Lue keskustelun säännöt.
Olen 28v syrjäytynyt nainen ja lahoan pois
01.04.2017 |
Asun yksin, en opiskele enkä käy töissä. Kavereita ei ole eikä muutakaan ihmiskontakteja. Olen sairaalloisen alipainoinen, syrjäytynyt ja päivät lipuu ohi. En tee yhtikäs mitään, päivärytmiä ei ole. Saatan olla viikkoja sisällä käymättä suihkussa ja vaihtamatta vaatteita, en edes omista hiusharjaa enkä meikkaa. Asunto on kuin sikolätti enkä ole siivonnut vuosiin. Odotan että lahoan kokonaan pois, olen yhteiskunnan häpeä, alintapohjasakkaa ollut aina eikä tilanne tule muuttumaan. Kirjoitin tänne kun ajattelin että joku haluaa lukea elämäntarinani ja tajuaa olevansa onnellinen kaikesta mitä on saanut.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa, ehkä ohjaa sitten psykologille ym. Varmasti jonkinlaista masennusta. Pystyisitkö esim. hankkimaan apua siivoukseen? Ehkä kaupingilta voisit saada jotakin avustusta siivoojaan palkkaamiseen. Edelyttäen siis varmasti, että sun tila on käyty läpi ja olet hakenut apua. Pelkästään se, että kotona on siistiä auttaa kummasti. Vaikkei se järjestys kauaa säilyisi mutta kyllä se mielialaa kohentaa. Kokemyksesta tiedän. Älä ole liian ankara itsellesi. Ota vaikka maanantain tavoitteeksi, että saat soitettua itsellesi apua. Sitten jos saat esim. lääkitystä tai muuta niin kenties saat toimintakykyä parannettua ja pääset vaikka silloin tällöin lenkille. Sitä mukaa, kun saat itsesi kuntoon niin varmasti muutkin elämän osa-alueet kohenevat. Esim. voit päästä vaikka jonnekin "masennusryhmään" tms. , jossa saat vertaistukea muilta. Yritä myös raahautua joka päivä suihkuun.
En omista puhelinta, en ota tavoitteita enkä ole kiinnostunut muiden ongelmista. Miten se minua auttaisi? Ei syrjäytymistä hoideta lääkkeillä.
Voitko avata enemmän niitä syitä jonka takia olet syrjäytynyt? Ja haluatko tilanteeseen muutosta vai oletko tyytyväinen asian laitaan?
Todellista syytä en paljasta, iian vaikea asia käsitellä ja haluan muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat muutosta, niin hommaa itsellesi apua. Olet todennäköisesti vakavasti masentunut. Jos sulla ei ole puhelinta, niin varaa aika netistä tai mene käymään terveyskeskuksessa. Miten sulla ei ole puhelinta, miten pystyt hoitamaan asioita ilman puhelinta?
Tuosta voi nousta. Olin itse samassa tilanteessa muutaman vuoden ajan, sairastin sekä henkisesti että fyysisesti. Halusin tappaa itseni enkä oikeasti olisi voinut kuvitella että asiat voivat muuttua vielä radikaalisti. Ympärillä olevat ihmiset säälivät minua ja liikuin ulkona lähinnä öisin jos oli pakko. Häpesin itseäni niin paljon.
Miten sitten onnistuin paranemaan? Apua hakemalla, päivä kerrallaan elämällä, aivan pieniä askelia ottamalla. Itselläni meni noin kaksi vuotta aktiiviseen muutokseen, siitä kun päätin itse alkaa muuttamaan asioita ja uskomaan parempaan, siihen kun tajusin että olen jälleen hyvinvoiva ja onnellinen. Tärkeimmät muutokset olivat itselläni ehdottomasti psykoterapia, terveellinen ruokavalio ja negatiivisten ihmissuhteiden karsiminen elämästä. Näistä sain voimaa pikkuhiljaa elämänhallinnan parantamiseen, aloin tekemään pitkiä kävelylenkkejä ja laittamaan kotia kuntoon. Löysin lopulta työpaikan jossa kävin 1-2 kertaa viikossa ja se auttoi minua saamaan päivärytmistä kiinni. Terapian ja itsetutkiskelun myötä aloin ymmärtämään itseäni paremmin, tunnistin omat heikkouteni ja vahvuuteni ja uskalsin myöntää vuosien tauon jälkeen intohimoni ääneen. Nyt voin fyysisesti paremmin (nukun, liikun, syön hyvin enkä käytä enää päihteitä), harrastan asioita jotka tuovat merkitystä elämään, on siisti nätti koti, vähän töitä, jopa tuore parisuhde ja muutama tosiystävä. Et tunnistaisi minua samaksi ihmiseksi jos näyttäisin itsestäni ennen-jälkeen kuvat.
Masennuksesta voi oikeasti nousta mutta se vaatii aidon halun parantua ja uhrautumisen lopettamista. Kysy itseltäsi mitä oikeasti haluat, mikä olisi se (vielä todennäköisesti) epärealistiselta tuntuva tilanne? Haluatko oikeasti muutosta vai etsitkö syitä jatkaa tuossa suossa? Muista että se ei ole sinun vikasi että asiat ovat menneet huonosti etkä ole syypää oloosi, mutta olet silti vastuussa siitä miten päätät toimia ja miten asennoidut tilanteeseesi. Paranemisen taistelun voi aloittaa niin kuin joku tuolla ylempänä ehdotti; tee joka päivä yksi pieni asia josta tulevaisuuden sinä tulee olemaan itsellesi kiitollinen. Aloita juuri niin pienistä asioista ettei niissä voi olla onnistumatta. Jos et ole hakenut apua ja tehnyt kaikkeasi, et VOI tietää olisiko tilanteesi mahdollista muuttua nopeastikin. Minä ainakin uskon sinuun. Jos itse pystyin heikkona ihmisen kuorena samasta helvetistä nousemaan en näe mitään syytä miksei muutkin. Olet nuori ja arvokas.
Samanlaisia oireita/ajatuksia on, mutten ole vielä noin pahaksi tilannetta päästänyt. Kulkeekohan suvussa tämä rankasti masentuminen, nimittäin pikkusiskollani oli juurikin kuvaamasi tilanne, äitimme sitten hommasi hänelle apua kun pelättiin, että tekee itselleen jotain. Joutui hoitolaitokseen, kertoi, että ahdistaa hirveästi ne ryhmät joihin pakotetaan osallistumaan. Lääkkeet joita tuputettiin (varsinkin abilify) sai hänet uneliaaksi ja paino nousi rankasti, vaikka kuulemma sen piti olla aktivoiva lääke. Yksi hyvä puoli tuosta rumbasta on, että saa kuntoutustukea mikä kuulemma on ihan runsas, ainakin taloudellisesti on asiat hyvin hänellä. Itse en pyytäisi itselleni tuollaista "apua" kuitenkaan, sitä joutuu sitten elämään jatkuvan holhouksen alaisena. Pikkusisko asuu nyt vuokrakämpässä mutta edelleen nuo kukkahattutädit käy viikottain pari kertaa kyläilemässä ja tuomassa lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis masentunut. Mikset hae apua? Olet laiha, sehän on vain hyvä, kelpaisit monelle miehelle. Asenteesi on paska, siinä ainoa ongelma. Kuvitteletko tosissasi että kaikki muut ovat saaneet jotenkin loistavan elämän ja enemmän kuin sinä? Opettele pelaamaan korttisi paremmin, niin me muutkin olemme joutuneet tekemään.
Sinkkumies
Aletaanko olemaan? t. komistus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis masentunut. Mikset hae apua? Olet laiha, sehän on vain hyvä, kelpaisit monelle miehelle. Asenteesi on paska, siinä ainoa ongelma. Kuvitteletko tosissasi että kaikki muut ovat saaneet jotenkin loistavan elämän ja enemmän kuin sinä? Opettele pelaamaan korttisi paremmin, niin me muutkin olemme joutuneet tekemään.
Sinkkumies
Ei kenenkään elämä ole täydellistä. Kuulutko näihin, jotka käyttävät muita räikeästi hyväksi? Luuletko todellakin että tämä kaikki on tapahtunut parissa päivässä??
Itselläni ei nyt masennusta, vaan ADD mutta pystyn silti samaistumaan tuohon kämpän sotkuisuuteen. Ensimmäistä kertaa, kun söin lääkettä tarkkaavaisuushäiriööni ja pystyin siivoamaan niin se oli jo todella mullistavaa. Ei kotini mikään tiptop ole mutta tarpeeksi siisti. On oikeasti ihan eri lähtökohdat viettää arkea siellä kaaoksen keskellä, kuin että olisi siistiä.
Eli varmasti ensimmäisiä askelia olisi hankkia apua niin, että saisit itsellesi siivousapua tai jopa niin, että saisit toimintakykyä ja pystyisit itse siivoamaan.
Jos haluat apua syrjäytyneisyyteen niin ehdottoman tärkeää, että sulla on puhelin. Pelkästään jo se, jos sinulle sattuisi jotakin etkä pystyisi hälyttämään apua. Mutta kaikki viralliset asiat ym. Vanhan mallisia kännyköitä myydään käytettynä ehkä kympillä. Pyydä myyjää pakkamaan se niin, että pakkaus ei veisi hirveästi tilaa, vaan se mastuisi kerrostalon (?) postiluukusta. Sim-kortin voi myös tilata suoraan kotiin netistä.
Tämän jälkeen pystyisit ainakin hankkimaan itsellesi apua,jos esim.paikan päälle raahautuminen tuntuu ylivoimaiselta.
Ylipään että saat henkistä puolta kuntoon niin fyysinen kuntokin pitää olla parempi. En tiedä missä asut mutta pystyisitkö näin ensihätään tilaamaan kotiin ruokakassipalvelusta ruokaa. Niin että saisit syödäksesi hyvin. Jatkossa ehkä pystyisit neuvottelemaan kaupungin kanssa erilaisista ruokapalveluista. Sitten kun saat itseäsi parempaan kuntoon niin varmasti suihkussakäymiset, vaatteidenpesut ym. sujuu paremmin. Eli pienin askelin kuntoon. Usko parempaan. Muutkin ovat nousseet tosta jamasta, jos vain halua on. Apua on tarjolla, jos sitä hakee ja ottaa vastaan. Ei se silti tarkoita, että sinun pitäisi loppuikäsi olla autettava, vaan niin kauan että saat itsesi jaloillesi.
Mutta tilaa nyt ensimmäisenä se puhelin ja jotakin ruokaa! Voimia! Hetken päästä asiat voivat olla jo paljon paremmin, kunhan saat apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap vielä linjoilla?
Täällä ollaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap vielä linjoilla?
Täällä ollaan. AP
Ajattelitko hakea apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Eli vastaava mies on sinuakin alempana elämässä. Toivottavasti nyt tajuat miten hyvin sulla on asiat.
Älä viitsi olla idiootti. Ei AP:n jamassa oleva ihminen jaksa tapailla ketään. Jos olisit oikeasti samassa tilanteessa, tätä ei tarvitsisi selittää. Mene nurkkaan häpeämään.
t. Kylli-täti
No turha valittaa ettei ole mitään ihmiskontakteja, kun ei edes halua niitä.
Ei se tarkoita että haluaa ihan mitä tahansa ihmiskontaktia vaan laadullisesti hyvää. Sellaista on hankala löytää masentuneena. Tässäkin ketjussa on kielipitkällä olevia miehiä erään tietyn asian perässä ja se kuvastaa hyvin sitä minkätyyppisiin ihmisiin helpoten törmää. Eritoten sairaana saa seuraansa huonoa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap vielä linjoilla?
Täällä ollaan. AP
Ajattelitko hakea apua?
"Avun hakeminen" ei ole mikään maaginen toimenpide joka korjaa kaiken. Itse hain noin 5 vuotta sitten sitä ja olen huonommassa kunnossa kuin alunperin. 5 vuotta pyöriteltiin paikasta toiseen. Nyt teen homman itse vaikka vaikeaa tekee - ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko tutustua lähes vastaavaan luuserimieheen?
En. Ap
Eli vastaava mies on sinuakin alempana elämässä. Toivottavasti nyt tajuat miten hyvin sulla on asiat.
Älä viitsi olla idiootti. Ei AP:n jamassa oleva ihminen jaksa tapailla ketään. Jos olisit oikeasti samassa tilanteessa, tätä ei tarvitsisi selittää. Mene nurkkaan häpeämään.
t. Kylli-täti
No turha valittaa ettei ole mitään ihmiskontakteja, kun ei edes halua niitä.
Ei se tarkoita että haluaa ihan mitä tahansa ihmiskontaktia vaan laadullisesti hyvää. Sellaista on hankala löytää masentuneena. Tässäkin ketjussa on kielipitkällä olevia miehiä erään tietyn asian perässä ja se kuvastaa hyvin sitä minkätyyppisiin ihmisiin helpoten törmää. Eritoten sairaana saa seuraansa huonoa seuraa.
Vähiten kaipaan tasapainotonta parisuhdetta ja miestä, joka on vaan sen yhden asian perässä. En kaipaa keskenkasvuista lasta kun omat asiat on niin epätasapainossa. AP
Vierailija kirjoitti:
Moni ollut samassa jamassa. Oletko tutustunut Jenni Rotosen tarinaan (pupulandia)?. Askel askeleelta vain ylös. Tee asioita, joista saat iloa ja nautit. jos ei mitenkään lähde, hae apua, mutta älä jää kiinni terapioihin ja lääkkeisiin. Yritä löytää vähitellen "identiteettisi" ja äänesi. Kaikki me ollaan vain kakkapyllyjä. Olet arvokas!
Ei kai Rotonen ole ollut eristäytynyt kotiinsa vuosikausia? Taisin joskus lukea tekstin, enkä muista sellaista.
Kiitos tarinastasi, AP. Jospa sitä tosiaan omaa tilannetta osaisi arvostaa vähän paremmin...
t: samanikäinen nainen, josta tuntuu usein ettei kellään muulla NÄIN huonosti mene! Kämppä kaatopaikka vaikka koetan pitää siistinä, masennus ja työttömyys vaivaa. Mutta lahoamista en vielä suunnittele!
Onks siin jotain pahaa jos yrittää löytää uusia tuttavuuksia.Kaksin aina kivempi. Pääkaupunki seudulla on vaan niin himpstakin vaikea saada juttelukumppani kaikilla on aina kiire tai katsotaan aivan kuin ohi jos avaa suunsa ventovieraalle.Landella on paljon helpompaa kun ihmiset on tottunut elämään pienemmissä piireissä tuntien toisensa ja ovat paljon avoimimpia / puheliaampia.Hesan seudulla ainut keino on alottaa jokin harrastus jonka kautta saattaisi löytyä puhekumppaneita jos ei viihdy baareissa.Mutta asiaan miten elämäsi on lipsahtanut noin huonoon jamaan mistä kaikki sai alkunsa jos saan udella.
Minä olen aikalailla samassa kondiksessa, sillä erotuksella että yritän nauttia elämän pienenpienistä iloista ja eritoten LUODA iloa ja kauneutta ja nautintoa ympärilleni. Olisi niin hyvä, jos alkajaisiksi saisit jotenkin sen kämpän siistiksi. Se jo nostaisi mielialaa. Mikset kokeilisi meikkiä, hiustenlaittoa, nauttisit naiseudestasi? Tosin ensin pitäisi se ravintopuoli laittaa kuntoon, eihän muuten jaksa mitään. Olet nuori, kaunis ja ihana ihminen. Kaikki on vielä mahdollista sulle, jos alat mennä niitä pieniä iloja kohti.