta että omilta esimiehiltään, joka on yllättävän raskasta. Vaikka hän näkisi tilanteesi, hän ei ehkä voi sille mitään, jos ylempää ei saa tukea. Siinä on vaikeassa välikädessä. (Tai sitten on sellainen "paineensietokykyinen tyyppi", joka ei edes usko alaisiaan, vaan tekee ja uskoo orjallisesti tasan mitä pomot sanovat.)

Jos valittaminen ei siis tuo mitään vastakaikua ja tulosta, tee itsellesi palvelus: Lopeta valittaminen , se kuluttaa toki esimiestäsi, mutta myös sinua itseäsi. Oikein hyvällä tuurilla ilmapiirin paraneminen parantaa hänen jaksamistaan ja asioille voi tapahtuakin jotakin. Mutta en laskisi tuon varaan, vaan sinuna pitäisin huolta itsestäni: Tee se mitä jaksat, hae muita töitä ja jää sairaslomalle, jos tilanne tuntuu kovin pahalta. Itseään ei kannata henkisesti rikkoa töiden vuoksi, pahasta loppuunpalamisesta ei tulla töissä kiittelemään venymisestä ja siitä toipuminen työkuntoiseksi voi viedä helposti kuukausia tai jopa pidempään.

t. 5

Siltikään ei alaisen tehtävä ole kannatella tai sääliä esimiestään! Hän saa siitä suuremman rahallisen korvauksen ja on yhtä oikeutettu menemään juttelemaan työterveyshuoltoon kuin alaisensakin.

Ei tietenkään ole alaisen velvollisuus kannatella esimiestään. Mutta jos valittaminen asian parantamiseksi ei tuota tulosta, kannattaa se lopettaa turhana energiasyöppönä ja ajan hukkana. Ensisijaisesti oman itsensä vuoksi ja keskittää vähäinen energia siihen mihin pystyy vaikuttamaan eli vailla uuden työpaikan hakuun. Sivutuotteena esimiehen jaksaminen ja työyhteisön ilmapiiri saattaa myös parantua. Ei tietenkään varmaa ole, mutta jos aiempi toimintatapa ei toiminut, ei se paljon ota jos ei annakaan, jos kokeilee välillä muuta.

Olen itse välillä todella vakavasti työhöni väsähtänyt ja kyllästynyt ja silloin mietin ihan jatkuvasti että haluaisin vain jäädä eläkkeelle/ voittaa lotossa tms. Jos haluat kuolla työpaikan ongelmien vuoksi, sinun ei kannata tässä vaiheessa syyttää työpaikkaasi siitä vaan hakea apua. Halu kuolla tuollaisen asian vuoksi viittaa erittäin vahvasti siihen että sinulla on jotenkin vääristynyt kuva työpaikastasi ja oikeasti toimintakykysi on ehkä alentunut ja se vaikuttaa suoritukseesi. Ei se ole mikään katastrofi, niin voi käydä, ja ensimmäinen asia sinulle olisi tunnustaa, miten asia on. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka tukee minua?

En jaksa enää. Mietin joka päivä, että haluan vain kuolla.

Kuulostaa ihan puolustusvoimilta.. Mun neuvoni on sama kuin olet jo saanut: teet työsi työajan puitteissa, sitten lähdet kotiin ja unohdat sen, mitä jäi tekemättä. Sun ongelmasi ei ole, jos työntekijöitä on liian vähän, se on työnantajan ongelma. Priorisointia. Ylitunnollisuus tappaa nykypäivän työelämässä, sitä käytetään häikäilemättä hyväksi.

Paineensietokykyni varmasti on nykyisin heikompi kuin muilla. Se on selvää. Työuupumus vei moneksi kuukaudeksi esimerkiksi kyvyn keskittyä mihinkään ja muistaminen oli vaikeaa. Siksi olisin toivonut, että jos minun halutaan edelleen olevan työssä, myös minua tuetaan tilanteessa, mutta käytännössä edelleen minun odotetaan tukevan muita ja mm. kannattelevan esimiestä koska hänellä ei ole uusien työntekijöiden perehdyttämiseen tarvittavaa tietotaitoa.

Tiedostan että en ole enää niin hyvä työntekijä ja olen toivonut siirtoa minua vähemmän kuormittaviin tehtäviin, mutta minua muka ei voitu päästää koska irtisanomisten jälkeen ei ole toista henkilöä joka osaisi tehdä työni.

En tiedä kuka ne työt tekee jatkossa.

Tällä hetkellä hankalinta on se että työterveydestä on tiukasti ohjeistettu kieltäytymään liian vastuun kantamisesta jotta kuormitustila ei pahene/uusiudu, ja ymmärrän että suorittajan rooli on johtanut terveyteni vaarantumiseen, mutta kun käytännössä vedän ja puolustan rajoja, minua pidetäänkin hankalana työntekijänä. Esimiehet tiuskivat ja tuovat esille tyytymättömyyttään. Koen nyt, että minuun ollaan pettyneitä, kun en "parantunutkaan" sormia napsauttamalla.

Yritän pysyä ihmisten tieltä pois ja käyn päivittäin itkemässä vessassa. Silti minua määrätään "piristymään" ja hymyilemään. 

Kunpa pystyisin piristymään.

Meillä siis oli yt;t joissa kymmeniä ihmisiä irtisanottiin, jostain syystä minua ei kuitenkaan irtisanottu.  Potkujen saaminen ei olisi haitannut minua.

Hyvä ettet ole enää kiltti tyttö. Pidä kiinni siitä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti eri puolilta. Ei yhtään ihmetytä, jos yritysten tuotteiden ja palveluiden laatu on nykyään mitä sattuu, kun ensin vähennetään väkeä liikaa, jolloin selviytyäkseen ihmiset joko opettelevat tekemään työnsä hutiloiden tai lähtevät pois. Tunnollisimmat yleensä väsyvät ensimmäisinä, joten luontaisesti tohelommat ja välinpitämättömämpien määrä kasvaa.

Tilalle tietty palkataan joku "paineensietokykyinen tyyppi", mielellään edellistä pienemmällä palkalla, eli monissa tapauksissa osaamaton ja jo valmiiksi hutiloimaan kykenevä. Henkilöstövaihtuvuuden kasvettua nuo uudetkin pitää perehdyttää, uudet tekevät kokeneita enemmän virheitä, joten työkuorma kasvaa entisestään kaikilla. Mutta uudet eivät valita, joten hetken on rauha maassa.

Kunnes vuoden parin päästä ihmetellään mikä on kun ei tulosta tule ja valitukset lisääntyvät ja asioita jää tekemättä. Ja taas todetaan, että täällähän on ihan paskaa sakkia töissä, vaihdetaan ne!

Been there. Lähde pois jos voit.

"Tunnollisimmat väsyvät ensimmäisinä."

Kiitos tästä kommentista! Mä olen myös kokenut näin.

Milloin opitte? Ei työelämässä kiltteydellä ja tunnollisuudella pärjää. Meilläkin pomo vain puolustaa ammattisaikuttelijaa ja se on kun kusis tunnollisuusten työntekijöiden silmiin. Kun kyseessä "saikuttelija" josta näkee että lusmulomia pitää.

Muutama vuosi sitten mun kollega hirtti itsensä. Uskon että hän koki jotain samanlaista koska läpikävi burn outin ja oli melkein vuoden sairaslomalla ja sen jälkeen työpaikalla ei oikein koskaan löytynyt hänelle sopivaa paikkaa. Yksityiselämästä en tiedä muuta kuin että n.40v perheetön mies oli kyseessä.

Silloinen esimies ilmoitti meille muille työntekijöille työkaverin itsemurhasta TEKSTIVIESTILLÄ.  Terkkuja tutuille jos tunnistatte itsenne, minulta ainakaan ei koskaan unohdu tuo maanantai aamu kun kännykkä piippaa ja ryhmätekstarissa on että "matti on tappanut itsensä".

Lähdin ko. paikasta itse nopeasti tuon jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveydessä ja terapeutilla juokseva valittaja vain pahentaa tilannetta ja irtisanotaan ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Hiljaa parhaansa tekevä olisi pomolle ja työnantajalle arvokkaampi. Vaikka molemmat tekisivät saman verran töitä, niin valittajasta on moni verroin vaivaa esimiehille. Valmistaudu siis etsimään työpaikka, jossa viihdyt ja pystyt tekemään työsi valittamatta. 

Olet varmaan työyhteisöstäni. Kiitos näkemyksistäsi. Lupaan että pian en enää ole vaivaamassa esimiehiä tai ketään muitakaan siellä. 

t. ap

Loistava juttu.

t. pomosi

Vierailija kirjoitti:

Työterveydessä ja terapeutilla juokseva valittaja vain pahentaa tilannetta ja irtisanotaan ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Hiljaa parhaansa tekevä olisi pomolle ja työnantajalle arvokkaampi. Vaikka molemmat tekisivät saman verran töitä, niin valittajasta on moni verroin vaivaa esimiehille. Valmistaudu siis etsimään työpaikka, jossa viihdyt ja pystyt tekemään työsi valittamatta. 

Miten asioiden purkaminen ja niistä puhuminen olisi väärin? Ei se työterveydestä apua hakeva ole valittaja vaan työkyvystään ja työilmapiiristään kiinnipitävä. Miksi asioista pitäisi vaieta? Se möykky kasvaa sisällä ja sairastumme. Entä jos pomosi on "virtahepo olohuoneessa."

Tämä on metafora ja pomo voi olla myös hyttynen jolla on valtava kusipäisyys noussut päähän. Herkemmät eivät jaksa pidemmän päälle vaikka se herkkyys olisi juuri yrityksille kullanarvoinen ominaisuus.

Sillä jonakin aamuna ennen sarastusta, musta aurinko nousee!

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on vaikea kaikille osapuolille. Tiedätkö varmasti, että sinulla on muita enemmän työtä vai voiko olla, että paineensietokykysi on muita heikompi? En tarkoita syyllistää sinua, jaksaminen ja tehokkuus vaihtelevat työntekijöiden välillä, vaan miettiä asiaa eri näkökulmista.

Työskentelen itse opettajana, ja eräs kollegani jäi ensin pitkälle sairauslomalle työuupumuksen vuoksi ja palattuaan on tehnyt kevennettyä työviikkoa. Sijaista ei kuitenkaan ole ollut varaa palkata, vaan muut tekevät häneltä tekemättä jäävät työt. Muiden opetettavaksi jääneistä tunneista toki saa palkan, mutta koulussa on aika paljon muutakin työtä kuin opetus. Kaikki eivät edes olisi halunneet ottaa ylityötunteja. Kyseinen opettaja on siis viranhaltija mutta vastuut ovat samat kuin sivutoimisella tuntiopettajalla. Hän käy vain pitämässä tuntinsa ja lähtee kotiin. Kyllähän tällainen kuormittaa muuta työyhteisöä, vaikka se ei kyseisen työntekijän vika olekaan. Turha sanoa, että työnantajan velvollisuus on huolehtia sijaisen palkkaamisesta, kun rahaa ei kerta kaikkiaan ole.

Epäilen, että ap on juuri tällainen sijainen ja sekös esimiehiä kismittää. Lisäksi ap todennäköisesti yliarvioi omia kykyjään ja panostaan. Hyvin usein asia on nimittäin toisinpäin. Ne jotka valittavat eniten tekevänsä, tekevätkin vähiten ja sen takia se pomo hiostaa niskaan, eikä sen takia että olet niin saamarin hyvä!

t. pomo

Lakkaa olemasta "kiltti tyttö" tai mikä tahansa rooli jonka olet ottanut itsellesi. Olet työntekijä joka tekee esimiehen osoittamia tehtäviä normaalin työajan verran ja lähtee sitten kotiin. Jos hommat alkavat kasaantua sitten keskustelet esimiehen kanssa, loppupeleissä se on hänen vastuulla että hommat hoituvat. Tämä on erityisen tärkeää jos teillä on ollut YTtä yms eikä nykyiset resurssit olet täysin tiedossa.

Älä turhaan uhraudu, se ei tule ikinä kannattamaan. Tyhjiä kehuja voi tulla kiitokseksi, mutta ahkerat vaan saavat enemmän töitä tehtäväksesi.

Esimiehetkin ovat vain ihmisiä. Toki äkillinen käytöksen muuttuminen herättää reaktioita. Pidä toki puolesi. Niin pitävät muutkin. Tee mitä kohtuullisesti ehdit tehdä ja jätä loput tekemättä.

Esimiehen velvollisuus on jakaa resurssit siten, että hommat sujuu ja tarvittaessa rekrytoida lisää väkeä. Esimiehesi on uusi ja varmasti ajan myötä oppii tehtävänsä.

Meidänkin firmassa on ollut yt:t. Epäilen, että erästä naista yritetään savustaa lähtemään. Hänen asemaansa heikennetään ja häntä ylikuormitetaan työtehtävillä.

Nykyajan työelämä ei ole heikkoja varten.