Kun äiti on ylisuojeleva ja kontrolloiva

Kiitos tämän nostamisesta. Osuu omalle kohdalle.

Minun äitini.

Jouduin muuttamaan kotoa antamatta osoitetta.

Ja hakemaan lähestymiskieltoa lasteni turvaksi.

Siskojeni elämäni hän on pilannut töysin. Toisesta kasvoi vaimo joka hyysää kapaloimaanda aviomiestä ja toinen on elänyt elämättömän elämän jota äiti edelleen vahtii kuin haukka.

Olen viisikymppinen ylisuojelevan äidin lapsi. Vaikka olen päässyt helpommalla kuin veljeni, ei elämäni ole ollut kovin mahtavaa.

Semmoinen joka asiaan puuttuva, ylisuojeleva, tukahduttava äiti on raskas taakka. Se syö itsetuntoa ja opettaa salaamaan ja piilottamaan asioita. Sellaiset asiar on pakko salata joita ei halua riepoteltavaksi, väännettäväksi ja käännettäväksi, vaikka olisivat ihan tavallisia ja normaaleita asioita. Sellainen syö ilon elämästä.

Esimerkiksi seinäkalenteriin olen opetellut kirjoittamaan asiani koodilla jota äitini ei ymmärrä. En vaan jaksa sitä että pitäisi jokainen lapsen harrastusmeno, omat kampaajat ja siivoojan käyminen perustella äidille.

Olen aina ollut sellainen hiljainen ja hitaasti lämpenevä, ja äidin käytös on vain vahvistanut näitä piirteitä. Ei tee hirveästi mieli tehdä tai puhua kun alitajuntaan puskee, että jotenkin väärin se kuitenkin menee ja sitä joutuu taas riepottelun kohteeksi.

Vaikka olen pärjännyt elämässäni ihan hyvin, mietin vieläkin ennenkuin teen tai sanon jotain mitään, että tuleekohan tästä jälkipuheita. Olen mm. jättänyt perustamatta yrityksen, sillä pelkäsin että äiti tulee sinne säätämään ja neuvoja antamaan. Ja tulee niitä "koko suku saa hävetä" puheita, jos teen jotain eri tavalla kuin äiti toivoisi.

Elämäni on ollut parasta niinä vuosina jotka olen viettänyt ulkomailla. Mutta Suomeen palaaminen on aina saanut äidin innostumaan entistä pahemmin.

Veljestäni saan vieläkin huolipuheluita, vaikka olen kieltänyt niiden soittamisen ja kieltäydyn käsittelemästä niitä huolia.

Veljelläni on ulkomaalainen vaimo. Varmaan ainakin osittain siksi ettei äiti hyökkäisi vaimon kautta liikaa iholle.

Se äidin rajaton käytös ei todellakaan lopu koskaan. Lapsen iällä ei ole merkitystä. Omalla kohdalla se paheni siinä vaiheessa kun muutin omilleni. Vain maasta poistuminen on antanut vapauden elää omaa elämää. Sitä on sitten kuvitellut että sama jatkuisi Suomessakin, mutta eihän se niin mene sellaisen äidin kanssa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini.

Jouduin muuttamaan kotoa antamatta osoitetta.

Ja hakemaan lähestymiskieltoa lasteni turvaksi.

Siskojeni elämäni hän on pilannut töysin. Toisesta kasvoi vaimo joka hyysää kapaloimaanda aviomiestä ja toinen on elänyt elämättömän elämän jota äiti edelleen vahtii kuin haukka.

19v en tiennyt missä kaverini asuvat kun en ollut koskaan käynyt kylässä. En tiennyt miten olisi pystynyt muuttamaan kotoa pois, miten olisi onnistunut hankkimaan asunnon, miten asutaan omillaan. Yhden kerran olin käynyt lukoion vikalla itsekseen asuvan luokkakaverin asunnolla kun yksi opetustunti oli peruttu. Yksi ala-asteen aikainen kaveri kävi meillä muutaman kerran, äiti hoiti puhumisen ja urkki kaikki asiani. Sen jälkeen en ollut senkään kaverin kanssa juuri tekemisissä.

Äitini oli erittäin hyvin verkostoitunut, tunsi kaikki, oli mukana politiikassa, pankin toiminnassa jne. Yritin miettiä kotoa karkaamista mutta kun en tiennyt mihin olisin voinut päästä sitä pakoon. Se kyllä tiesi missä kukakin asuu ja olisi varmaan parissa tunnissa selvittänyt olinpaikkani. Osoitteen antamattomuus tuskin olisi juuri hidastanut kun tutut pankissa tai verotoimistossa olisivat sen auliisti kertoneet.

Upp