Olin lapsena pikkuvanha ja teininä kaikkien mielestä kypsä ikäisekseni

Ketään ei kiinnosta

Et ollut kypsä muuta kuin suhteessa muihin jotka olivat lapsellisia.

Keittiöanylyysi olet huomiohuora

Ajattelethan joka päivä muitakin asioita kuin itseäsi?

Niin mikä oli ongelma kun kohtalotovereita todella etsit? :D

Haluaisin sanoa jotain jokseenkin kohtalotoverin näkökulmasta, vaikka se ei hyödyttäisikään mitään. Olen ollut pienestä pitäen pikkuvanha, tietyllä tavalla hyvin rehellinen, suorapuheinen ja vastuuntuntoinen sekä viihtynyt aina vanhempien ihmisten seurassa, esimerkiksi sukujuhlissa mieluummin aikuisten kuin muiden lasten seurassa. Olen samanlainen yhä nykyäänkin, mutta vastapainoksi pidän monenlaisesta puuhailusta, sanaleikeistä ja muusta tekemisestä, minkä jotkut ylemmyydentunnossaan määrittävät lapselliseksi. Yritän käyttäytyä järkevästi, mutta joskus toki tulee ilmaistua asiat ehkä hieman lapsellisellakin tavalla, mutta ne menevät nopeasti ohi ja osaan tarvittaessa pyytää anteeksi enkä ole edes pitkävihainen. Sosiaalisesti voisin olla taitavampi ja olen ruvennut pikku hiljaa haastamaan itseäni tilanteisiin joista voin oppia, mutta ihan ylipäätään koen, että ei tässä vielä tarvitse mikään maailman 'aikuisin' ihminen ollakaan. Tunnen monia 10-15 vuotta minua vanhempia miehiä, jotka ovat sillä itsekkäällä tavalla paljon minua lapsellisempia, joten voin hyvillä mielin ajatella, että joskus on ok olla vähän keskeneräinen. Tietynlainen lapsekkuus on myös vain hyvästä, kun osaa nauttia elämästä ja iloita asioista ilman liikoja huolia. Niitä puolia ei tarvitsekaan kypsyttää pois, vaikka jonkun mielestä lapsellisia olisivatkin.

Ihan rehellisesti, suuressa osassa aikuisia ihmisiä on lapsellisia piirteitä enemmän tai vähemmän. Usein ne liittyvät luonteenpiirteisiin, jotka ovat kullekin ominaisia, ja vain harva on niin rauhallinen ja kärsivällinen ym. persoona, että edes kuusikymppisenä käyttäytyisi tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisimman kypsällä tavalla. Joten ei huolta, jos joitain piirteitä esiintyy, vasta jos ne haittaavat ihmissuhteita kannattanee todella panostaa kyseisten lapsellisten piirteidensä kehittämiseen.

Kai sille on sitten syynsä miksi pitäisi kokea päihteet ja kapinointi.