Lue keskustelun säännöt.
Olen 28v syrjäytynyt nainen ja lahoan pois
01.04.2017 |
Asun yksin, en opiskele enkä käy töissä. Kavereita ei ole eikä muutakaan ihmiskontakteja. Olen sairaalloisen alipainoinen, syrjäytynyt ja päivät lipuu ohi. En tee yhtikäs mitään, päivärytmiä ei ole. Saatan olla viikkoja sisällä käymättä suihkussa ja vaihtamatta vaatteita, en edes omista hiusharjaa enkä meikkaa. Asunto on kuin sikolätti enkä ole siivonnut vuosiin. Odotan että lahoan kokonaan pois, olen yhteiskunnan häpeä, alintapohjasakkaa ollut aina eikä tilanne tule muuttumaan. Kirjoitin tänne kun ajattelin että joku haluaa lukea elämäntarinani ja tajuaa olevansa onnellinen kaikesta mitä on saanut.
Kommentit (40)
Moni ollut samassa jamassa. Oletko tutustunut Jenni Rotosen tarinaan (pupulandia)?. Askel askeleelta vain ylös. Tee asioita, joista saat iloa ja nautit. jos ei mitenkään lähde, hae apua, mutta älä jää kiinni terapioihin ja lääkkeisiin. Yritä löytää vähitellen "identiteettisi" ja äänesi. Kaikki me ollaan vain kakkapyllyjä. Olet arvokas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsette selkeästi alkusysäyksen kohti parempia aikoja. HiiOP!
*tuuppaa*
Vierailija kirjoitti:
Moni ollut samassa jamassa. Oletko tutustunut Jenni Rotosen tarinaan (pupulandia)?. Askel askeleelta vain ylös. Tee asioita, joista saat iloa ja nautit. jos ei mitenkään lähde, hae apua, mutta älä jää kiinni terapioihin ja lääkkeisiin. Yritä löytää vähitellen "identiteettisi" ja äänesi. Kaikki me ollaan vain kakkapyllyjä. Olet arvokas!
En käy juttelemassa enkä käytä lääkkeitä
Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa, ehkä ohjaa sitten psykologille ym. Varmasti jonkinlaista masennusta. Pystyisitkö esim. hankkimaan apua siivoukseen? Ehkä kaupingilta voisit saada jotakin avustusta siivoojaan palkkaamiseen. Edelyttäen siis varmasti, että sun tila on käyty läpi ja olet hakenut apua. Pelkästään se, että kotona on siistiä auttaa kummasti. Vaikkei se järjestys kauaa säilyisi mutta kyllä se mielialaa kohentaa. Kokemyksesta tiedän. Älä ole liian ankara itsellesi. Ota vaikka maanantain tavoitteeksi, että saat soitettua itsellesi apua. Sitten jos saat esim. lääkitystä tai muuta niin kenties saat toimintakykyä parannettua ja pääset vaikka silloin tällöin lenkille. Sitä mukaa, kun saat itsesi kuntoon niin varmasti muutkin elämän osa-alueet kohenevat. Esim. voit päästä vaikka jonnekin "masennusryhmään" tms. , jossa saat vertaistukea muilta. Yritä myös raahautua joka päivä suihkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa, ehkä ohjaa sitten psykologille ym. Varmasti jonkinlaista masennusta. Pystyisitkö esim. hankkimaan apua siivoukseen? Ehkä kaupingilta voisit saada jotakin avustusta siivoojaan palkkaamiseen. Edelyttäen siis varmasti, että sun tila on käyty läpi ja olet hakenut apua. Pelkästään se, että kotona on siistiä auttaa kummasti. Vaikkei se järjestys kauaa säilyisi mutta kyllä se mielialaa kohentaa. Kokemyksesta tiedän. Älä ole liian ankara itsellesi. Ota vaikka maanantain tavoitteeksi, että saat soitettua itsellesi apua. Sitten jos saat esim. lääkitystä tai muuta niin kenties saat toimintakykyä parannettua ja pääset vaikka silloin tällöin lenkille. Sitä mukaa, kun saat itsesi kuntoon niin varmasti muutkin elämän osa-alueet kohenevat. Esim. voit päästä vaikka jonnekin "masennusryhmään" tms. , jossa saat vertaistukea muilta. Yritä myös raahautua joka päivä suihkuun.
En omista puhelinta, en ota tavoitteita enkä ole kiinnostunut muiden ongelmista. Miten se minua auttaisi? Ei syrjäytymistä hoideta lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa, ehkä ohjaa sitten psykologille ym. Varmasti jonkinlaista masennusta. Pystyisitkö esim. hankkimaan apua siivoukseen? Ehkä kaupingilta voisit saada jotakin avustusta siivoojaan palkkaamiseen. Edelyttäen siis varmasti, että sun tila on käyty läpi ja olet hakenut apua. Pelkästään se, että kotona on siistiä auttaa kummasti. Vaikkei se järjestys kauaa säilyisi mutta kyllä se mielialaa kohentaa. Kokemyksesta tiedän. Älä ole liian ankara itsellesi. Ota vaikka maanantain tavoitteeksi, että saat soitettua itsellesi apua. Sitten jos saat esim. lääkitystä tai muuta niin kenties saat toimintakykyä parannettua ja pääset vaikka silloin tällöin lenkille. Sitä mukaa, kun saat itsesi kuntoon niin varmasti muutkin elämän osa-alueet kohenevat. Esim. voit päästä vaikka jonnekin "masennusryhmään" tms. , jossa saat vertaistukea muilta. Yritä myös raahautua joka päivä suihkuun.
En omista puhelinta, en ota tavoitteita enkä ole kiinnostunut muiden ongelmista. Miten se minua auttaisi? Ei syrjäytymistä hoideta lääkkeillä.
Varmasti netin kauttakin voi varata ajan. Tai sitten käyt suoraan terveyskeskuksessa. Ajattelin kun puhuit ettei elämässäsi ole ihmiskontakteja niin sillä pääsisit alkuun. Ei varmasti syrjäytymistä mutta masennusta kyllä. Jos et pysty käymään suihkussa, etkä huolehtimaan kodista niin ehkä se on masennusta? Lääkehoito ei tietystikään ole pakollista mutta ehkä voisit saada siitä apua siihen asti, että pääset elämäasäsi eteenpäin ja voit jättää lääkkeen pois. Vai eikö sinua kiinnosta päästä tuosta tilanteesta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa, ehkä ohjaa sitten psykologille ym. Varmasti jonkinlaista masennusta. Pystyisitkö esim. hankkimaan apua siivoukseen? Ehkä kaupingilta voisit saada jotakin avustusta siivoojaan palkkaamiseen. Edelyttäen siis varmasti, että sun tila on käyty läpi ja olet hakenut apua. Pelkästään se, että kotona on siistiä auttaa kummasti. Vaikkei se järjestys kauaa säilyisi mutta kyllä se mielialaa kohentaa. Kokemyksesta tiedän. Älä ole liian ankara itsellesi. Ota vaikka maanantain tavoitteeksi, että saat soitettua itsellesi apua. Sitten jos saat esim. lääkitystä tai muuta niin kenties saat toimintakykyä parannettua ja pääset vaikka silloin tällöin lenkille. Sitä mukaa, kun saat itsesi kuntoon niin varmasti muutkin elämän osa-alueet kohenevat. Esim. voit päästä vaikka jonnekin "masennusryhmään" tms. , jossa saat vertaistukea muilta. Yritä myös raahautua joka päivä suihkuun.
En omista puhelinta, en ota tavoitteita enkä ole kiinnostunut muiden ongelmista. Miten se minua auttaisi? Ei syrjäytymistä hoideta lääkkeillä.
Voitko avata enemmän niitä syitä jonka takia olet syrjäytynyt? Ja haluatko tilanteeseen muutosta vai oletko tyytyväinen asian laitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla joskus ollut tavoitteita ja toivoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Eli vastaava mies on sinuakin alempana elämässä. Toivottavasti nyt tajuat miten hyvin sulla on asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä nuori. Toivottavasti tilanteesi paranee. Itse olen tullut jo siihen ikään, että kehon rapistuminen on valitettava tosiasia. Edessä on vain vanhuus ja ennen pitkää kuolema. Olisi ihanaa olla 28.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Eli vastaava mies on sinuakin alempana elämässä. Toivottavasti nyt tajuat miten hyvin sulla on asiat.
Älä viitsi olla idiootti. Ei AP:n jamassa oleva ihminen jaksa tapailla ketään. Jos olisit oikeasti samassa tilanteessa, tätä ei tarvitsisi selittää. Mene nurkkaan häpeämään.
t. Kylli-täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Eli vastaava mies on sinuakin alempana elämässä. Toivottavasti nyt tajuat miten hyvin sulla on asiat.
Tai, en tiedä, ehkä kaikki eivät jatkuvalla syötöllä etsi parisuhdetta tai uusia tuttavuuksia.
Elän lähes identtisessä tilanteessa. Tosin olen muutaman vuoden vanhempi ja tänään imuroin yhden huoneen.
Pari vuotta sitten vielä näin joskus kavereita tai urheilin iltaisin. Nyt häpeä ja itseinho ovat vieneet kaikki voimat ja olen juurtunut pimeään asuntooni. On kaikkien kannalta varmasti parempi, että tänne jäänkin. Eivät ole minua tämän parin vuoden maatumisen aikana kaipailleetkaan.
Nytkö sä jo luovutit? Tulee tylsä ja pitkä loppuelämä. T. Samanikäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Eli vastaava mies on sinuakin alempana elämässä. Toivottavasti nyt tajuat miten hyvin sulla on asiat.
Älä viitsi olla idiootti. Ei AP:n jamassa oleva ihminen jaksa tapailla ketään. Jos olisit oikeasti samassa tilanteessa, tätä ei tarvitsisi selittää. Mene nurkkaan häpeämään.
t. Kylli-täti
No turha valittaa ettei ole mitään ihmiskontakteja, kun ei edes halua niitä.
Nousta vielä voi. Sinulla on aikaa. Minäkin olen menettänyt terveyden parikin kertaa ja sairastan pysyvää vakavaa sairautta. Toivoa on. Hae apua ja pienin askelin eteenpäin. Jokainen löytää toimivan tavan itselleen. Minua auttoi uskonto, josta sain rohkeutta laittaa elämäni kuntoon. Ymmärsin, että minulla on vielä 40 vuotta elinaikaa eikä tämä voi jatkua näin loputtomiin. Vieläkin tässä ollaan matkalla, mutta parempaan suuntaan menossa. Jos minä ja moni muukin on päässyt takaisin jaloilleen, niin kyllä sinäkin siihen pystyt. Tarvitset vain nyt jostain apua, että kuntoutuminen pääsee vauhtiin. Tsemppiä sinulle jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
Miksi olet luuserimies? Miksi koet olevasi epäonnistunut? Oletko masentunut, työtön? Se oikea AP
voi sinua <3, aloita tekemällä yksi hyvä asia itseäsi kohtaan joka päivä. Tänään käyt suihkussa, huomenna ostat harjan, viet roskat jne.