Miten koet omien vanhempiesi satuttaneen itsetuntoasi kun olit lapsipsi?

Itse olen vm -69 ja isäni antoi selkään koko lapsuus ja teini-iän ajan, mutta pahimmat raumat sain äidiltäni, joka on kehunut minua mm näin: sinusta ei tule koskaan mitään, karvaperse, voi kun olisit kuin toi sari (130- kiloinen luokkakaverini)jne..

Aikuisena isän remmillä hakkaamiset ei tunnukaan pahalta vaan äidin sanat. Isä on aina ollut kuitenkin kiltti ja olen miettinyt että oliko silloin vaan tapana antaa remmiä.

Totuus on kuitenkin se, että itsetuntoa ei koskaan kehittynyt ja olin aina kateellinen luokkakavereille, joilla oli kannustava ja hyvä perhe. Mun vanhemmat ovat edelleen yhdessä silti. En kyllä silti pidä sitä minään meriittinä, koska hylkäsivät meidät lapset aikoinaan ja panostivat vain taloonsa.