Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elinikäinen, vaiheittainen opiskelu ja vaiheittainen työssäkäynti on nykyään järkevää!!
01.04.2017 |
Työkokemusta arvostetaan todella paljon työelämässä, vaikkei siitä niin puhuta. Koulutuksesta puhutaan ja toki sekin on tärkeää, mutta mieluiten työssäkäyntiä koulujen väleillä. Vastavalmistunut nuori, jolla työkokemus on liki 0, on ikävä palkattava esim. tärkeisiin johtotehtäviin.
Nuorille, parikymppisille, sopii hyvin ihan joku perustyö. Ei ole kiirettä opiskella korkeakoulutusta kovin nuorena. Jos esim. haluaa esimiesasemaan, niin 3 - 4 -kymppisenä opiskellut ja siinä iässä valmistunut, aiempaa työkokemusta runsaasti ruohonjuuritasolta omaava on loistava vaihtoehto. Iän myötä kasvaa vakavasti otettavuus työyhteisössä, elämänkokemus, auktoriteetti...
Nuorille usein ihan jo perustyöelämä, ilman sen suurempia haasteita työtehtävissä, on tarpeeksi haasteellista. Sitten kun sellainen työ sujuu rutiinilla, on kiva opiskella lisää ja siirtyä haastavampiin tehtäviin.
Rahatilannekin pysyy parempana, kun välillä käy töissä ja välillä opiskelee.
Toki kukin tavallaan ja tyylillään, mutta enää ei mielestäni päde sellainen ajattelu, että opinnot kannattaa hoitaa nuorena pois alta, niin sitten ei enää ikinä tarvitse opiskella. Tuore tutkinto on keski-iässäkin erittäin arvokas! :)
Kommentit (2)
Eiköhän tuo elinikäinen opiskelu ole välttämättömyys, ei enää ole työpaikkoja, joihin mennään 15v ja ollaan sielä 50v.
Olen muuten ollut kahden tuollaisen läksiäisissä 80-luvun lopulla omaa työuraani aloitellessani. Nainen oli ollut firmassa koko ajan, mies oli ollut muutaman vuoden välissä sodassa.
Itse olen vaihtanut alaa kaksi kertaa tuon ensimmäisen jälkeen. Ja työpaikkoja on ollut niin useita että en edes muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Todella lohdullinen kirjoitus. Itse olen kolmekymppinen, joka lukion jälkeen opiskeli viisi vuotta ammattiin, joka ei sitten työllistänytkään. Tein valmistumisen jälkeen (ja osin jo opiskelujen aikana) kolme vuotta epämääräisiä (mutta osin myös ihan ansiokkaita ja arvostettuja) osa-aikaisia tehtäviä, mutta kyllästyin työttömän työnhakijan statukseen ja aloitin uudestaan opiskelut, paremmin työllistävään ammattiin. Valmistuin viime vuonna ja aloitin jo opiskeluaikana työt mukavassa alan firmassa, ja nyt menossa on kolmas määräaikainen työsuhde, joka kestää syksyyn asti. Itsellä on välillä luuseriolo, kun tähän ikään mennessä kokemusta kokoaikaisesta duunista on vain reilun vuoden ajalta, kun jotkut ikäiseni ovat olleet jo 10 vuotta työelämässä, eikä oma työsuhde tai työtilanne ole vieläkään vakaa. Mutta osaan olla kiitollinen siitä että töitä ylipäätään on, ja työ on mukavaa.
Tsemppiä kaikille alanvaihtajille, pätkätyöläisille, osa-aikaisille ja työttömille, samassa veneessä ollaan mutta yritetään muistaa että jos ei tuule, niin sitten soudetaan :)