Mä en kohta enää jaksa yrittää, en yksinkertaisesti osaa olla ihmisten kanssa :(
Olen entinen koulukiusattu ja olen sairastanut masennusta on/off tyylillä 12-vuotiaasta saakka (ikää nyt 24 vuotta)
Olen kovin sosiaalinen, kaipaan ystäviä ja ihmisseuraa, mutta olen huomannut etteivät ihmiset yksinkertaisesti pidä minusta.
Koulukavereista olen käynyt kahvilla ja illanvietossa erään ihmisen kanssa. Aina kun on paikalla vaikuttaa siltä että hänellä on ihan kivaa ja on mielissään kun on lähtenyt.
Ei kuitenkaan halua olla minun seurassani koulussa, katsoo minua vaivaantuneena jos koitan ottaa kontaktia esim. ryhmäprojekteissa ryhmien muodostamisessa.
Häntä on myös vaikea saada minnekään, jos kysyn niin 90% kerroista kieltäytyy jonkun tekosyyn varjolla (esim. väsyttää/kouluhommia/kiire/kipeänä) mutta samana iltana on kuitenkin ollut jossain kissanristijäisissä muiden koulukavereidemme kanssa (joista ei muka tykkää, ainakin minulle väittää aina näin)
En enää kehtaa pyytää häntä minnekään, olen nyt saanut niin sellaisen kuvan ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Harrastusporukoista sain toisen ihan lupaavalta vaikuttavan ystävän. Meillä on paljon yhteistä ja aina kivaa yhdessä, hän kehui minua usein miten hieno ihminen ja mukavaa seuraa olen.
Tässäkin vain sama kuvio, minä olen aina se joka ehdottaa tekemistä ja tapaamisia, jos en ota yhteyttä, hän ei koskaan kysy kuulumisia tai ehdota mitään. Joka ikinen asia tapahtuu minun aloitteestani.
Nyt vaikuttaa siltä että on alkanut ärsyyntymään minuun. Otan yhteyttä ehkä kaksi kertaa kuussa, en mitenkään ylettömän usein. Nyt ei enää vastannut viimeisimpään viestiini, jossa kysyin haluaisiko nähdä (ehdotti itse että pitäisi nähdä useammin kun viimeksi näimme n. kuukausi sitten. ) On lukenut viestin, mutta ei mitään vastausta.
En jaksaisi olla koko elämääni SE kaveri, jonka täytyy suurinpiirtein roikkua muissa kynsin hampain etten unohdu pois porukasta. Minulla ei ole koskaan ollut ystävää joka olisi oma-aloitteisesti halunnut olla seurassani, kysellyt kuulumisia tai muutakaan.
Olenko oikeasti näin hirveä? Aina minua kehutaan että olen niin ihana ja avoin ja seurassani on helppo olla, no ei näköjään pidä paikkaansa. Vai olenkohan minä sellainen kuuluista roskakori tai terapiasessio? Minulle aina avaudutaan murheista ja huolista, jaksan kuunnella ja lohduttaa.
Kommentit (51)
Tuu tänne pimeään, täällä on kivaa.
Olet sosiaalisesti niin kömpelö että ihmisiä väsyttää ja vaivaannuttaa olla seurassasi. Valitan. Itse olen samanlainen
Vierailija kirjoitti:
Tarviit miehen.
Minulla on mies. Mutta haluaisin kavereitakin. Kaipaisin jotenkin naispuolisten ystävien seuraa. :(
AP
Sosiaalisesti kömpelöiden seurassa on todella raskasta olla. Vaikka kuinka koittaisit piilottaa sosiaalisen kömpelyytesi, ihmiset huomaavat sen. Olen pahoillani. Paras vaihtoehto olisi varmaan etsiä samankaltaisten seuraa, tosin voin kokemuksesta sanoa että nekin ihmissuhteet harvoin toimivat.
Otan vain tohon kantaa, että jollekin kaksi kertaa kuussa näkemistä on kyllä paljon. Varsinkin jos kyseessä on uusi tuttavuus ja toisen puolelta ei tule yhteydenottoja niin tollanen määrä voi tuntua jopa painostavalta. Ehkä sellaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu myös tietynlainen tahdikkuus. Alussa kun tutustutaan ym. niin se yhteydenpito ei voi olla yksipuolista. Eri asia sitten, jos ollaan jo tunnettu kauemmin niin voi olla, että toinen ei ole niin aktiivinen pitämään yhteyttä mutta haluaa silti nähdä. Suosittelen hieman perääntymään ja odottelemaan, että tämä harrastuskaveri ottaisi itse yhteyttä, ja jollei ota niin kannattaa unohtaa hänet. :-S toivottavasti löydät ystävän!
Saatat huomaamattasi ripustautua muihin. Sellaisen kuvan tekstistäsi sai. Se saa muut varuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit miehen.
Minulla on mies. Mutta haluaisin kavereitakin. Kaipaisin jotenkin naispuolisten ystävien seuraa. :(
AP
Uliuli, kaikkea ei voi hikkyprinsessa saada. Monella miehellä ei ole seurustelukumppaniakaan. Olet ihan saatanan onnekas, nauti siitä.
Älä enää viestittele kenellekään, nämä tuttavuudet ottavat yhteyttä jos haluavat olla seurassasi. Jos eivät ota, niin move on ja jätä heidät rauhaan.
Tuo koulukaveri selvästi pitää sinusta, mutta hänen kaverinsa eivät niinkään. Hän ei halua olla seurassasi etteivät muut katso kieroon. Sori.
Olet ihan kuin yksi mun tuttu! Ollaan pari kertaa käyty baareilemassa samassa porukassa ja tämä neiti luulee että ollaan jotain bestiksiä. Aivan käsittämättömän ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti kömpelöiden seurassa on todella raskasta olla. Vaikka kuinka koittaisit piilottaa sosiaalisen kömpelyytesi, ihmiset huomaavat sen. Olen pahoillani. Paras vaihtoehto olisi varmaan etsiä samankaltaisten seuraa, tosin voin kokemuksesta sanoa että nekin ihmissuhteet harvoin toimivat.
Eli mitä vaihtoehtoja minulle jää? Olenko koko loppuelämäni yksin? :( Haluaisin harjoitella sosiaalisuutta...
AP
Sinun pitäisi löytää ihminen, joka kykenee ymmärtämään sinun sosiaalista kyvyttömyyttäsi ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Sosiaalisuutta ei voi opetella aikuisena, se on asia, joka muotoutuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Vähän niinkuin pentuina kaltoinkohdellut tai huonosti sosiaalistetut koiratkin ovat hankalia ja ongelmakoiria, jotka eivät enää koskaan opi koirien sääntöjä.
Tekstisi perusteella vaikutat minäkeskeiseltä. Mietit vain itseäsi ja omaa olemista. Muut kyllä aistivat sen.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi löytää ihminen, joka kykenee ymmärtämään sinun sosiaalista kyvyttömyyttäsi ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Sosiaalisuutta ei voi opetella aikuisena, se on asia, joka muotoutuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Vähän niinkuin pentuina kaltoinkohdellut tai huonosti sosiaalistetut koiratkin ovat hankalia ja ongelmakoiria, jotka eivät enää koskaan opi koirien sääntöjä.
Mistä tällaisen ihmisen voi löytää?
Millainen olet ihmisten seurassa? Oletko koko ajan hermostunut ja stressaantunut? Takelteletko puhuessasi?
Itsevarman ja karismaattisen ihmisen seurassa on miellyttävä olla, huonoitsetuntoisen stressipeikon kanssa ei.
AP, oletkohan piilonarsisti? Tekstisi on kovin minäminäminä -keskeistä. Kyseletkö muilta kuulumisia? Katsotko silmiin? Vai oletko niitä jotka vastaavat vain kysymyksiin ja papattavat omia mielipiteitään ja juttujaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviit miehen.
Minulla on mies. Mutta haluaisin kavereitakin. Kaipaisin jotenkin naispuolisten ystävien seuraa. :(
AP
Tutustutaan. Olen ujo mutta sosiaalinen nuori nainen.
Ps. Sana on ristiäiset, ilman j:tä !
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan kuin yksi mun tuttu! Ollaan pari kertaa käyty baareilemassa samassa porukassa ja tämä neiti luulee että ollaan jotain bestiksiä. Aivan käsittämättömän ahdistavaa.
Yhh, miten epäviehättävältä sä vaikutat :/.
Opettele kirjoittamaan, idiootti.
Tarviit miehen.