Taas pääsee isä helpolla

Miksi te oikeastaan edes yritätte? Isä selkeästikään ei edes välittäisi, vaikka ei näkisi lastaan enää koskaan. Mahtaa olla lapselle aika rankkaa tavata noin välinpitämätöntä isää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te oikeastaan edes yritätte? Isä selkeästikään ei edes välittäisi, vaikka ei näkisi lastaan enää koskaan. Mahtaa olla lapselle aika rankkaa tavata noin välinpitämätöntä isää.

Oikeudenpäätös. Siksi. Isän motiivista en tiedä.

Ap

Oletko yrittänyt jutella isän kanssa? Oletko ehdottanut tapaamisen siirtämistä? Totta kai on isän velvollisuus itse ehdottaa tapaamisen siirtämistä, mutta koska se ei nyt näköjään onnistu, lapsen parasta ajatellen sinun on varmaan tartuttava toimeen. Joskus on vain nieltävä kiukkunsa ja toimittava lapsen parhaaksi.

Itselläni on sellainen ongelma, että lapsen isä kyllä osallistuu lapsen hoitoon ja ottaa tätä luokseen milloin vain sovimme. Hoitovastuu jakautuu suunnilleen 30-70 prosenttia. Taloudellisesti hän ei kuitenkaan ole oikein koskaan osallistunut lapsen elatukseen. Koska meillä menee lapsen asuminen näinkin tasapuolisesti, kumpikaan ei maksa toiselle elatusapua. Kuitenkin minä maksan lapsen menot 90-prosenttisesti. Isä maksaa vain ruoat ja hygieniatuotteet siltä osin, kuin mitä lapsi on hänellä. Kaikki vaatteet, harrastukset, matkat, käyttörahat ynnä muut maksan minä. Minä olen selvästi suurituloisempi, joten en ole halunnut alkaa tapella rahasta. Minä olen siis keskipalkkaisessa työssä, isä on pitkäaikaistyötön. Lapsi ei tiedä totuutta, koska en halua hänen ajattelevan pahaa isästään. Joskus, kun lapsi toivoo vaikka jotain kallista laitetta, johon minulla ei ole varaa, on suuri kiusaus sanoa, että pyydä isältäsi, mutta katson kuitenkin paremmaksi hänen säilyttää mielikuva isästään elatukseen tasapuolisesti osallistuvana vanhempana.

Miehenä voin sanoa, että ap:n mies ja lapsen isä kantaa katkeruutta äitiä kohtaan mikä taas heijastuu välinpitämättömyytenä lasta kohtaan. Ap on "kiusannut" lapsen elatuksella ja tapaamisella isää oikeuteen saakka, joten ei ihme jos puhevälit on käytännössä menneet. Utopiassa tietysti vanhempien välit eivät saisi vaikutta lapsen ja vanhemmat väliseen suhteeseen, mutta käytännössä se vaikuttaa. Lapsen tapaaminen muistuttaa miestä joka kerta elareista, eksästä ja oikeuskäsittelyistä, joten ei ihme ettei hän halua tavata lasta useammin.

Meillä meni normaalit puhevälit ensin eksän takia kun ei halunnut käsitellä eroa ja toisen kerran sitten minun puoleltani kun olin jalomielinen omaisuuden jaossa ja huoltajuusasioissa, jonka eksä sitten palkitsi oman edun tavoittelulla ja hyppäämällä toisen miehen matkaan heti eron jälkeen.

On todella vaikea tavata lapsia kun he muistuttavat eksästä ja tämän törttöilyistä ja jos olen rehellinen niin joskus olen miettinyt tapaamisen perumista kun on ollut todella huono fiilis. En ole sitä kuitenkaan tehnyt, koska lapset ovat pieniä vain hetken ja sitten aikuisena toivottavasti ymmärtävät asioita paremmin. Aina se ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa, että ap:n mies ja lapsen isä kantaa katkeruutta äitiä kohtaan mikä taas heijastuu välinpitämättömyytenä lasta kohtaan. Ap on "kiusannut" lapsen elatuksella ja tapaamisella isää oikeuteen saakka, joten ei ihme jos puhevälit on käytännössä menneet. Utopiassa tietysti vanhempien välit eivät saisi vaikutta lapsen ja vanhemmat väliseen suhteeseen, mutta käytännössä se vaikuttaa. Lapsen tapaaminen muistuttaa miestä joka kerta elareista, eksästä ja oikeuskäsittelyistä, joten ei ihme ettei hän halua tavata lasta useammin.

Meillä meni normaalit puhevälit ensin eksän takia kun ei halunnut käsitellä eroa ja toisen kerran sitten minun puoleltani kun olin jalomielinen omaisuuden jaossa ja huoltajuusasioissa, jonka eksä sitten palkitsi oman edun tavoittelulla ja hyppäämällä toisen miehen matkaan heti eron jälkeen.

On todella vaikea tavata lapsia kun he muistuttavat eksästä ja tämän törttöilyistä ja jos olen rehellinen niin joskus olen miettinyt tapaamisen perumista kun on ollut todella huono fiilis. En ole sitä kuitenkaan tehnyt, koska lapset ovat pieniä vain hetken ja sitten aikuisena toivottavasti ymmärtävät asioita paremmin. Aina se ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

Kun olet mies, kuvittelet, että sinulla muka olisi muka joku suurempi oikeus livetä vastuusta kuin lasten äidillä.  Mitäs, jos hän lipeäisi vastuusta ja jättäisi lapset sinulle? Ihan yhtä helposti se lain näkökulmasta onnistuisi. Miksi muuten eksäsi ei olisi eron jälkeen saanut ottaa uutta kumppania?

Minua vituttaisi todella massiivisesti jos en kahteen kuukauteen näkisi lastani. En koe lainkaan rasitteena, että autan häntä koulun, kaverien, harrastusten jne. kanssa. Ei se aina paljon naurata, mutta en vaihtaisi hetkeään pois mistään hinnasta.

Äitiänsä ei tunnu haittaavaan vaikkei näkisi lasta (ja aika harvoin onkin  hänellä), sitä ihmettelen.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä isän kanssa vietettävää päivää ei voisi siirtää esim. seuraavaan viikonloppuun, jos lapsi on nyt sairaana (ja vaikka isä voisi ihan hyvin hoitaa omaa lastaan, niin lapsen kannalta epäinhimillistä joutua liikkumaan sairaana, eli toki lapsen nyt parempi olla kotona)? Miksi tapaaminen on mahdollista taas vasta ensi kuussa, onko mies jollain avaruusasemalla tai öljynporauslautalla töissä vai mitä?

Eikö mies halua nähdä omaa lastaan kuin ihan sen minimimäärän, mitä on pakko? :/

Melkoinen kultakimpale isäksi...

Juurikin näin. Isä ei halua nähdä kuin minimin. Asuu puolentunnin ajomatkan päässä. Sovitusta pidetään kiinni, mutta sairasta lasta ei ota luokseen.

Kirjoitin myös kommentin nro 6

Ap

Ja sairaan lapsen paikka on tutussa ja turvallisessa kodissa. Vaikka isä muuten on kelvoton tässä kohtaan on oikein, että hän ei sairasta lasta luokseen ota. Jo lastenvalvojan ohjeistus on, että lapsi sairastaa loppuun siinä kodissa, jossa sairaus on alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te oikeastaan edes yritätte? Isä selkeästikään ei edes välittäisi, vaikka ei näkisi lastaan enää koskaan. Mahtaa olla lapselle aika rankkaa tavata noin välinpitämätöntä isää.

Välinpitämätön voi olla tapaamissa oikein hoivaava ja osallistuva, ei kai muuten lapsi hänen luokseen haluisi ja olisi pettynyt jos tapaaminen ei toteudu. Mies on lapsen ainoa isä joka tapauksessa.

Noniin. Et taida tarvita nyt tyhmiä kommentteja "Mitäs lisäännyit tuollaisen miehen kanssa".

Voisiko isä ottaa lapsensa useamman kerran kk:ssa luokseen? Kerran vk:ssa? Voisitteko sopia myös että jos lapsi olisi kipeä, olisi lapsi sitten seuraavalla kerralla vaikka kaksi päivää putkeen isällään?

Onhan tuo vastuutonta käytöstä isältä. En ymmärrä miten hän kestää olla erossa lapsestaan noin kauan. Mitä jos kuskaisit lapsen isälleen ja sanoisit että lähdet matkalle muutamaksi päiväksi? Onko hän muutoin luotettava? Uskaltaako lapsen jättää hänelle? Onko sinulla muuta tukea ympärilläsi? Ei ole mukava tilanne :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa, että ap:n mies ja lapsen isä kantaa katkeruutta äitiä kohtaan mikä taas heijastuu välinpitämättömyytenä lasta kohtaan. Ap on "kiusannut" lapsen elatuksella ja tapaamisella isää oikeuteen saakka, joten ei ihme jos puhevälit on käytännössä menneet. Utopiassa tietysti vanhempien välit eivät saisi vaikutta lapsen ja vanhemmat väliseen suhteeseen, mutta käytännössä se vaikuttaa. Lapsen tapaaminen muistuttaa miestä joka kerta elareista, eksästä ja oikeuskäsittelyistä, joten ei ihme ettei hän halua tavata lasta useammin.

Meillä meni normaalit puhevälit ensin eksän takia kun ei halunnut käsitellä eroa ja toisen kerran sitten minun puoleltani kun olin jalomielinen omaisuuden jaossa ja huoltajuusasioissa, jonka eksä sitten palkitsi oman edun tavoittelulla ja hyppäämällä toisen miehen matkaan heti eron jälkeen.

On todella vaikea tavata lapsia kun he muistuttavat eksästä ja tämän törttöilyistä ja jos olen rehellinen niin joskus olen miettinyt tapaamisen perumista kun on ollut todella huono fiilis. En ole sitä kuitenkaan tehnyt, koska lapset ovat pieniä vain hetken ja sitten aikuisena toivottavasti ymmärtävät asioita paremmin. Aina se ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

Kun olet mies, kuvittelet, että sinulla muka olisi muka joku suurempi oikeus livetä vastuusta kuin lasten äidillä.  Mitäs, jos hän lipeäisi vastuusta ja jättäisi lapset sinulle? Ihan yhtä helposti se lain näkökulmasta onnistuisi. Miksi muuten eksäsi ei olisi eron jälkeen saanut ottaa uutta kumppania?

Naiset yleensä ovat ne joiden ehdotuksesta lapset hankitaan ja naiset myös synnyttävät ja imettävät lapset, joten katsoi asiaa miltä kantilta tahansa niin lapset ovat ensisijaisesti naisten vastuulla.

Miehelle perhe on yksikkö johon kuuluu puolison lisäksi lapset, mutta puoliso näistä on se tärkein. Jos yksikkö hajoaa niin mies menettää motivaation lasten osalta, koska nykyinen yhteiskunta ei mitenkään palkitse hyviä isiä vaan melkeinpä päinvastoin.

En ymmärrä naisten näkökulmaa siitä, että mies voidaan ihan kylmäkiskoisesti hylätä ja silti olettaa tämän iloisesti "kantavan kaiken mahdollisen vastuun" mitä eksä vaan lasten suhteen keksiikään.

Mitä tulee eksään ja uuteen puolisoon, niin ero tapahtui eksän aloitteesta ilmoitusluontoisesti ja hän yritti pimittää asiaa minulta. Ajattelin tuolloin vielä asiasta tietämättömänä korostetusti lasten parasta olettaen eksän elävän yksin ja että eksä ehkä tulee järkiinsä jos osoitan olevani valmis sovintoon ja jalomielinen häntä kohtaan. Kaikki tuo minun jalomielisyyteni valui lähinnä eksän uusperheen hyvinvointiin. Joo olen katkera. Ja joo, tuntuu hölmöltä.

Nyt mulle on ihan sama mitä eksä puuhailee ja isommat lapsiin liittyvät asiat käsitellään sitten käräjäoikeudessa jos eksä vielä kehtaa jotain vaatia. Nytkin maksan hyvää hyvyyttäni elareiden lisäksi lasten kuluja, jotka kuuluisivat hänen kontolleen.

Vierailija kirjoitti:

Noniin. Et taida tarvita nyt tyhmiä kommentteja "Mitäs lisäännyit tuollaisen miehen kanssa".

Voisiko isä ottaa lapsensa useamman kerran kk:ssa luokseen? Kerran vk:ssa? Voisitteko sopia myös että jos lapsi olisi kipeä, olisi lapsi sitten seuraavalla kerralla vaikka kaksi päivää putkeen isällään?

Onhan tuo vastuutonta käytöstä isältä. En ymmärrä miten hän kestää olla erossa lapsestaan noin kauan. Mitä jos kuskaisit lapsen isälleen ja sanoisit että lähdet matkalle muutamaksi päiväksi? Onko hän muutoin luotettava? Uskaltaako lapsen jättää hänelle? Onko sinulla muuta tukea ympärilläsi? Ei ole mukava tilanne :/

Ja kaikkeen tähän olemme saaneet vastauksen aiemmin ketjussa...

No pian lapsi on teini ja tuskin tuollainen isä silloin enää paljoa kiinnostaa. Aikuisena vielä vähemmän. Ja sitten tämä "superisä" marttyyrina itkee kuinka oma lapsi on paha eikä välitä!

Sitä saa mitä tilaa...huonot ja välinpitämättömät isätkin.